Miksi ihmiset hakeutuvat opiskelemaan aloille, jotka ei heitä edes kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on v1ttumaista joka paikassa, koska se on työtä, eikä harrastus. Työelämä on niin pilkuntarkasti säänneltyä, pakkotahtista ja kaavamaista, että pelkästään se jo v1tuttaa, puhumattakaan sitten jos itse hommakin on pelkkää paskaa. Mukavakin harrastus menee varmasti pilalle jos siitä tulee työ!

Yksityisyrittäjyys oman intohimon parissa on mielestäni paras vaihtoehto. Silloin saa tehdä asiat just omalla tavallaan, määrätä omat työaikansa, valita itselle mieluisia projekteja, oman toiminsto just sellainen kuin haluaa, valita itse mahdolliset työntekijänsä ja yhteistyökumppanit jne.

Yrittäjien välinen verinen kilpailu se vasta h3lvettiä onkin. Et voi tehdä omaan tahtiisi, vaan asiakkaat ja kilpailijat määrää tahdin! Verinen hintakilpailu vetää katteet niin matalaksi, että pakko tehdä enemmän kuin jaksaisikaan, ettei konkurssi tule...

Yrittäjä voi kilpailla muullakin kuin hinnalla. Esim. tuotteen/palvelun laadulla, yksilöllisyydellä, saatavuudella, toimitusajoilla ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kiinnosta mikään, mutta johonkin "pitää" hakea.

Sitten on asenteessa ongelmia jos mikään ei kiinnosta..

Ei asenne ja kiinnostus liity mitenkään toisiinsa. Jos joku juttu kiinnostaa niin se kiinnostaa tai sitten ei kiinnosta, ei asenteella voi pakottaa itseään kiinnostumaan mistään.

Minua kiinnostaisi monikin asia, mutta ei mikään niistä ole sellainen, josta kukaan olisi valmis maksamaan palkkaa. Työ on pakollinen paha, joka mahdollistaa siedettävän elintason.

Lähestulkoon kaikesta voi saada palkkaa.  No ehkä jos tykkää vain oluen kittaamisesta voi olla vaikeampaa, tai voihan siitäkin ryhtyä jonkin sortin olutekspertiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on v1ttumaista joka paikassa, koska se on työtä, eikä harrastus. Työelämä on niin pilkuntarkasti säänneltyä, pakkotahtista ja kaavamaista, että pelkästään se jo v1tuttaa, puhumattakaan sitten jos itse hommakin on pelkkää paskaa. Mukavakin harrastus menee varmasti pilalle jos siitä tulee työ!

Yksityisyrittäjyys oman intohimon parissa on mielestäni paras vaihtoehto. Silloin saa tehdä asiat just omalla tavallaan, määrätä omat työaikansa, valita itselle mieluisia projekteja, oman toiminsto just sellainen kuin haluaa, valita itse mahdolliset työntekijänsä ja yhteistyökumppanit jne.

Yrittäjien välinen verinen kilpailu se vasta h3lvettiä onkin. Et voi tehdä omaan tahtiisi, vaan asiakkaat ja kilpailijat määrää tahdin! Verinen hintakilpailu vetää katteet niin matalaksi, että pakko tehdä enemmän kuin jaksaisikaan, ettei konkurssi tule...

Yrittäjä voi kilpailla muullakin kuin hinnalla. Esim. tuotteen/palvelun laadulla, yksilöllisyydellä, saatavuudella, toimitusajoilla ...

Tämä juuri. Tee asiat paremmin kuin muut niin ei tarvitse kilpailla hinnalla. Kyllä moni on valmiita maksamaan laadukkaasta työstä ja loistavasta asiakaspalvelusta. Nämä yrittäjät, jotka lähtevät kilpailemaan pelkästään hinnoilla panostamatta työnsä laatuun ovat niitä, jotka ensimmäisenä kaatuvat.

Pakko sitä on johonkin hakea. Itse olisin halunnut poliisiksi, mutta elämä päätti vetää kunnolla turpaan ja sinne meni se haave. Joten nyt on keksittävä jotain muuta ja mikään muu ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kiinnosta mikään, mutta johonkin "pitää" hakea.

Sitten on asenteessa ongelmia jos mikään ei kiinnosta..

Ei asenne ja kiinnostus liity mitenkään toisiinsa. Jos joku juttu kiinnostaa niin se kiinnostaa tai sitten ei kiinnosta, ei asenteella voi pakottaa itseään kiinnostumaan mistään.

Minua kiinnostaisi monikin asia, mutta ei mikään niistä ole sellainen, josta kukaan olisi valmis maksamaan palkkaa. Työ on pakollinen paha, joka mahdollistaa siedettävän elintason.

Lähestulkoon kaikesta voi saada palkkaa.  No ehkä jos tykkää vain oluen kittaamisesta voi olla vaikeampaa, tai voihan siitäkin ryhtyä jonkin sortin olutekspertiksi.

Someaikaan kaikki on mahdollista. Maksavathan ihmiset siitäkin kun katsovat kun joku syö, nukkuu, pelaa, tai tekee ihan normaaleja arjen askareita. Pitää vaan aloittaa livestriimaaminen kaljankittaamisella ja toivoa parasta.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sitä on johonkin hakea. Itse olisin halunnut poliisiksi, mutta elämä päätti vetää kunnolla turpaan ja sinne meni se haave. Joten nyt on keksittävä jotain muuta ja mikään muu ei kiinnosta.

Mikä sinua estää vielä pääsemästä tulevaisuudessa poliisiksi? Ainoastaan rikosrekisteri taitaa olla esteenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sitä on johonkin hakea. Itse olisin halunnut poliisiksi, mutta elämä päätti vetää kunnolla turpaan ja sinne meni se haave. Joten nyt on keksittävä jotain muuta ja mikään muu ei kiinnosta.

Mikä sinua estää vielä pääsemästä tulevaisuudessa poliisiksi? Ainoastaan rikosrekisteri taitaa olla esteenä.

miksi kysyt kun voit katsoa itse poliisin sivuilta mitkä ovat esteenä.

muistelen että pitää olla tietyt fyysiset kriteerit täytettynä, työkokemusta, ei pitkää mielenterveys historiaa, ajokortti, ja paljon muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sitä on johonkin hakea. Itse olisin halunnut poliisiksi, mutta elämä päätti vetää kunnolla turpaan ja sinne meni se haave. Joten nyt on keksittävä jotain muuta ja mikään muu ei kiinnosta.

Mikä sinua estää vielä pääsemästä tulevaisuudessa poliisiksi? Ainoastaan rikosrekisteri taitaa olla esteenä.

miksi kysyt kun voit katsoa itse poliisin sivuilta mitkä ovat esteenä.

muistelen että pitää olla tietyt fyysiset kriteerit täytettynä, työkokemusta, ei pitkää mielenterveys historiaa, ajokortti, ja paljon muuta.

Tässä kriteerit

https://polamk.fi/hakuvaatimukset

Suurin osa noista on aivan mahdollista täyttää lähes joka ikisen. Esimerkiksi, koulutustaustaksi käy sekä ammatillinen koulutus tai lukio. Suurimmalla osalla löytyy tämä, jos ei löydy sellaisen voi hankkia. Samaten jos näkö ei ole tarpeeksi hyvä, sitä voi todennäköisesti korjata laserleikkauksella. Jos on huono uimataito niin sitten vaan uimakurssille. Ajokortin voi myös hankkia lähes jokainen. Joku vakavampi terveysongelma on ainoasti ainoa sellainen ongelma tai rikostausta, joka todellisuudessa estää poliisiksi pääsemisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sitä on johonkin hakea. Itse olisin halunnut poliisiksi, mutta elämä päätti vetää kunnolla turpaan ja sinne meni se haave. Joten nyt on keksittävä jotain muuta ja mikään muu ei kiinnosta.

Mikä sinua estää vielä pääsemästä tulevaisuudessa poliisiksi? Ainoastaan rikosrekisteri taitaa olla esteenä.

miksi kysyt kun voit katsoa itse poliisin sivuilta mitkä ovat esteenä.

muistelen että pitää olla tietyt fyysiset kriteerit täytettynä, työkokemusta, ei pitkää mielenterveys historiaa, ajokortti, ja paljon muuta.

Tässä kriteerit

https://polamk.fi/hakuvaatimukset

Suurin osa noista on aivan mahdollista täyttää lähes joka ikisen. Esimerkiksi, koulutustaustaksi käy sekä ammatillinen koulutus tai lukio. Suurimmalla osalla löytyy tämä, jos ei löydy sellaisen voi hankkia. Samaten jos näkö ei ole tarpeeksi hyvä, sitä voi todennäköisesti korjata laserleikkauksella. Jos on huono uimataito niin sitten vaan uimakurssille. Ajokortin voi myös hankkia lähes jokainen. Joku vakavampi terveysongelma on ainoasti ainoa sellainen ongelma tai rikostausta, joka todellisuudessa estää poliisiksi pääsemisen.

Niin jos johonkin koulutukseen ei pääse suorilta käsin niin kannattaa mennä vaikkapa jollekin valmennuskurssille ja koittaa seuraavana vuonna uudestaan. Jos ammattiin pääsy vaatii esim. kuntotestin niin sitten kuntoa kartuttamaan ja yritetään kunnon kasvatettua uudelleen. Jos nyt jostain syystä ei siihen unelma-ammattiin siltikään pääse niin sitten joku ura joka on mahdollisimman lähellä sitä unelma-ammattia. Esim. jos ei pääse ammattiurheilijaksi, voisiko kuitenkin toimia lajin valmentajana. Jos ei pääse muotisuunnittelijaksi niin joku muu ammatti muodin parissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kiinnosta mikään, mutta johonkin "pitää" hakea.

Sitten on asenteessa ongelmia jos mikään ei kiinnosta..

Ei asenne ja kiinnostus liity mitenkään toisiinsa. Jos joku juttu kiinnostaa niin se kiinnostaa tai sitten ei kiinnosta, ei asenteella voi pakottaa itseään kiinnostumaan mistään.

Jos jotain vihaa niin tuskin sitä asennetta pystyy muuttamaan niin että se vihattu asia muuttuu kiinnostavaksi, mutta kyllä se silloin on asennevika jos mikään asia ei kiinnosta tippaakaan. En nyt tarkoita, että olisi välttämättä valtava intohimo, asiaan, mutta ainakin semmoinen ala, joka on ihan perusmukava.

On monta asiaa, joita on kiva harrastaa omaan tahtiin, mutta jos siitä tulee työ, siitä tulee pakkotahtista "raadantaa". Siksi. Esim. jotta leipomosta saisi toimeentulon, niin leipiä, pullia ja kakkuja on leivottava, paistettava ja koristeltava hiki päässä ja sitten pitää huolehtia vielä markkinoinnistakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras/pahin tuntemani tapaus oli nainen, joka opiskeli kolme vuotta ammattikoulussa parturi-kampaajaksi, mutta ei tehnyt päivääkään sitä työtä, koska ei tykännyt kun siinä pitää koko ajan olla sen asiakkaan kanssa!!!

Kaveri opiskeli 3 vuotta merkonomiksi ja valmistuttua ihmetteli miksei sillä tutkinnolla pääse kun kaupan kassalle, luuli että olisi suoraa koulusta otettu pankkiin tai kaupungille helppoihin toimistotöihin.

Aiemmin se olisi onnistunutkin, 80-luvulla, ehkä 90-luvullakin.

Kirjailijankin pitäisi periaatteessa tuottaa yksi bestseller per vuosi tms. Ja markkinoida kirjaansa.

Pitää olla tehokas ja tuottelias.

Jotkut haluavat rahaa ja statusta ja ihmettelevät sitten kun elämä on latteaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras/pahin tuntemani tapaus oli nainen, joka opiskeli kolme vuotta ammattikoulussa parturi-kampaajaksi, mutta ei tehnyt päivääkään sitä työtä, koska ei tykännyt kun siinä pitää koko ajan olla sen asiakkaan kanssa!!!

Kaveri opiskeli 3 vuotta merkonomiksi ja valmistuttua ihmetteli miksei sillä tutkinnolla pääse kun kaupan kassalle, luuli että olisi suoraa koulusta otettu pankkiin tai kaupungille helppoihin toimistotöihin.

Aiemmin se olisi onnistunutkin, 80-luvulla, ehkä 90-luvullakin.

Ysärin alussa joku pankkineuvojan homma oli ihan pelkän ylioppilaan duuni. Käsittämätöntä oikeastaan.

Minä olen ollut tuollainen tollo. Opiskelin maisterin tutkinnon tietäen koko ajan, että ala oli väärä. Miksi, en oikein tiedä. Kai yksi syy oli se, että perheessäni kukaan ei ollut ennenkään keskeyttänyt opintojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kiinnosta mikään, mutta johonkin "pitää" hakea.

Sitten on asenteessa ongelmia jos mikään ei kiinnosta..

Ei asenne ja kiinnostus liity mitenkään toisiinsa. Jos joku juttu kiinnostaa niin se kiinnostaa tai sitten ei kiinnosta, ei asenteella voi pakottaa itseään kiinnostumaan mistään.

Jos jotain vihaa niin tuskin sitä asennetta pystyy muuttamaan niin että se vihattu asia muuttuu kiinnostavaksi, mutta kyllä se silloin on asennevika jos mikään asia ei kiinnosta tippaakaan. En nyt tarkoita, että olisi välttämättä valtava intohimo, asiaan, mutta ainakin semmoinen ala, joka on ihan perusmukava.

On monta asiaa, joita on kiva harrastaa omaan tahtiin, mutta jos siitä tulee työ, siitä tulee pakkotahtista "raadantaa". Siksi. Esim. jotta leipomosta saisi toimeentulon, niin leipiä, pullia ja kakkuja on leivottava, paistettava ja koristeltava hiki päässä ja sitten pitää huolehtia vielä markkinoinnistakin.

Jos leivonta kiinnostaa niin voi perustaa vaikka leivonta-aiheisin blogin tai YouTube kanavan, niilläkin voi tienata vallan mainiosti ja todennäköisesti pääsee helpommin kuin leipurina. 

Kaikilla ei ole kapasiteettia tai taitoa harjoittaa sitä unelma-ammattiaan tai ammattia, josta saisi hyvät rahat, siksi moni tekee työtä, joka ei kiinnosta pätkääkään tai se kiinnostaa vain vähän. Toisille mielekkäät ammatit eivät taas elätä ja täten ovat epärealistisia. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole kapasiteettia tai taitoa harjoittaa sitä unelma-ammattiaan tai ammattia, josta saisi hyvät rahat, siksi moni tekee työtä, joka ei kiinnosta pätkääkään tai se kiinnostaa vain vähän. Toisille mielekkäät ammatit eivät taas elätä ja täten ovat epärealistisia. 

Useampia taitoja voi hankkia vaikkei niitä tällä hetkellä olisikaan, ei suurin osa menestyneistä ja suuripalkkaisista henkilöistä ole syntynyt kaikki taidot valmiina geeneissä vaan he ovat tehneet töitä sen eteen, että taidot ovat karttuneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on v1ttumaista joka paikassa, koska se on työtä, eikä harrastus. Työelämä on niin pilkuntarkasti säänneltyä, pakkotahtista ja kaavamaista, että pelkästään se jo v1tuttaa, puhumattakaan sitten jos itse hommakin on pelkkää paskaa. Mukavakin harrastus menee varmasti pilalle jos siitä tulee työ!

Yksityisyrittäjyys oman intohimon parissa on mielestäni paras vaihtoehto. Silloin saa tehdä asiat just omalla tavallaan, määrätä omat työaikansa, valita itselle mieluisia projekteja, oman toiminsto just sellainen kuin haluaa, valita itse mahdolliset työntekijänsä ja yhteistyökumppanit jne.

Yrittäjien välinen verinen kilpailu se vasta h3lvettiä onkin. Et voi tehdä omaan tahtiisi, vaan asiakkaat ja kilpailijat määrää tahdin! Verinen hintakilpailu vetää katteet niin matalaksi, että pakko tehdä enemmän kuin jaksaisikaan, ettei konkurssi tule...

Yrittäjä voi kilpailla muullakin kuin hinnalla. Esim. tuotteen/palvelun laadulla, yksilöllisyydellä, saatavuudella, toimitusajoilla ...

Tämä juuri. Tee asiat paremmin kuin muut niin ei tarvitse kilpailla hinnalla. Kyllä moni on valmiita maksamaan laadukkaasta työstä ja loistavasta asiakaspalvelusta. Nämä yrittäjät, jotka lähtevät kilpailemaan pelkästään hinnoilla panostamatta työnsä laatuun ovat niitä, jotka ensimmäisenä kaatuvat.

Suomalaisten heikon ostovoiman tietäen en usko että tässä maassa on todellisuudessa kovinkaan paljon niitä jotka oikeasti "haluavat" maksaa yhtään mistään yhtään pakollista enempää!!

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli vapaa kasvatus eikä vanhempia kiinnostanut joudunko vankilaan vai tuleeko minusta ministeri. 0 verran panostivat koulutukseeni.

painottivat juuri että tee mitä haluat ja opiskelin kuvataiteilijaksi eli suoraan pitkäaikaistyöttömäksi. 

sitten unohdin heidän neuvot ja opiskelin alalle missä on töitä. harmi vaan että palkka on jaska.

jos joskus saan omia lapsia niin tasan tarkkaan pidän huolen että suuntautuvat aloille joissa on hyvä palkka ja tulevaisuuden näkymät!

Miten kuvataiteilija voi olla pitkäaikaistyötön? Ei taidekoulutus anna pätevyyttä millekään muulle alalle kuin omaan taiteelliseen työhön. Kuvataiteilija työllistää itse itsensä - monikaan sillä ei tosin elä.