Jälleen kerran luulin kotoa sukujuhliin lähtiessä, että näyttäisin ihan ok:lta, kunnes näin valokuvia tapahtumasta...

Sama täällä :D Lähtiessä peilistä katseli nainen ihan ok kampauksella ja nätti meikkikin naamassa. Juhlissa otetussa kuvassa hiukset meni päätä myöten, kasvot kiilsi ja meikistä ei juuri jälkeäkään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sen selittää, että kotipeilistä katsoo eri tyyppi?

Peili ei kerro totuutta vaan aivot jotenkin vääristää sitä näkymää.

Valokuva on se miten muut näkevät sut.

Ihmiset aina valittavat miten huonolta näyttävät kuvissa mutta itse näen heidät samanlaisena kuin kuvissa.

Still-valokuva nyt ei ainakaan ole se, miten muut näkevät sinut. Videokuva voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Sukujuhliin lähtiessäsi näytit omakotitalolta ja totesit kuvista jälkeenpäin, että näin oli?

Omakotitalo on okt, ei ok. Mutta ihan hyvä yritys kuitenkin olla hassunhauska. Ensi kerralla sitten paremmalla tuurilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sen selittää, että kotipeilistä katsoo eri tyyppi?

Peili ei kerro totuutta vaan aivot jotenkin vääristää sitä näkymää.

Valokuva on se miten muut näkevät sut.

Ihmiset aina valittavat miten huonolta näyttävät kuvissa mutta itse näen heidät samanlaisena kuin kuvissa.

Harvemmin peilin vika, mutta on niissäkn eroja. Liikuntatunnilla yksi peileistä hoikentaa ja pidentää aivan selvästi. Se on meillä yksi vitsin aihe, kuka haluaa yhdellä sivuaskeleella hoikistua, niin menköön kyseisen peilin rajamaille. Kotonakin kahdella peililläni on eroa: toisen ääressä näyttää kapeammalta ja toisen leveämmältä.

Mä näytän aina kammottavalta valokuvissa. Toki painoakin on tullut, mutta ei se johdu niin paljoa siitä (olen siis siirtynyt alipainosta normaalipainoiseksi), vaan siitä, että valokuvissa on se yksi hetki. Siinä yhdessä hetkessä on juuri joku omituinen ilme tai asento, kun juttelee ja nauraa, ja liikahtelee.

Yhtä yhdistyksen nettisivuille laitettua kuvaa kerran oikein säikähdin, kunnes huomasin että kuvaa oli aavistus venytetty sivusuunnassa että se istui paikalleen paremmin. Sehän sai heti kaikki kuvassa olijat näyttämään hieman lyhyemmiltä ja leveämmiltä kuin oikeasti.

Sama täällä. Tiedän kyl et kiloja kertyny? Mut luulin jotenki olevani hoikemman näkönen. Ja sit valokuvassa kaikki vatsamakkarat... kaksoisleuka... meikit kadonnu, valju naama.

Kävin just passikuvassakii... oi ei mikä kuva! Mut sisko näytti just omaa passikuvaasa. Oli ihanku meidän ISÄ-vainaa!?

Huh. Vielä onneksi naiselta näytän ..

Sekin vielä, että kotona sisällä on pehmeä valo ja kesäjuhlissa ulkona otetuissa kuvissa pahimmillaan armoton suora kova auringon valo. Juonteet, hiki ja varjot tulevat hyvin esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sen selittää, että kotipeilistä katsoo eri tyyppi?

Peili ei kerro totuutta vaan aivot jotenkin vääristää sitä näkymää.

Valokuva on se miten muut näkevät sut.

Ihmiset aina valittavat miten huonolta näyttävät kuvissa mutta itse näen heidät samanlaisena kuin kuvissa.

Minä taas näen ihmiset livenä erilaisina kuin kuvissa. Joitain ei ole edes tunnistaa livenä jos on nähnyt vain kuvan.

Arvatkaapa mitä minulle on käynyt? Näin valokuvia tilaisuudesta, johon olin osallistunut, ja mietin, että kuka tuo mies tuossa on (ja oli muuten kaikkea muuta kuin hyvännäköinen mies). Samassa tajusin, että ei helvetti sehän olen minä. Olen keski-ikäinen nainen. Ei näkynyt kuin naamaa muiden takaa, eli en pukeutumisestakaan tunnistanut naiseksi.

Laittaudun kyllä, mutta minulla on sellaiset kasvonpiirteet, että ei siinä paljon meikki auta: pienet syvällä päässä olevat silmät, ulkonevat poskiluut ja iän myötä roikkumaan alkanut iho mikä tekee minulle syvät nasolabiaalijuonteet ja hamsteripussit. Hiukset ovat niin ohuet, että kalju läpi paistaa. Peilistä katsoen ne näyttävät paljon paksummilta, valokuvissa näyttää kuin minulla ei olisi sivuilla hiuksia ollenkaan. Minun on nimittäin pakko pitää niitä tiukasti kiinni, koska minulla on keskellä päätä hiuspyörre, josta ihan oikeasti näkyy kalju läntti kun siitä ovat hiukset lähteneet, joten se pitää peittää muilla hiuksilla.

Eivät auta tuon yhden viisastelijan salit ja lenkit tähän.

Kaikkein pahin on kyllä kampaamon peili. Miten sieltä voi aina näkyä niin vanha akka, jolla on ryppyinen naama ja silmäpussit?

Mä ihmettelen, että mihin meikki häviää valokuvassa. Sitä on peilin edessä väkertänyt itselleen muka huolitellun makeupin, mutta valokuvassa näkyy valju, talven kulottama vaaleakulmainen hamsterin ja porsaan risteymä.

Lohdutukseksi kaikille, minulla on todella kaunis ystävä, joka näyttää jokaisessa kuvassa ihan kauhealta. Hänestä on ehkä kaksi kuvaa vuosien varrelta, jossa ei näytä suohirviöltä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sen selittää, että kotipeilistä katsoo eri tyyppi?

Peilistä näkyy peilikuva.

Ihminen myös poseeraa automaattisesti kun katsoo peiliin. (Pistäpä naama peruslukemille ja vilkaise kuvastinta)

Myös valaistus vaikuttaa älyttömästi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahin on kyllä kampaamon peili. Miten sieltä voi aina näkyä niin vanha akka, jolla on ryppyinen naama ja silmäpussit?

Totta! Pää ja koko kroppa jotenkin lyhenee ja levenee kampaamon peilissä. Ihan kuin joku painaisi kasaan koko ruhoa.

Vierailija kirjoitti:

Sekin vielä, että kotona sisällä on pehmeä valo ja kesäjuhlissa ulkona otetuissa kuvissa pahimmillaan armoton suora kova auringon valo. Juonteet, hiki ja varjot tulevat hyvin esille.

Musta taas auringossa/luonnonvalossa otetut kuvat on yleensä aika pehmeitä, sen sijaan sisätilojen huonosti kuvaamiseen soveltuvat loisteputkivalaistukset aikaansaa aivan hirveää jälkeä, kaikki näyttää ihan mielisairaalasta karanneilta. Studiovalot sitten tietty erikseen, mutta yleensä silloin kuvaajakin on joku muu kuin Aune-täti, jonka kuvissa kaikilta puuttuu joko jalat tai päälaki ja ylimääräisiä kilojakin näyttää jokaiselle sukulaiselle kertyneen vähintään kymmenen.

Olen jo niin tottunut näyttämään umpiurpolta sukujuhlien valokuvissa, että ei tunnu enää missään. Aina niille voi nauraa. Näytän ihan järjestäen sulkasatoiselta töyhtöhyypältä kaikissa kissanristiäisissä otetuissa valokuvissa, mutta väliäkös tuolla :D

Tätä mäkin mietin eli mitä tekee väärin, kun se meikki ei vaan näy?! 

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen, että mihin meikki häviää valokuvassa. Sitä on peilin edessä väkertänyt itselleen muka huolitellun makeupin, mutta valokuvassa näkyy valju, talven kulottama vaaleakulmainen hamsterin ja porsaan risteymä.

Eikö se ole yleistä tietoa että kamera lisää viisi kiloa ainakin? Siksi elokuvatähdet ovat niin laihoja. Valokuva on kaksiulotteinen ja jos se on otettu suorassa kovassa valossa niin ihminen näyttää leveältä vaalealta letulta siinä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole yleistä tietoa että kamera lisää viisi kiloa ainakin? Siksi elokuvatähdet ovat niin laihoja. Valokuva on kaksiulotteinen ja jos se on otettu suorassa kovassa valossa niin ihminen näyttää leveältä vaalealta letulta siinä.

Linssejä on monenlaisia. Vääristävät kohdetta kuten huvipuiston peilitalo...

Vierailija kirjoitti:

Tätä mäkin mietin eli mitä tekee väärin, kun se meikki ei vaan näy?! 

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen, että mihin meikki häviää valokuvassa. Sitä on peilin edessä väkertänyt itselleen muka huolitellun makeupin, mutta valokuvassa näkyy valju, talven kulottama vaaleakulmainen hamsterin ja porsaan risteymä.

Ei hätää. Kevyt meikki näyttää usein livenä hyvältä. Jos haluaa kuviin hienot meikit niin se ei taas näytä livenä yhtään hyvältä. Esim. Contour on hyvä esimerkki tästä. Näyttää hyvältä kuvassa, mutta oikeasti näyttää luonnottomalta ja tunkkaiselta.

Ylimääräinen paino näkyy kyllä kuvissa armotta. Itsekin aina kuvittelee olevansa hoikka mutta kun näkee itsestä otetun valokuvan, jossa ei ole päässyt asettelemaan itseään suotuisaan asentoon, tämä kuvitelma ikävästi karisee :'D