Lue keskustelun säännöt.
Olen tehnyt sukututkimusta ja tajusin juuri, että...
10.07.2022 |
Olen tehnyt sukututkimusta ja tajusin juuri, että minut unohdetaan. Tilanpuutteessa (saa laittaa vain 250 nimeä) en lisännyt ketään, jotka eivät saaneet lapsia. He ovat vain sivuviite vanhempiensa tiedoissa. Siten syttyi lamppu ja tajusin, että kukaan ei vaivaudu 100 vuoden päästä lisäämään minun nimeäni puuhunsa, koska minä en saanut lapsia. Minä ja mieheni olemme vain välähdys vanhoissa kuvissa ja kommentti tulee olemaan: "en tiedä keitä he olivat". Sisarusteni lastenlapsille olen vain nimi puussa ja sen jälkeen on kuin en olisi ollutkaan. Ketään ei kiinnosta minun tarinani, koska en ole kenenkään isoisoisovanhempi.
Tämä on ehkä kamalinta, mitä näin 44-vuotiaana voi omista päätöksistään huomata seuraavan. Jos en aiemmin ole katunut sitä, että päätin hedonismissani jättää lapset tekemättä niin nyt se iski kuin salama.
Kommentit (10)
Yritä saada aikaan jokin merkittävä saavutus, niin sinut muistetaan. Jos se on sinulle tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti lisätään puuhun myös ne sukulaiset, jotka eivät saaneet lapsia. He ovat myös tärkeitä.
Kukaan ei välitä lapsettomista pariskunnista, hehän eivät jatka sukua kummaltakakaan puolelta. Perintö voi sen sijaan kiinnostaa...
Lapsettomat luultavasti unohdetaan nopeammin kuin lisääntyneet, mutta sama unohdus odottaa ennen pitkää kaikkia. Kuinka monia ihmisiä oikeasti muistetaan jonnekin vuosisatojen päähän? Äärimmäisen harvoja ja se vaatii jo sitä, että on tehnyt elämällään jotain oikeasti erityislaatuista. Jos sinua ap oikeasti harmittaa ajatus, että sinun tarinasi tyystin katoaa, niin kirjoita muistelmasi. Jos olet hyvä kirjoittaja, niin tarinasi saattaa kiinnostaa sukusi ulkopuolisiakin, ja hyvällä tuurilla kirjan saattaa lukea vuosisatojenkin päästä joku.
Hedonismissa? Olen vela, eikä sillä ole mitään tekemistä hedonismin kanssa. Ehkä ap:lle on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi lollero.
Tämä uskisten tai muiden hörhöjen yritys painostaa ihmisiä tekemään lapsia saa aina vaan absurdimpia muotoja. Kai tajuat, että me jotka emme halua lapsia, emme myöskään ajattele ollenkaan tuolla tavalla, että lapset olisivat jotenkin meidän persoonamme ja olemassaolomme jatkeita, emmekä siksi koe tuota sekopäistä ajatusrakennelmaasi millään tavalla uhkaavana?
Vierailija kirjoitti:
Hedonismissa? Olen vela, eikä sillä ole mitään tekemistä hedonismin kanssa. Ehkä ap:lle on.
Kyllä. Jätin lapset tekemättä juuri siksi, että en halunnut herätä aikaisin, sairastella jatkuvasti, pilata kroppaa raskauksilla. Halusin matkustella, asua hienossa asunnossa hyvällä alueella jne. Oma mielihyvä ennen mitään.
No, itsehän tämä päätös pitää kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat luultavasti unohdetaan nopeammin kuin lisääntyneet, mutta sama unohdus odottaa ennen pitkää kaikkia. Kuinka monia ihmisiä oikeasti muistetaan jonnekin vuosisatojen päähän? Äärimmäisen harvoja ja se vaatii jo sitä, että on tehnyt elämällään jotain oikeasti erityislaatuista. Jos sinua ap oikeasti harmittaa ajatus, että sinun tarinasi tyystin katoaa, niin kirjoita muistelmasi. Jos olet hyvä kirjoittaja, niin tarinasi saattaa kiinnostaa sukusi ulkopuolisiakin, ja hyvällä tuurilla kirjan saattaa lukea vuosisatojenkin päästä joku.
Hyvä ajatus. Kiitos asiallisesta vastauksesta. 🌹
Kommenttiin 5 liittyen. Uusimmassa Historia-lehdessä oli lyhyt juttu 1500-luvulta peräisin olevasta muistikirjasta. Kirjan oli laatinut eräs Humprey Newton ja muistikirja kuvaa miehen ja perheensä arkista elämää Luoteis-Englannissa. Pariskunnalla oli lukuisia lapsia ja lapsenlapsia, mutta mies ei jäänyt historiaan sen vuoksi että hänellä on paljon jälkeläisiä (joiden nykyjälkeläiset tuskin tietävät miehestä yhtään mitään), vaan sen vuoksi, että hän jätti itsestään ja aikakaudestaan kirjallisen merkin maailmaan. Nykymaailman kannalta Newtonin kirjoitukset ovat mielenkiintoisia juuri siksi, että ne kertovat ajasta ja kulttuurista sellaisia arkisia yksityiskohtia, mitä yleensä tapaavat kadota historiankirjoista. Tämä on ihan hyvä esimerkki siitä, miten tavallinenkin ihminen voi jättää itsestään merkin historiaan.
Mäkin olen tuon tajunnut mutta ei se hetkauta, ei mulla ole koskaan ollut erityistä tarvetta jäädä jonkun muistiin kuoleman jälkeen.