Miksi ihmiset hakeutuvat opiskelemaan aloille, jotka ei heitä edes kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras/pahin tuntemani tapaus oli nainen, joka opiskeli kolme vuotta ammattikoulussa parturi-kampaajaksi, mutta ei tehnyt päivääkään sitä työtä, koska ei tykännyt kun siinä pitää koko ajan olla sen asiakkaan kanssa!!!

Kaveri opiskeli 3 vuotta merkonomiksi ja valmistuttua ihmetteli miksei sillä tutkinnolla pääse kun kaupan kassalle, luuli että olisi suoraa koulusta otettu pankkiin tai kaupungille helppoihin toimistotöihin.

Aiemmin se olisi onnistunutkin, 80-luvulla, ehkä 90-luvullakin.

Pääsihän Sannakin kaupan kassalle - vaikkei ollut edes merkonomi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on v1ttumaista joka paikassa, koska se on työtä, eikä harrastus. Työelämä on niin pilkuntarkasti säänneltyä, pakkotahtista ja kaavamaista, että pelkästään se jo v1tuttaa, puhumattakaan sitten jos itse hommakin on pelkkää paskaa. Mukavakin harrastus menee varmasti pilalle jos siitä tulee työ!

Yksityisyrittäjyys oman intohimon parissa on mielestäni paras vaihtoehto. Silloin saa tehdä asiat just omalla tavallaan, määrätä omat työaikansa, valita itselle mieluisia projekteja, oman toiminsto just sellainen kuin haluaa, valita itse mahdolliset työntekijänsä ja yhteistyökumppanit jne.

Niinpä. Vaan miten tehdä sormien pureskelusta ammatti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sitä on johonkin hakea. Itse olisin halunnut poliisiksi, mutta elämä päätti vetää kunnolla turpaan ja sinne meni se haave. Joten nyt on keksittävä jotain muuta ja mikään muu ei kiinnosta.

Mikä sinua estää vielä pääsemästä tulevaisuudessa poliisiksi? Ainoastaan rikosrekisteri taitaa olla esteenä.

miksi kysyt kun voit katsoa itse poliisin sivuilta mitkä ovat esteenä.

muistelen että pitää olla tietyt fyysiset kriteerit täytettynä, työkokemusta, ei pitkää mielenterveys historiaa, ajokortti, ja paljon muuta.

Tässä kriteerit

https://polamk.fi/hakuvaatimukset

Suurin osa noista on aivan mahdollista täyttää lähes joka ikisen. Esimerkiksi, koulutustaustaksi käy sekä ammatillinen koulutus tai lukio. Suurimmalla osalla löytyy tämä, jos ei löydy sellaisen voi hankkia. Samaten jos näkö ei ole tarpeeksi hyvä, sitä voi todennäköisesti korjata laserleikkauksella. Jos on huono uimataito niin sitten vaan uimakurssille. Ajokortin voi myös hankkia lähes jokainen. Joku vakavampi terveysongelma on ainoasti ainoa sellainen ongelma tai rikostausta, joka todellisuudessa estää poliisiksi pääsemisen.

yllättävää että rahalla saa koulutuksen maassa missä piti olla ilmaista kaikki.

jätit mainitsematta riittävän pitkää työkokemusta joka alkaa olla yhä harvinaisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sitä on johonkin hakea. Itse olisin halunnut poliisiksi, mutta elämä päätti vetää kunnolla turpaan ja sinne meni se haave. Joten nyt on keksittävä jotain muuta ja mikään muu ei kiinnosta.

Mikä sinua estää vielä pääsemästä tulevaisuudessa poliisiksi? Ainoastaan rikosrekisteri taitaa olla esteenä.

miksi kysyt kun voit katsoa itse poliisin sivuilta mitkä ovat esteenä.

muistelen että pitää olla tietyt fyysiset kriteerit täytettynä, työkokemusta, ei pitkää mielenterveys historiaa, ajokortti, ja paljon muuta.

Tässä kriteerit

https://polamk.fi/hakuvaatimukset

Suurin osa noista on aivan mahdollista täyttää lähes joka ikisen. Esimerkiksi, koulutustaustaksi käy sekä ammatillinen koulutus tai lukio. Suurimmalla osalla löytyy tämä, jos ei löydy sellaisen voi hankkia. Samaten jos näkö ei ole tarpeeksi hyvä, sitä voi todennäköisesti korjata laserleikkauksella. Jos on huono uimataito niin sitten vaan uimakurssille. Ajokortin voi myös hankkia lähes jokainen. Joku vakavampi terveysongelma on ainoasti ainoa sellainen ongelma tai rikostausta, joka todellisuudessa estää poliisiksi pääsemisen.

Niin jos johonkin koulutukseen ei pääse suorilta käsin niin kannattaa mennä vaikkapa jollekin valmennuskurssille ja koittaa seuraavana vuonna uudestaan. Jos ammattiin pääsy vaatii esim. kuntotestin niin sitten kuntoa kartuttamaan ja yritetään kunnon kasvatettua uudelleen. Jos nyt jostain syystä ei siihen unelma-ammattiin siltikään pääse niin sitten joku ura joka on mahdollisimman lähellä sitä unelma-ammattia. Esim. jos ei pääse ammattiurheilijaksi, voisiko kuitenkin toimia lajin valmentajana. Jos ei pääse muotisuunnittelijaksi niin joku muu ammatti muodin parissa jne.

vielä kun sais töitä jotta sais rahaa valmennuskursseihin jotta voi sitten hakea kouluun jotta saisi ammatin jolla pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli vapaa kasvatus eikä vanhempia kiinnostanut joudunko vankilaan vai tuleeko minusta ministeri. 0 verran panostivat koulutukseeni.

painottivat juuri että tee mitä haluat ja opiskelin kuvataiteilijaksi eli suoraan pitkäaikaistyöttömäksi. 

sitten unohdin heidän neuvot ja opiskelin alalle missä on töitä. harmi vaan että palkka on jaska.

jos joskus saan omia lapsia niin tasan tarkkaan pidän huolen että suuntautuvat aloille joissa on hyvä palkka ja tulevaisuuden näkymät!

Miten kuvataiteilija voi olla pitkäaikaistyötön? Ei taidekoulutus anna pätevyyttä millekään muulle alalle kuin omaan taiteelliseen työhön. Kuvataiteilija työllistää itse itsensä - monikaan sillä ei tosin elä.

materiaalit maksaa. asiakkaat valittaa kun työt on kalliita vaikka niissä ei olisi muuta kuin materiaalien hinnat.

Te-toimisto painostaa lähihoitajaksi jokaista joka asiakkaaksi ilmestyy. Itse olen ihan muun alan hommissa, osa-aikaisena eli samalla työkkärin kirjoilla, mitään muuta sieltä ei ikinä kuulu kuin painostusta lähihoitajaksi.

Ei hinnat ole kalliita. Asiakkaat ovat köyhiä. Verotettu kuiviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on v1ttumaista joka paikassa, koska se on työtä, eikä harrastus. Työelämä on niin pilkuntarkasti säänneltyä, pakkotahtista ja kaavamaista, että pelkästään se jo v1tuttaa, puhumattakaan sitten jos itse hommakin on pelkkää paskaa. Mukavakin harrastus menee varmasti pilalle jos siitä tulee työ!

Yksityisyrittäjyys oman intohimon parissa on mielestäni paras vaihtoehto. Silloin saa tehdä asiat just omalla tavallaan, määrätä omat työaikansa, valita itselle mieluisia projekteja, oman toiminsto just sellainen kuin haluaa, valita itse mahdolliset työntekijänsä ja yhteistyökumppanit jne.

Toi ehkä toimii jos on sellainen intohimo, jonka voi muuttaa työksi. Luin joskus jutun miehestä, joka nypläsi peniksen muotoisia pitsejä. Se voi ollakin vähän haastavampi monetisoida.

Lisäksi pitäisi olla sellainen yksi vahva intohimo. Mä jaan intohimoni kymmeniin kohteisiin, joka pakostakin tarkoittaa, etten ole kovin hyvä missään. Olen ok tämän asian kanssa, mutta kukaan ei halua, varmaan haluaisi ostaa mun liian isoja ja huonolaatuisia sukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kiinnosta mikään, mutta johonkin "pitää" hakea.

Sitten on asenteessa ongelmia jos mikään ei kiinnosta..

Ei asenne ja kiinnostus liity mitenkään toisiinsa. Jos joku juttu kiinnostaa niin se kiinnostaa tai sitten ei kiinnosta, ei asenteella voi pakottaa itseään kiinnostumaan mistään.

Sitä voi olla kiinnostunut vaikka mistä, mutta työtä sillä kiinnostuksella ei nykyään lohkea.

Toinen juttu että kiinnostavatko asiat saa pilattua kohtuuttomalla mitoituksella ja muulla mikä syö työn mieltä. Kuten työn epävarmuus pätkimällä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on v1ttumaista joka paikassa, koska se on työtä, eikä harrastus. Työelämä on niin pilkuntarkasti säänneltyä, pakkotahtista ja kaavamaista, että pelkästään se jo v1tuttaa, puhumattakaan sitten jos itse hommakin on pelkkää paskaa. Mukavakin harrastus menee varmasti pilalle jos siitä tulee työ!

Yksityisyrittäjyys oman intohimon parissa on mielestäni paras vaihtoehto. Silloin saa tehdä asiat just omalla tavallaan, määrätä omat työaikansa, valita itselle mieluisia projekteja, oman toiminsto just sellainen kuin haluaa, valita itse mahdolliset työntekijänsä ja yhteistyökumppanit jne.

Toi ehkä toimii jos on sellainen intohimo, jonka voi muuttaa työksi. Luin joskus jutun miehestä, joka nypläsi peniksen muotoisia pitsejä. Se voi ollakin vähän haastavampi monetisoida.

Lisäksi pitäisi olla sellainen yksi vahva intohimo. Mä jaan intohimoni kymmeniin kohteisiin, joka pakostakin tarkoittaa, etten ole kovin hyvä missään. Olen ok tämän asian kanssa, mutta kukaan ei halua, varmaan haluaisi ostaa mun liian isoja ja huonolaatuisia sukkia.

Luulisi, että tuolle peniksenmuotoiselle pitsille voisi hyvinkin olla kysyntää, on sen verran niche homma ettei pahemmin kilpailua ole.

Nuoret ja työttömät pakotetaan opiskelemaan. On sellaisia joita opiskelu ei kiinnosta ja sitten niitä, joita kyllä kiinnostaa, mutta eivät pääse  haluamalleen alalle.. Tästä syystä on paljon huonosti motivoituneita opiskelijoita.