Mikseivät jotkut vanhemmat ymmärrä että heidän mukanaolonsa on oleellinen asia yhteisiä tekemisiä suunnitellessa?

Tässä kesän aikana on huomannut, että osa lapsen (7v) kavereiden vanhemmista ei ymmärrä sitä, että heidän lapsensa mukaan ottaminen retkille jne, on eri asia kuin se, että kaksi perhettä menevät yhdessä.

Lapsellani on naapurustossa hyviä kavereita neljä, ja näiden kavereiden perheiden kanssa käydään uimassa, puistoissa, jätskillä, sekä kyläillään puolin ja toisin. Nyt on tullut ongelmaksi se, että yksi kaveri on aina ilman perhettään, ja muilla vanhemmat mukana.

En haluaisi että tämä yksi lapsi jää ulkopuolelle kavereiden menoista, mutta on myös ihan eri asia mennä toisen perheen kanssa jonnekin, kuin ottaa lapsen kaveri mukaan. Kun koko perhe on mukana, ei tarvitse olla vastuussa heidän lapsensa syömisistä ja vessähädästä ja uimatavaroista, vaan voi keskittyä omiin lapsiinsa ja samalla itselle on seuraa toisista vanhemmista.
Jotenkin tämä on tälle yhdelle perheelle epäselvää, ja on syntynyt vaivaannuttavia tilanteita kun on paljastunut että kaksi perhettä on vaikka puistossa, eikä tämä yksi lapsi ole mukana. Tulkinta on se, että asia liittyy jotenkin lapseen, ja että hänet jätetään ulkopuolelle, vaikka kyse on nimeomaan siitä, että aikuiset eivät halua ottaa vastuulleen toista lasta, vaan kulkea toisen perheen kanssa. Tämä yksi lapsi saa kulkea itsenäisesti ilman vanhempia minne haluaa, ja pyörii perheiden mukana, ja jatkuvasti tulee hankalia tilanteita kun muut esimerkiksi syövät tai ostavat jätskiä tms. Tuntuu lapsen puolesta kurjalta jättää häntä ulkopuolelle, mutta samalla tuntuu väärältä että tämä yksi perhe hoidattaa lastaan säännöllisesti ja päivittäin muilla. Itse varmaan ajattelevat että lapsi on iso ja pärjää hienosti, mutta totuus on, että muut aikuiset huolehtivat hänen juomisestaan ja syömisestään, ratkovat ristiriitatilanteita jne. Olemme alkaneet nyt sanomaan, että tämän yhden pitäisi mennä kotiin syömään, mutta kyllä lapsen surun näkee kun muut kaverit syövät samassa pöydässä, ja hän lähtee ainoana kotiin syömään.
Hän on myös ainoa jolla ei ole sisaruksia, joten kyse ei ole mistään kotona hoitoa vaativasta vauvasta tms. Perhe ei vaan ilmeisesti vietä aikaa yhdessä perheenä, en ole ainakaan kertaakaan kuullut tai nähnyt että kävisivät jossain tai tekisivät jotain yhdessä.
En tiedä pitäisikö asiasta jotenkin sanoa, sen sijaan että aina sopii menemiset ja leikit niiden kavereiden kanssa joilla vanhemmat ovat mukana.