Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan niin irtiottoa arjesta, matkaa miehen kanssa- entä imetys?
19.10.2006 |
Tunteeni ovat niin ristiriitaiset. Rakastan pientä vauvaani yli kaiken, haluan imettää, olla läsnä aina kun vauvalla tulee nälkä. Vauva on vielä kaiken lisäksi hyvin pieni, sillä syntyi keskosena ja kasvu on ollut lisämaidoista huolimatta maltillista. Omalla keskoskäyrällään hienosti keskikäyrällä. Kaikkien näiden kuukausien jälkeen vauvani on nyt keskiverto-vastasyntyneen kokoinen ja oloinen. Takana on ensin itsellä parin kuukauden pakkolepo sairaalassa synnytystä estellen ja väistämättä tulleen synnytyksen jälkeinen vauvan sairaalajakso. Maidontuloni loppui n. viikko synnytyksestä kokonaan ihan silkasta stressistä. Tiheällä lypsämisellä lähti taas vähitellen käyntiin. Nyt jo kotiutunut vauva jaksaa jo imeä vähän rinnastakin ja välillä kaiken tarvitsemansa (kylläinen vauva rinnalla on ihana tunne..) Mutta vastoinkäymiset eivät rajoittuneet keskosvauvaan. Pian vauvan kotiuduttua äitini sairastui ja olen ollut tosi ahdistunut. Jälkitarkastuksessa verenpaineet hipoivat pilviä ja sain unilääkettä ja neuvon ottaa irtiottoa arjesta jos se mitenkään on mahdollista. Kotona on vauvan lisäksi kaksi muuta lasta. Mieheni ehdottelee (ihania) viikonloppulomia jossain keski-Euroopan kaupungissa. Ja toinen mummo ottaisi kaikki lapset hoitoon. En normaalitilanteessa (vauvan ollessa 3 k) vielä kuvittelisikaan lähteväni. Mutta nyt vaihtoehto kiehtoo. Entä imetys? Tuskaa tulisi olemaan (ikävä vauvaa & rintojen pakotus). Toisaalta vauva on ollut huono nukkumaan, joten en haluaisi pilata ainutlaatuista matkaa sillä. Olenko ihan kusipää, jos vain jätän lapset mummolaan (lypsän aina kun voin) ja lähden?
Kommentit (39)
ap:lla ilmeisesti muitakin ongelmia kuin lapsen kanssa jaksaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyi vaan asiaa, eikä teidän tehtävä ole
Itsehän sinä ap parhaiten tiedät mitä tarvitset.
Kautta aikojen vauvoja ja lapsia on hoitaneet muutkin kuin äidit. On joku nykyaikainen ilmiö että äidin pitäisi olla liimautuneena lapsiinsa 24/7. Kukaan muu ei kelpaa lasten hoitajaksi. Huoh.
Kun äiti on tyytyväinen, on perhekin.
Kunnolliset yöunet, pitkät päivälliset ja rentouttavaa seuraa oman aviomiehen seurassa niin jaksat paremmin kohdata ne haasteet joita esim äitisi sairastelu tuo.
Voimia!
Hän kysyi vaan mielipidettä asiaan.. Menkää itsekin käymään siellä mielenterveystoimistossa, ihan varulta vain!!
inhoan lypsämistä muutenkin. en lähtisi, ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä tässä nyt on niin ongelmallista hyväksyä?
ap tekee kuten itse tahtoo, mutta mielipiteemme saanemme kai ilmaista jos sitä pyydetään.
Vierailija:
Hän kysyi vaan mielipidettä asiaan.. Menkää itsekin käymään siellä mielenterveystoimistossa, ihan varulta vain!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
mikä tässä nyt on niin ongelmallista hyväksyä?ap tekee kuten itse tahtoo, mutta mielipiteemme saanemme kai ilmaista jos sitä pyydetään.
Ja mikä veltto apina hänen miehensä on, jos vaimo pääsee tuohon kuntoon? Eikö äijä auta yhtään?
Minä en jättäisi noin pientä vielä vl hoitoon. Taustat huomioiden niin en varsinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsivedet menivät jo rv 24. Olin aivan varma , että vauva kuolee. Sairaalan lääkäritkin pelottelivat sillä. Makasin täydessä pakkolevossa sairaalassa 7 viikkoa. Pelkäsin vauvan kuolemaa ja oli kamala ikävä muita lapsia. Rv 31 vauva sitten päätti tulla ulos ja niin vauhdilla, että lääkärit ihmettelivät. Vauva kiidätettiin suoraan synnytyssalista teho-osastolle. Näin vauvan vasta 3 h synnytyksen jälkeen. Vauva oli pieni, eikä vielä osannut hengittää itse. Oli pelottavaa nähdä vauva letkujen keskellä. Toivuin synnytyksestä ja minut kotiutettiin-ilman vauvaa. Järjetön ikävä vauvaa. Sitä ikävän määrää ei voi ymmärtää kukaan muu, kuin toinen teho-osastolle omansa jättänyt ja kotiutunut. Teholla vauvaa sai ottaa syliin vain hoitojen yhtedessä. Vauva oli sairaalan. Muilla lapsilla alkoi tulla oireita äkillisestä päivähoitoon joutumisesta. Olen ollut vuosia kotona, mutta äkillinen sairaalaan joutuminen pakotti lapset päivähoitoon. Mies ei voinut hoitaa tai työpaikka olisi mennyt. 3- vuotias alkoi taas kastella housujaan jne.... Vauva toipui, hengitys alkoi sujua, ruokinta muutenkin kuin nenämahaletkusta... piristyi nopeasti. On kotona valvottaa. MUTTA JOS TEEN VIIKONLOPPUMATKAN OLEN PASKIAINEN, HUONO ÄITI JNE..... KAI SITTEN OLEN. OSAISINPA OLLA YHTÄ HYVÄ KUIN TE KRITISOIJAT; MUTTA EN PYSTY. T. ap
On niitä traumaattisempiakin kokemuksia lapsille kuin äidin vkloppuloma.
Mutta jos oikeasti haluat levähtää, niin en kyllä lähtisi lentämällä minnekään kauas vaan satsaisin siihen levähtämiseen. Ehkö tässä vaiheessa joku hauska kotimaanloma, yö tai 2 jossain ja sitten virkeänä takaisin kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa vauva mukaan, jättäkää muut muksut ja kotityöt taakse ja menkää vaikka johonkin ihanaan kylpylään Suomessa. Siellä voit käydä hoidoissa sydämesi kyllyydestä, samalla hinnalla mikä teillä menis siellä Euroopassa. Miehesi voi sillä aikaa katsoa vauvan perään. Syötte hyvin, ainoo ettei nukkumaan pääse rauhaan. Ottakaa sviitti?
Vierailija:
Lapsivedet menivät jo rv 24. Olin aivan varma , että vauva kuolee. Sairaalan lääkäritkin pelottelivat sillä. Makasin täydessä pakkolevossa sairaalassa 7 viikkoa. Pelkäsin vauvan kuolemaa ja oli kamala ikävä muita lapsia. Rv 31 vauva sitten päätti tulla ulos ja niin vauhdilla, että lääkärit ihmettelivät. Vauva kiidätettiin suoraan synnytyssalista teho-osastolle. Näin vauvan vasta 3 h synnytyksen jälkeen. Vauva oli pieni, eikä vielä osannut hengittää itse. Oli pelottavaa nähdä vauva letkujen keskellä. Toivuin synnytyksestä ja minut kotiutettiin-ilman vauvaa. Järjetön ikävä vauvaa. Sitä ikävän määrää ei voi ymmärtää kukaan muu, kuin toinen teho-osastolle omansa jättänyt ja kotiutunut. Teholla vauvaa sai ottaa syliin vain hoitojen yhtedessä. Vauva oli sairaalan. Muilla lapsilla alkoi tulla oireita äkillisestä päivähoitoon joutumisesta. Olen ollut vuosia kotona, mutta äkillinen sairaalaan joutuminen pakotti lapset päivähoitoon. Mies ei voinut hoitaa tai työpaikka olisi mennyt. 3- vuotias alkoi taas kastella housujaan jne.... Vauva toipui, hengitys alkoi sujua, ruokinta muutenkin kuin nenämahaletkusta... piristyi nopeasti. On kotona valvottaa. MUTTA JOS TEEN VIIKONLOPPUMATKAN OLEN PASKIAINEN, HUONO ÄITI JNE..... KAI SITTEN OLEN. OSAISINPA OLLA YHTÄ HYVÄ KUIN TE KRITISOIJAT; MUTTA EN PYSTY. T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi lähteä viikonlopuksi matkalle ilman lapsia. Silloin kun lapsia oli vielä vain kaksi, mies ehdotti juuri tuollaista viikonloppu reissua keski-eurooppaan kahdestaan. Tyrmäsin sen heti...
Ja elämän tilanteeni oli myös hyvin vaikea, isä oli kuollut ja äitini vakavasti sairas (edelleenkin), mies paljon töissä, mutta silti en olisi voinut jättää lapsiani.
Kun et sitä kuitenkaan halua kuulla. Ilmeisesti etsit vain vahvistusta omalle mielipiteellesi ja järkytyit kun enemmistöllä on vastakkainen näkemys. Kummallista tyrmätä meidät katteellisiksi ja ilkeiksi, koska toimme oman näkemyksemme julki pyynnöstäsi.
En todellakaan koe olevani mikään ns. marttyyriäiti joka uhraa kaiken lasten takia.
Olemme koko perhe tehneet yhteisiä lomareissuja ja se on auttanut nollaamaan kotiasiat päästä. Nyt minulla on yhteinen harrastus vauvan kanssa ja sekin tuntuu luksukselta, kun pääsee kotoa pois vain yhden lapsen kanssa.
Ei ne ongelmat mihinkään katoa viikonlopun aikana, kannattaa yrittää saada joka viikko vähän omaa aikaa, niin jaksaa paremmin.
Voimia ap:lle kovasti!!!
En todellakaan koe olevani mikään ns. marttyyriäiti joka uhraa kaiken lasten takia.
Olemme koko perhe tehneet yhteisiä lomareissuja ja se on auttanut nollaamaan kotiasiat päästä. Nyt minulla on yhteinen harrastus vauvan kanssa ja sekin tuntuu luksukselta, kun pääsee kotoa pois vain yhden lapsen kanssa.
Ei ne ongelmat mihinkään katoa viikonlopun aikana, kannattaa yrittää saada joka viikko vähän omaa aikaa, niin jaksaa paremmin.
Voimia ap:lle kovasti!!!
ja ehkä vieläkin vähän shokissa enneaikaisesta synnytyksestä ym, että epäilen vähän, olisiko tuo irtiotto edes rentouttavaa - varsinkin kun tunteet olisivat varmaan koko matkan ajan ristiriitaisia kotona olevan vauvan takia. Ennemminkin sinun tulisi saada arkeen vähän apua, se voisi elvyttää sinua enemmän pitkällä tähtäimellä.
Ota yhteys mielenterveystoimistoon et vaikuta ihan tasapainoiselta! Ja ihan ystävälliseen sävyyn kehotan sinua:)