Kaipaan niin irtiottoa arjesta, matkaa miehen kanssa- entä imetys?

Mutta jos tunnet että sinun pitää lähteä vain sen vuoksi, että se nyt jotenkin kuuluisi irrottautua arjesta, niin sitten ei varmasti kannata lähteä. Kuuntele itseäsi, älä ketään muita...

Rankka tilanteesi, ymmärrän, että haluaisit irtioton. Lähde ihmeessä ja pumppu vain käsilaukkuun mukaan. Pumppailet sitten muutam kymmenen milliä abaut syöttövälein.



Vauvaa varmasti tulee ikävä, mutta hyvässä hoidossa on!

mutta epäilisin ettet niin kovin sitten kuitenkaan nauttisi irtiotosta kun olisi varmasti vauvaa ikävä ja maidontulo vain muistuttaisi asiasta. entä jos odottaisit imetyksen lopettamiseen saakka ja sitten lähtisitte johonkin kahdestaan ?

Itse en lähtisi noin pienen vauvan luota koko viikonlopuksi, en vaikka miten olisi tarve.

0Onko mun tosiaan kieltäydyttävä reissusta vielä n. vuosi, sillä aion ja haluan imettää pitkään? Siis ihan totta, taas itkettää.

Itse asiassa meillä kuopus aika samanikäinen, ja ajatus siitä, että hän luulisi minun kadonneen hänen elämästään, on kestämätön. Esikoinen reilut 2 v. enkä hänestäkään voisi vielä olla yötä erossa. Kukin toki tekee niin kuin haluaa, mutta minun mielipiteeni on, että 3 kk on liian nuori olemaan yötä erossa äidistään.

kuin yhdestä reissusta kieltäytyminen.. Kaikella kunnioituksella ap:tä kohtaan, sinulla on varmasti ollut rankkaa enkä yhtään halua vähätellä sitä, mutta eikö se ole aika itsestäänselvää, että lasten kanssa ON rankkaa, vaikkei edes olisi mitään ekstraongelmia kuten sairauksia, keskosuutta tms.? Ihmetyttää kun nykyään niin monet kaipaavat näitä irtiottoja, omaa aikaa jne. kun on niin raskasta olla lasten kanssa. Kun lapsia on kerran saanut, eikö voisi asennoitua, että heidän ehdoillaan mennään...

jatkui täysin normaalisti aina 9kk ikään asti. Eli siis pumppailet ahkeraan ettei pääse tulemaan tukkeumia yms. Itse asiaan en osaa sanoa jättäisinkö vai enkö, mutta tuon imetyksen suhteen ei luulis olevan ongelmia. (Hanki, ellei jo ole, hyvä rintapumppu. )

miten joku viikonloppureissu vois nyt kaiken sitten muuttaa, sama arki se on edessä sen reissunkin jälkeen. mä ottasin varmaan vauvan mukaan reissulle ja jättäsin isommat mummille jos nyt olis ihan pakko johonkin päästä.

neljättä kolmen päivän antibioottitippasatsia laitettiin kipeytyneisiin suoniini: " Onko sillä mitään väliä jos äiti palaa loppuun?" .



Kun ei enää jaksa muuta kuin itkeä... kun ei saa enää unta ilman unilääkkeitä, vaikka olisi kuinka väsynyt... kun tulee agressiivisia tunteita omia rakkaita lapsia kohtaan... kun haluaisi vain nukkua... ja kun ammattilaisetkin huomaa tämän. Niin pitäisi vain jaksaa. Imettää, imettää, imettää, imettää. Ja huolehtia kahdesta muusta pienemmästä. Mikä on tärkeää oikeasti? Psykologille pääsen puhumaan ja myös menen. Miksi en saisi mennä haluamalleni minilomalle. Ei kai vauva, taapero ja leikki-ikäinen siihen kuole?????

Kuitenkin kysyit mielipiteitä, ja minun mielipiteeni on, että noin pienen vauvan jättäminen viikonlopuksi ei ole järkevää. Ehkä olen sitten julma ja kova ihminen, mutta minä ajattelen, että on vanhemman tehtävä tsempata viimeiseen asti eikä pään hajoamiseen vedoten paeta lastensa luota. Apua voi hakea ja saada fiksumminkin kuin reissaamalla kauas pois - ei ne lapset siihen viikonloppuun kuole, mutta aika huono periaate lapsenkasvatuksessa, että kaikkea voi tehdä lapsille, kunhan ne eivät kuole.. :( Mutta siis edelleen: mene reissuun jos haluat, ei se ole keneltäkään ulkopuoliselta pois.

että miksi ihmeessä niitä lapsia on taas tehtailtu tosi pienellä ikâerolla kun mammalla ei sitten pää kestä, ottakaa opiksenne te jotka vielä voitte.

Ap ei siis tosiaan ainoa laatuaan, näitä tapauksia riittää. Lähipiirissäkin nippanappa parivuotiaat ovat aamusta iltaan päiväkodissa, että äiti jaksaa vauvan kanssa kotona, viikoksikin lähdetään reissuun ja jätetään vuoden ikäinen hoitoon jne. jne. Välillä mietityttää, miksi tällaiset ihmiset haluavat lapsia, vielä useampia. Tuntuu, että nykyään jos haluaa hoitaa lapsiaan pitkään kotona ja olla heidän kanssaan paljon eikä esim. viedä yöhoitoon, heti leimataan kruunuaan kiillottelevaksi marttyyriksi..

Kun rakas äitisi olisi vakavasti sairas, keskosellasi olisi aivovammaepäily, olisit nukkunut jo jonkin aikaa huonosti. Olosuhteet tekevät meistä heikkoja. Se ei tarvitse tarkoittaa sitä, että olisimme hulluja.

saanut irtiottoa arjesta kun olen lähtenyt koko perheen kanssa lomalle. Minule on riittänyt se että pääsee irti kotiympyröistä ja kotitöistä.



Ap:n tilanne vaikuttaa kuitenkin rankemmalta kuin omani ja voi olla että hänelle tekisi hyvää päästä lomalle ihan aikuisseurassa. Lapsia varmasti tulee kovasti ikävä, mutta kodin arkea jaksaa taas paremmin loman jälkeen ja jaksaa keskittyä taas lapsiinkin paremmin :)



Käytkö ap arkisin koskaan missään yksin? Joku harrastus tai vaikka yksin tai ystävän kanssa kahvilassa käyminenkin antaa voimia arkeen.

Saatko kunnalta lastenhoitoapua? Jos et saa niin vaadi, sinulla on siihen oikeus.

tai sitten vain kateellisia siitä, että voisin päästä jonnekin. Näin minun on pakko uskoa, jotta jaksan tämän kritiikin. Kun kaipaa apua saa vaan syyllistämistä. KAMALAA. T. AP

Vai olenko minä missanut jotain?



Ap, tämä palsta on varmaan aika väärä paikka kysyä tuollaista asiaa, sillä täällä saa lokaa niskaan. Uskon että normaali olosuhteissa kestäisit moisen kritiikin, mutta ymmärrän että kova väsy ja stressi saavat sinut tuntemaan itsesi huonoksi. Unohda kaikki arvostelut ja tee yhdessä perheesi kanssa päätös asiasta.

Ne pitää vaan kohdata. Jos on stressaantunut oman äidin sairastelusta, ei se stressi parane jossain rantalomalla löhöten.

Olenko ihan kusipää jos... Miksi kysyit jos sinulle ei saa vastata?!?! Sanoin jo edellä, että teet tietenkin ihan mitä tahdot. Minä vaan en tekisi samoin enkä oikein ymmärrä, miksi joku haluaa noin tehdä, mutta mitäpä sinä siitä.

Vierailija:

tai sitten vain kateellisia siitä, että voisin päästä jonnekin. Näin minun on pakko uskoa, jotta jaksan tämän kritiikin. Kun kaipaa apua saa vaan syyllistämistä. KAMALAA. T. AP

Heh, mistä olisin sinulle kateellinen? Jostain surkeasta viikonloppulomasta? Pyh, niitä meillä pidetään tuon tuostakin. Ja ihan koko perheen voimin, vaikka on ollut pienet vauvatkin mukana.

Se tosiaan auttaa, kun pääsee päivittäisistä rutiineista eroon, mutta saa pitää ihana lapsensa mukana. Perheloma on parasta lomaa.

Julma ja ahdasmielinen, kun ei ole heti kanssasi samaa mieltä, hymistele ja kannusta sinua lemppaamaan keskosena syntynyt vauvasi jonnekin mummolaan.

Sinä, ap, siis halusit täältä vain vahvistusta omille ajatuksillesi ja eri mieltä olevat nimität oitis julmiksi, ahdasmielisiksi ja kateellisiksi?