Lue keskustelun säännöt.
Menetin luottamuksen mieheeni kun vauva syntyi
10.07.2022 |
En tiedä, voin olla hyvä esimerkki siitä miten asiat voivat mennä pieleen vauvan syntymän jälkeen. Minulla oli ihan hyvät odotukset siitä, kuvittelin että mies ottaa haltuun isän roolin, että näyttää hänelle rakkautensa kaikin tavoin. Kun vauva oli syntymässä (aikaisin aamulla), mies ei tukenut minua mitenkään. Sentään nyt minut sairaalaan kyyditsi ja saattoi mutta kun oli synnytyksen aika, mies ei istunut vierelleni ja ottanut esimerkiksi kädestä, katseli minua vain muutaman metrin päästä. Koko tilanne tuntui minusta oudolta ja kolkolta. Näin teki siis biologinen isä.
Kun vauva syntyi mieheni otti vauvan syliin vain kuvia varten. Sen jälkeen ei ottanut syliin kertaakaan... ei vaihtanut vaippoja, eikä herännyt yöllä hoitamaan vauvaa. Se oli minä joka teki kaiken. Olen aina ollut vielä sellainen ihminen etten pyydä toista tekemään jotain, minä vaan yksinkertaisesti teen ja toimin. Sairaalassa kun vauva itki, mies vain katseli pitkään vauvaa hymyillen. Perhana kun minua otti aivoon... varmaan johtui myös siitä kun olin hormonimyrskyissäni... siis miehen aloitekyvyttömyys.
Kun vauva kasvoi en nähnyt kertaakaan miehen juttelevan vauvalle tai ottavan edes katsekontaktia. Minulla kaikki kävi luonnostaan, en epäillyt hetkeäkään mitä minun täytyy tehdä kun kuitenkin on lapseni ja minä olen hänen äitinsä. Siinä vaiheessa tunsin todella, sanoinkuvaamatonta pettymystä että miten biologinen isä voi käyttäytyä tuolla tavalla? Voiko mies olla niin sokea sille vuorovaikutukselle vauvan kanssa? Minua ihan säälitti vauvan puolesta kun meidän lapsi oli alusta alkaen todella verbaalinen, eläväinen ja jokelteleva... siis ihan täydellinen tyttövauva. No kaikesta huolimatta päätin jatkaa yhdessä mieheni kanssa kun ajattelin että parempi tämä on kuin mitään. Kärsin ihan hirvittävästä univelasta kun heräsin joka yö imettämään vauvaa ja tätä oli melkein vuoden ajan.
Voitte nyt ymmärtää miksemme hanki lisää lapsia... en ole päässyt yli siitä taakasta ja jonkinlaisesta välinpitämättömyyden ilmapiiristä mitä mieheni harrasti. Olen aina ajatellut että lapsia pitää olla ainakin kaksi... ja mieluiten pienellä ikäerolla. Nyt sitten pystyin ihan helposti sanomaan hyvästit tälle ajatukselle. En halua toimia yksinhuoltajana parisuhteessa kahdelle lapselle :( Jos tämä tarina kolahti jollekulle niin kirjoita oma mietteesi asiasta.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Ollessani synnyttämässä synnyttämättömien vuodeosastolla, niin viereisen sängyn naisen mies ei viitsinyt edes lähteä koiria ulkoiluttamaan, vaan nainen lähti siitä niitä ulkoiluttamaan, vaikka supistukset olivat jo alkaneet. Siis auton kanssa kotiinsa.
Mie myös puhelimessa empi, viitsiikö tulla mukaan synnytykseen. Tuli se. Naisparka oli aika strssaantuneen oloinen. Toivottavasti heillä nykyään menee paremmin.
Anna mun kaikki kestää. Toivottavasti lemppasi turhakkeen sairaalasta päästyään, helpompi ilman.
Mistä tuollaisia ukkeleita edes sikiää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niillä isillä taida olla ihan yhtälaiset vaistot vauvan hoidon suhteen kuin äideillä (yleensä). Itseäkin otti päähän kun mies antoi vauvan itkeä eikä heti ryhtynyt tarkastamaan missä vika, vaan istui tyynesti sohvalla pelaamassa puhelimellaan tai siemailemassa kahvia. Tämän takia tuntui, että en saanut vauva-aikana hetkeäkään rauhaa ja omaa aikaa kun piti olla jatkuvassa valmiustilassa, vaikka mies olisi ottanut vauvan hoitaakseen pariksi tunniksi sillä aikaa kun nukun. Siis vitutti kun heräsin vaikka kesken kaiken vauvan itkeskelyyn ja kuuntelin sitä viitisen minuuttia, menin sitten katsomaan mistä kiikastaa ja totesin, että vauvalla on vaippa ihan täynnä. Ja äijä vaan nököttää sohvalla tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Enpä kyllä taipuisi aikuiselle ihmiselle sanomaan että voitko huolehtia lapsestasi kuin olisin sen aikuisen ihmisen äiti.
Tai sitten täytyisi todella olla kuin äiti ja sanoa se kuin lapselle: "Hei kuule Uolevi, tiedätkös kun vauvat ovat sellaisia että jos ne itkevät niin pitää katsoa mikä on hätänä, muuten vauvalle voi käydä huonosti. Vauvalle tulee joskus nälkä ja vaippa pitää vaihtaa ja se huutaa tuskissaan kunnes asia hoidetaan. Pidäpä siis isona poikana reippaasti huoli ettei vauvan tarvitse huutaa, jookos?"
Sääliksi käy mahdollista miestäsi. Toivottavasti osaa huolehtia ehkäisystä.
Oletko sama nainen, jonka mies jätti yksi vauvan kanssa kun meni häihin? Näiä pitkiä aloituksia, joissa mies teki sitä ja tätä on täällä päivittäin. Sitten naiset purkavat täällä vihaansa kommenteissa. Mikä järki tässä on?
Vierailija kirjoitti:
Oletko sama nainen, jonka mies jätti yksi vauvan kanssa kun meni häihin? Näiä pitkiä aloituksia, joissa mies teki sitä ja tätä on täällä päivittäin. Sitten naiset purkavat täällä vihaansa kommenteissa. Mikä järki tässä on?
En ole sama... Mutta luin myös tuosta tapauksesta. Taitaa olla yllättävän yleistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko sama nainen, jonka mies jätti yksi vauvan kanssa kun meni häihin? Näiä pitkiä aloituksia, joissa mies teki sitä ja tätä on täällä päivittäin. Sitten naiset purkavat täällä vihaansa kommenteissa. Mikä järki tässä on?
Ei mitään järkeä. Hulluilla halvat huvit, porvoolaisilla ilmaiset. Eli provojahan nämä vain ovat, ei sen kummempaa.
Itse huomasin oman isäni olemassaolon vasta muutaman vuoden iässä. Sitten olinkin hänestä hyvin kiinnostunut ja äiti jäi taka-alalle omassa mielessäni. Olen havainnut, että tämä on normaali kuvio lapsen kehityksessä. Isä astuu mukaan kuvioihin kun lapsi haluaa oppia ja kysellä häneltä kaikenlaista, sekä tehdä yhdessä asioita. Nykyään tämä luonnollinen järjestys on mennyt sekaisin, ja lapset täysin pihalla, kuten vanhemmatkin ovat kun roolit menneet sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan modeille annettu tehtäväksi kirjoitella näitä tällaisia aloituksia, että saadaan keskustelua ja käyttäjiä palstalle?
Mitä tulee miehen reagoimattomuuteen vauvan itkuun, niin mä huomasin jossain vaiheessa, että kun itsellä oli vauva, keho meni ihan hälytystilaan, silloinkin, kun oma vauva ei ollut mukana (vaan isänsä kanssa) ja joku muu vauva itki. En oikein jaksa uskoa, että mun puolisolla oli tällaista, ja näin on ihan luontevaa, että minä reagoin itkuun nopeammin, tai minusta tuntui, että puolisolla kesti ikuisuus reagoida. Uskon myös, että imetyksen, hormonien, raskauden yms. takia vauva oli ihan pienenä mulle läheisempi kuin miehelle, ja mulle hoitaminen oli luontaisempaa. Siksi olisi ollut multa epäreilua, jos en olisi halunnut tai jaksanut opastaa puolisoa yhteiselämän vauvan kanssa, vaan olisin marttyyrina tehnyt kyselemättä, kun mies ei tajua. Ei se ole miehen pitämistä lapsen tasoisena, että kertoo, jos se ei heti tajua jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies oppi oleen ekan lapsen kanssa kunnolla vasta pari vuotiaana. Kun toinen lapsi synty olikin jo alustasta asti mukana ihan eritavalla. Hyvä isä siitä on kehittynyt :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselliset naiset pärjää kuulemma hyvin ykš lastensa kanssa. Miehet saattaa olla taakka. Vie voimia, kun toinen ei tee mitään. Yksin tehdessä siitä ei tarvitse ärsyyntyä.
Minun lerssin saa katkaista kirveellä pölkyllä, jos olen väärässä kun väitän, että tämän "miehen" pääharrastus on tietokoneella pelaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa mennä baariin ja etsiä lapselle uusi isä.
Vierailija kirjoitti:
Anna miehelle aikaa. Vauva on suuri elämänmuutos. Isällä ei ole samanlaista luontaista vaistoa vauvaa kohtaan kuin äidillä, äidillä raskaus ja synnytys saa aikaan todella paljon muutoksia ihan hormooneissakin, mikä on tietysti tärkeää, jotta äiti todella on valmis suojelemaan omaa pienokaista vaikka henkensä uhalla.
Tässä pitää muistaa, että niitä helmiäkin miehissä löytyy. Minulla on sellainen.
Enpä kyllä taipuisi aikuiselle ihmiselle sanomaan että voitko huolehtia lapsestasi kuin olisin sen aikuisen ihmisen äiti.
Tai sitten täytyisi todella olla kuin äiti ja sanoa se kuin lapselle: "Hei kuule Uolevi, tiedätkös kun vauvat ovat sellaisia että jos ne itkevät niin pitää katsoa mikä on hätänä, muuten vauvalle voi käydä huonosti. Vauvalle tulee joskus nälkä ja vaippa pitää vaihtaa ja se huutaa tuskissaan kunnes asia hoidetaan. Pidäpä siis isona poikana reippaasti huoli ettei vauvan tarvitse huutaa, jookos?"