Lue keskustelun säännöt.
olo, että puoliso elää minun kustannuksella ihanne elämä
Ks
11.07.2022 |
Onko täällä muita ja miten olette saanut äänen kuuluviin, että parisuhteessa aletaan tasapuolisesti ottamaan huomioon molempien toiveita. Olen nainen ja hyvin sopeutuvainen ja rikkaampi kun mieheni. Sairastuin hiljattain ja huomasin, että tuli olo, että minun elämäni ei ole alkanut vaan elämme tismalleen kuten appiukko ja anoppi. Omakotitalo, autot, mönkijät, moottoripyörät, miehen kallis harrastus. Minun rahani (palkka, perintö) on valunut koko ajan yhteiseen, kaikki kaapit ovat täynnä minun ostamia tavaroita, huonekalut, pihatavarat minun ostamia. Mies kustantaa oma harrastusta. Hän ei halua osta ruokaa, ei ole vara lähteä kanssani mihinkään ja minusta tuntuu, että halua olla itsekseen ja harrasta yksin eikä halua puhua asiasta. Reissut on tehty aikaisemmin näin, että olen maksanut kaiken. Onko muita? Onko ideoita, miten eteenpäin?
Kommentit (36)
Sama täällä, mutta toisinpäin. Tuloerot on huomattavat, mutta ainoa lasku mitä vaimo maksaa on oma puhelinlasku, minä kustannan (joudun kustantamaan) kaiken muun. Kyllä se on hieman alkanut tökkimään, kun vaatimuksia matkustelusta ja ties mistä hankinnoista löytyy, muttei mitään halua tai edes kykyä osallistua kuluihin. Naimisissa 14v, tuloja noin 10 kertaisesti työttömään vaimooni verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Postimyyntipuolisot on vapaaehtoisia. Et osta miehelle vain lapsille. Onhan avioehto tehtynä?
Miehet ovat ihan jäätäviä lokkeja, mutta tätä ei haluta myöntää. Aina haukutaa naisten olevan rahan perässä, mutta kyllä miehet ovat niitä pahimpia.
Työskentelen 10 hengen tiiviissä työyhteisössä joista puolet ovat miehiä ja puolet naisia. Olen sinkku ja monesti vapaamuotoiset keskustelut kääntyvät siihen, että olenko käynyt treffeillä tai tavannut ketään mielenkiintoista. Työpaikan naiset kyselevät aina, että millainen mies oli ja syntyikö hänen kanssaan keskutelua. Miehet taas kysyvät aina mitä mies tekee työkseen, arvioivat tuloja ja haluavat tietää millaisella autolla treffikumppanini ajaa.
Hei, kiitos, tästä vertaistuesta tulee hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et ainakaan noilla kirjotusvirheillä kovin korkeasti koulutettu ole. Pelkällä perinnöllä menette, sulla pieni perusduuni palkka. Olet rikkaampi, muttet rikas.
Multa voi odottaa kirjotusvirheitä, kun pelkkä peruskoulu takana.Veikkaisinpa, että aloittaja puhuu ruotsia äidinkielenään ja sen takia kirjoittaminen suomeksi ei suju moitteettomasti.
Veikkaa ihan rauhassa. Jos sekin vaikuttaa, et lause alkaa pienellä kirjaimella ja kysymyslauseen lopussa ei ole ? merkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, mutta toisinpäin. Tuloerot on huomattavat, mutta ainoa lasku mitä vaimo maksaa on oma puhelinlasku, minä kustannan (joudun kustantamaan) kaiken muun. Kyllä se on hieman alkanut tökkimään, kun vaatimuksia matkustelusta ja ties mistä hankinnoista löytyy, muttei mitään halua tai edes kykyä osallistua kuluihin. Naimisissa 14v, tuloja noin 10 kertaisesti työttömään vaimooni verrattuna.
Älkää ottako tulotonta kuppajaa. Vaan pitää saada upea kodinhengetär.
Tilanne jatkuu juuri.niin kauan kuin sitä siedät. Mikään ei muutu vauvapalstalle kirjoittamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, suomi ei ole äidinkieleni ja onneksi yliopistossa ja työpaikalla se ei haittaa.
Mieheni on käynyt kaksoistutkinnon ja minulla tuplamaisteri. Olen köyhästä kodista, en niinkä osaa tuhlata rahaa itselleni, mies yrittäjäperheestä, jolla vaatimustaso korkeampi. Minun perintö käytetty silloin kun mies oli työttömänä, koska eihän halunnut mihinkään asuntoon muuttaa eikä elämäntyyliä vaihtaa, hän ei periaatteen vuoksi kulkee myös koskaan julkisilla. Molemmilla eri tilit. Viime aikoina tuntuu, että hän halua pysäyttää minut välittömästi kun haluan ottaa jotakin puheeksi. Näkisin, että yhteinen tili yhteisten kustannuksien varten olisi ratkaisu, joka vähentäisi minun epäoikeudenmukaisuuden kokemusta ja sitten voimme keskustellaan syödäänkö jotakin vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat ihan jäätäviä lokkeja, mutta tätä ei haluta myöntää. Aina haukutaa naisten olevan rahan perässä, mutta kyllä miehet ovat niitä pahimpia.
Työskentelen 10 hengen tiiviissä työyhteisössä joista puolet ovat miehiä ja puolet naisia. Olen sinkku ja monesti vapaamuotoiset keskustelut kääntyvät siihen, että olenko käynyt treffeillä tai tavannut ketään mielenkiintoista. Työpaikan naiset kyselevät aina, että millainen mies oli ja syntyikö hänen kanssaan keskutelua. Miehet taas kysyvät aina mitä mies tekee työkseen, arvioivat tuloja ja haluavat tietää millaisella autolla treffikumppanini ajaa.
Niin naisille keskustelu on käytännössä tyhjästä puhumista, tärkeintä on itse keskustelu ei aihe. Jäkätijäkäti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat ihan jäätäviä lokkeja, mutta tätä ei haluta myöntää. Aina haukutaa naisten olevan rahan perässä, mutta kyllä miehet ovat niitä pahimpia.
Työskentelen 10 hengen tiiviissä työyhteisössä joista puolet ovat miehiä ja puolet naisia. Olen sinkku ja monesti vapaamuotoiset keskustelut kääntyvät siihen, että olenko käynyt treffeillä tai tavannut ketään mielenkiintoista. Työpaikan naiset kyselevät aina, että millainen mies oli ja syntyikö hänen kanssaan keskutelua. Miehet taas kysyvät aina mitä mies tekee työkseen, arvioivat tuloja ja haluavat tietää millaisella autolla treffikumppanini ajaa.
Niin naisille keskustelu on käytännössä tyhjästä puhumista, tärkeintä on itse keskustelu ei aihe. Jäkätijäkäti.
Silti tylsiä naisia haetaan Tinderissä. Eikö nykyään pysty skippaamaan?
Kuinka surullista on sellaisen miehen elämä, joka roikkuu näissä ketjuissa sarjapeukuttamassa omia kommenttejaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ks kirjoitti:
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, suomi ei ole äidinkieleni ja onneksi yliopistossa ja työpaikalla se ei haittaa.
Mieheni on käynyt kaksoistutkinnon ja minulla tuplamaisteri. Olen köyhästä kodista, en niinkä osaa tuhlata rahaa itselleni, mies yrittäjäperheestä, jolla vaatimustaso korkeampi. Minun perintö käytetty silloin kun mies oli työttömänä, koska eihän halunnut mihinkään asuntoon muuttaa eikä elämäntyyliä vaihtaa, hän ei periaatteen vuoksi kulkee myös koskaan julkisilla. Molemmilla eri tilit. Viime aikoina tuntuu, että hän halua pysäyttää minut välittömästi kun haluan ottaa jotakin puheeksi. Näkisin, että yhteinen tili yhteisten kustannuksien varten olisi ratkaisu, joka vähentäisi minun epäoikeudenmukaisuuden kokemusta ja sitten voimme keskustellaan syödäänkö jotakin vai ei.
Hyvin ainakin kirjotit pitkän sanan: epäoikeudenmukaisuuden. Sit vielä treenaat ne lyhyet sanat : vara- varaa.
Vaikka vanhempani olivat varakkaita, niin minut opetettiin kunnioittamaan toisten rahoja. Niinpä avioliitossani, jossa mies ansaitsi minua huomattavasti enemmän sekä mahdollisti meille hyvän elintason, en siltikään pitänyt sitä itsestäänselvänä. Niinpä sovimme, että maksan x euroa yhteiselle tilillemme joka kuukausi niin kuin hänkin tekee suhteutettuna palkkatuloihimme. En myöskään pyytänyt mieheltä mitään kuin myös sanoin että lahjaa on jo kauniissa kodissamme tai kesämökissä.
Kokonaisuutta ajatellen asenteeni piti minut myös itsenäisenä siltä osin, etten ajautunut liialliseen mukavuuteen hyvätuloisen puolison myötä.
En siksi hyväksy, että parisuhteessa toinen elää toisen kustannuksella ymmärtämättä sitä kunnolla. Aina voi tulla jossakin vastaan. Minäkin kieltäydyin siivoojasta ja koska osaan ommella, tuunata, korjata vaatteita hoitelin sen tyyppisiä asioita miehelleni. Säästipä ainakin niissä asioissa rahansa johonkin mukavampaan käyttöön.
Miehen kuoltua olivatko sitten miehen hyeenasuku kimpussani. Silloin kiitin itseäni, etten nojannut vain mieheni rahoihin avioliittomme aikana. Miehen suvulla ei ollut mitään näyttöä miun elättämisestäni, kun sitä käräjillä puitiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me vaan erottiin, kun nuoruudessa ensimmäinen poikaystäväni alkoi luisua tuohon ettei maksa mitään ruoasta jota söi ja keskustelu ei onnistunut kun veti raivarit. Omat rahansa käytti niin ikään myös omiin harrastuksiinsa, onneksi ei asuttu yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Me vaan erottiin, kun nuoruudessa ensimmäinen poikaystäväni alkoi luisua tuohon ettei maksa mitään ruoasta jota söi ja keskustelu ei onnistunut kun veti raivarit. Omat rahansa käytti niin ikään myös omiin harrastuksiinsa, onneksi ei asuttu yhdessä.
Kumman paljon miehissä on noita lokkeja. Itsekin törmännyt tällaiseen.
Toimiiko teillä kommunikaatio? Sanoitko, että nää on lasten?