Ikäero parisuhteessa?
Jos löytäisitte sellaisen miehen/naisen, josta olette aina haaveillut niin kuinka paljon kestäisitte ikäeroa? Siis sellainen puoliso, jossa on ne puolet, joita olette aina kaivanneet parisuhteeseen.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
"oi tuntua pinnalliselta, mutta on reaalitotuus. Vanhemmat miehet ottavat,ostavat nuoren juuri statukseksi ja tulevaksi hoitajaksi. Ei ole pelkästään kyse mistään suvunjatkamisesta vaan myös hallitsemisesta ja vallantunteen ylläpitämisestä"
Tämä on sinun totuutesi ja sinun tapasi vahvistaa omaa negatiivista ajattelutapaasi ja yritys mollata miehiä. Tietääkseni minkäänlaista tutkimusta asiasta ei ole.
Oman kokemuksen ja käsityksen mukaan nuoremmissa naisissa ihastutaan raikkaaseen ulkonäköön ja leikkisään luonteeseen. Myönnän, että ei varmasti haittaa jos siinä saa itselleen pikkuisen arvonantoa muiden miesten silmissä tai ex puolison sapen kiehumaan, mutta se on bonus, eikä tähtäin.
On täysin absurdia ja kateellisten panettelua puhua, että mies ajattelisi hankkivansa omaishoitajaa tai jonkinlaisen jalkavaimon.
Vaikka itselläni onkin huomattavasti nuorempi nainen, en kuitenkaan ole sitä mieltä, että ikä on vain numeroita, koska ei se ole. Lisäksi vaikka Danny sopisi Erikalle täysin on huomioon otettava ystävät ja sukulaiset ja muut sidosryhmät.
D. on tarkka rahoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Kenellä on "jumalallinen oikeus" päättää mikä on oikein ja mikä väärin?
Miksi kenenkään muun tulisi saada päättää mikä on kullekin pariskunnalle sopiva ikäero? Mitä se edes ketään muuta haittaa vaikka toisilla olisi kuinka iso ikäero, ettehän te joudu siinä parisuhteessa elämään? Mikä oikeus teillä olisi päättää mitä muut omalla elämällään tekevät?
Oikeusvaltion perusperiaatteisiin kuuluu itsemääräämisoikeus, siis myös seksuaalinen sellainen. Se tarkoittaa sitä että Suomessa jokaisella yli 16-vuotiaalla on oikeus ITSE valita minkälaisen ja minkä IKÄSEN kanssa haluaa seurustella!
Kylläpäs osui näköjään arkaan paikkaan. Ap kysyi vain ihmisten mielipiteitä...
Ei sillä ikäerolla ole sellaisessa tapauksessa mitään väliä. Ainut vaan että toisessa päässä tulee fysikaaliset rajat (riipputissit, kurttuinen naama, jne) vastaan että se toinen ei enää voi olla unelmakumppani. Toisessa ääripäässä tulee sitten laki vastaan.
Mun iskä on 43v ja on 22v kanssa et sillä lailla \m/
Kysyisittekö "Miten lihavan kanssa voisitte olla?
Tai "Miten mustan kanssa voisitte olla?"
Tai "Kuinka köyhän kanssa voisitte olla?"
Tai "Kuinka vähän koulutetun kanssa voisitte olla?"
Tai "Kuinka lyhyen kanssa voisitte olla?"
Jos joku on vaikkapa lihava, hän voi aina laihduttaa. Jos jollain ei ole koulutusta, hän voi opiskella lisää. Jos on köyhä, voi tienata lisää rahaa, jne.
Mutta IKÄ on ominaisuus johon EI voi VAIKUTTAA. Jokainen meistä vanhenee tasan saman verran joka hetki. Vaikka kuinka haluaisi niin millään ei voi kääntää kelloa taaksepäin ja valita olevansa 20v jos sattuu rakastumaan 20-vuotiaaseen.
Tiesittekö että IÄN perusteella on aivan yhtä kiellettyä syrjiä ketään kuin vaikkapa rodun perusteella? Ikää ihminen ei voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi, samoin kuin ei rotuaankaan.
Max. 15 vuotta vanhempi tai 4 vuotta nuorempi. N38
Vierailija kirjoitti:
"oi tuntua pinnalliselta, mutta on reaalitotuus. Vanhemmat miehet ottavat,ostavat nuoren juuri statukseksi ja tulevaksi hoitajaksi. Ei ole pelkästään kyse mistään suvunjatkamisesta vaan myös hallitsemisesta ja vallantunteen ylläpitämisestä"
Tämä on sinun totuutesi ja sinun tapasi vahvistaa omaa negatiivista ajattelutapaasi ja yritys mollata miehiä. Tietääkseni minkäänlaista tutkimusta asiasta ei ole.
Oman kokemuksen ja käsityksen mukaan nuoremmissa naisissa ihastutaan raikkaaseen ulkonäköön ja leikkisään luonteeseen. Myönnän, että ei varmasti haittaa jos siinä saa itselleen pikkuisen arvonantoa muiden miesten silmissä tai ex puolison sapen kiehumaan, mutta se on bonus, eikä tähtäin.
On täysin absurdia ja kateellisten panettelua puhua, että mies ajattelisi hankkivansa omaishoitajaa tai jonkinlaisen jalkavaimon.
Vaikka itselläni onkin huomattavasti nuorempi nainen, en kuitenkaan ole sitä mieltä, että ikä on vain numeroita, koska ei se ole. Lisäksi vaikka Danny sopisi Erikalle täysin on huomioon otettava ystävät ja sukulaiset ja muut sidosryhmät.
"Leikkisä luonne" kuulostaa siltä, että haetaan kumppanista lapsenomaisuutta. Ja siltä se kyllä vaikuttaakin kun tarkastelee miesten mieltymyksiä. Aikuisuutta ei nähdä mitenkään viehättävänä ominaisuutena.
Aikuistuminenhan ei muuten suinkaan tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi menettää kykynsä innostua asioista tai että hänen pitäisi olla jotenkin kaavoihin kangistunut.
10 vuotta vanhempi saa olla korkeintaan, eikä yhtään vuotta nuorempi. N27
Vanhempaa naista en ottaisi, n.8-12v nuorempi on sopiva 4 kymppiselle miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Kysyisittekö "Miten lihavan kanssa voisitte olla?
Tai "Miten mustan kanssa voisitte olla?"
Tai "Kuinka köyhän kanssa voisitte olla?"
Tai "Kuinka vähän koulutetun kanssa voisitte olla?"
Tai "Kuinka lyhyen kanssa voisitte olla?"Jos joku on vaikkapa lihava, hän voi aina laihduttaa. Jos jollain ei ole koulutusta, hän voi opiskella lisää. Jos on köyhä, voi tienata lisää rahaa, jne.
Mutta IKÄ on ominaisuus johon EI voi VAIKUTTAA. Jokainen meistä vanhenee tasan saman verran joka hetki. Vaikka kuinka haluaisi niin millään ei voi kääntää kelloa taaksepäin ja valita olevansa 20v jos sattuu rakastumaan 20-vuotiaaseen.
Tiesittekö että IÄN perusteella on aivan yhtä kiellettyä syrjiä ketään kuin vaikkapa rodun perusteella? Ikää ihminen ei voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi, samoin kuin ei rotuaankaan.
Iän tai vaikka ihonvärin perusteella syrjiminen on kiellettyä esimerkiksi työpaikalla. Parisuhde on kuitenkin asia, jossa jokaisella on oikeus olla olematta jonkun kanssa eikä sitä tarvitse mitenkään perustella.
Onhan se surullista, jos kaikki kaunis tyssää siihen, että toinen on syntynyt liian varhain ja toinen liian myöhään.
Vierailija kirjoitti:
En kovin paljon. Viehätyn omanikäisistä eniten mutta vanhempikin mies voisi jossakin tapauksessa käydä mutta se edellyttäisi suurta rahallista panostusta. Vanheneva mies ei ole ulkoisesti useinkaan kovin viehättävä.
N25
Eikä vanheneva nainen. Me jokainen valitettavasti vanhenemme ihan joka päivä, myös sinä N25.
Asian vierestä:
Uskon että ihmisten kokemuset lähipiiristä (omat sukulaiset ym.) vaikuttavat osaltaa siihen miten "isona" ikäeron näkee.
Omassa lähipiirissä on todella pirteitä vanhuksia, joita ei miellä niin vanhoiksi mitä ovat. Kärjistäen välillä tuntuu että itse tässä n. 40-vuotiaana olen raihnaisempi mitä 90+ vuotias isotätini on! Hän näyttää _paljon_ nuoremmalta mitä ikävuosia on, asuu yksin ja mökkeilee jne. ilman mitään ongelmia.
Vastaavasti taas tiedän parin tutun suvut, joissa (kirjaimellisesti!) harva suvusta on eläkeikään elänyt erilaisten sairauksien/elämäntapojensa tm. vuoksi.
Jos ajatellaan että lähipiirissä suurin osa saavuttanut (ns. terveenä!) 90+ iän, sitä on helppo ajatella että ikäerosta huoljmatta yhteistä aikaa vielä on paljon jäljellä.
Jos taas lähipiirissä suurin osa on monisairaina/hoitokodissa/dementikkona tmv. jo 60-v kieppeillä, on ihan ymmärrettävää että näkee asian eri tavalla.
Jos vaikka 40-v ja 55-v menevät yhteen, tuossa joku ajatteleen (kokemuksiinsa perustuen että elämä on ohi kuuskymppisenä) että 55-v alkaa olla jo muutavan vuoden kuluttua mullan alla ja 40-v heti kohta omaishoitajana.
Vs. ihminen joka ajattelee kokemuksiinsa perustuen että eletään n.90-vuotiaaksi ja vielä 85-v reissataan ulkomaillakin jne. niin tuossa se 55-v on vasta ns. "elämänsä puolivälissä" ja yhteistä aikaa 40-v kanssa helposti 5 vuoden sijasta 35 vuotta jäljellä.
Jonkin tutkimuksen mukaan 12 vuotta on sellainen "kipuraja". Jos ikäeroa on enemmän, tulee enemmän ongelmia. Tuo on myös oma rajani, tosin ei aivan ehdoton. Toki monen kohdalla jo pienempikin ikäero on liikaa, jos maailmankuvat ja vireystaso ovat liian erilaiset.
Haluan kyllä, että mies on vanhempi. 7-10 vuotta on ihanne. Se auttaa oikeanlaisen parisuhdedynamiikan saavuttamisessa. Haluan miehen olevan maskuliininen, ja jos pariskunta on samanikäinen tai nainen on vanhempi, on huomattavasti vaikeampaa olla naisena feminiininen. Naisesta tulee tuolloin kuin äiti miehelle, ja mies taantuu teini- tai pikkupojaksi.
Vierailija kirjoitti:
Asian vierestä:
Uskon että ihmisten kokemuset lähipiiristä (omat sukulaiset ym.) vaikuttavat osaltaa siihen miten "isona" ikäeron näkee.Omassa lähipiirissä on todella pirteitä vanhuksia, joita ei miellä niin vanhoiksi mitä ovat. Kärjistäen välillä tuntuu että itse tässä n. 40-vuotiaana olen raihnaisempi mitä 90+ vuotias isotätini on! Hän näyttää _paljon_ nuoremmalta mitä ikävuosia on, asuu yksin ja mökkeilee jne. ilman mitään ongelmia.
Vastaavasti taas tiedän parin tutun suvut, joissa (kirjaimellisesti!) harva suvusta on eläkeikään elänyt erilaisten sairauksien/elämäntapojensa tm. vuoksi.
Jos ajatellaan että lähipiirissä suurin osa saavuttanut (ns. terveenä!) 90+ iän, sitä on helppo ajatella että ikäerosta huoljmatta yhteistä aikaa vielä on paljon jäljellä.
Jos taas lähipiirissä suurin osa on monisairaina/hoitokodissa/dementikkona tmv. jo 60-v kieppeillä, on ihan ymmärrettävää että näkee asian eri tavalla.Jos vaikka 40-v ja 55-v menevät yhteen, tuossa joku ajatteleen (kokemuksiinsa perustuen että elämä on ohi kuuskymppisenä) että 55-v alkaa olla jo muutavan vuoden kuluttua mullan alla ja 40-v heti kohta omaishoitajana.
Vs. ihminen joka ajattelee kokemuksiinsa perustuen että eletään n.90-vuotiaaksi ja vielä 85-v reissataan ulkomaillakin jne. niin tuossa se 55-v on vasta ns. "elämänsä puolivälissä" ja yhteistä aikaa 40-v kanssa helposti 5 vuoden sijasta 35 vuotta jäljellä.
Hyvä analyysi. Omat sukulaiseni saavuttaneet poikkeuksetta 90 vuoden iän, joku elänyt satavuotiaaksikin. Elämä erittäin vireää vähintään 85 vuotiaaksi, matkusteltu, asuttu ulkomailla, juostu maratoneja yms. Itse täytän kohta 60 enkä todellakaan tunne olevani toinen jalka haudassa. Omat ystäväni ovat ikähaarukassa 35-85 ja pidän sitä rikkautena. Moni nuori on mielipiteineen paljon vanhoillisempi kuin ikähaarukan yläpäässä oleva ja samankaltainen ikä ei todellakaan ole mikään tae että oltaisiin samalla aaltopituudella asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kovin paljon. Viehätyn omanikäisistä eniten mutta vanhempikin mies voisi jossakin tapauksessa käydä mutta se edellyttäisi suurta rahallista panostusta. Vanheneva mies ei ole ulkoisesti useinkaan kovin viehättävä.
N25
Eikä vanheneva nainen. Me jokainen valitettavasti vanhenemme ihan joka päivä, myös sinä N25.
Siinä on kyllä iso ero onko vanhentunut jo vai vanheneeko vasta vuosikymmenien päästä. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asian vierestä:
Uskon että ihmisten kokemuset lähipiiristä (omat sukulaiset ym.) vaikuttavat osaltaa siihen miten "isona" ikäeron näkee.Omassa lähipiirissä on todella pirteitä vanhuksia, joita ei miellä niin vanhoiksi mitä ovat. Kärjistäen välillä tuntuu että itse tässä n. 40-vuotiaana olen raihnaisempi mitä 90+ vuotias isotätini on! Hän näyttää _paljon_ nuoremmalta mitä ikävuosia on, asuu yksin ja mökkeilee jne. ilman mitään ongelmia.
Vastaavasti taas tiedän parin tutun suvut, joissa (kirjaimellisesti!) harva suvusta on eläkeikään elänyt erilaisten sairauksien/elämäntapojensa tm. vuoksi.
Jos ajatellaan että lähipiirissä suurin osa saavuttanut (ns. terveenä!) 90+ iän, sitä on helppo ajatella että ikäerosta huoljmatta yhteistä aikaa vielä on paljon jäljellä.
Jos taas lähipiirissä suurin osa on monisairaina/hoitokodissa/dementikkona tmv. jo 60-v kieppeillä, on ihan ymmärrettävää että näkee asian eri tavalla.Jos vaikka 40-v ja 55-v menevät yhteen, tuossa joku ajatteleen (kokemuksiinsa perustuen että elämä on ohi kuuskymppisenä) että 55-v alkaa olla jo muutavan vuoden kuluttua mullan alla ja 40-v heti kohta omaishoitajana.
Vs. ihminen joka ajattelee kokemuksiinsa perustuen että eletään n.90-vuotiaaksi ja vielä 85-v reissataan ulkomaillakin jne. niin tuossa se 55-v on vasta ns. "elämänsä puolivälissä" ja yhteistä aikaa 40-v kanssa helposti 5 vuoden sijasta 35 vuotta jäljellä.Hyvä analyysi. Omat sukulaiseni saavuttaneet poikkeuksetta 90 vuoden iän, joku elänyt satavuotiaaksikin. Elämä erittäin vireää vähintään 85 vuotiaaksi, matkusteltu, asuttu ulkomailla, juostu maratoneja yms. Itse täytän kohta 60 enkä todellakaan tunne olevani toinen jalka haudassa. Omat ystäväni ovat ikähaarukassa 35-85 ja pidän sitä rikkautena. Moni nuori on mielipiteineen paljon vanhoillisempi kuin ikähaarukan yläpäässä oleva ja samankaltainen ikä ei todellakaan ole mikään tae että oltaisiin samalla aaltopituudella asioista.
Totta. Mutta parisuhteessa sama aaltopituus ei riitä vaan kumppanin pitää miellyttää silmää. Jos siis seksi kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Jonkin tutkimuksen mukaan 12 vuotta on sellainen "kipuraja". Jos ikäeroa on enemmän, tulee enemmän ongelmia. Tuo on myös oma rajani, tosin ei aivan ehdoton. Toki monen kohdalla jo pienempikin ikäero on liikaa, jos maailmankuvat ja vireystaso ovat liian erilaiset.
Haluan kyllä, että mies on vanhempi. 7-10 vuotta on ihanne. Se auttaa oikeanlaisen parisuhdedynamiikan saavuttamisessa. Haluan miehen olevan maskuliininen, ja jos pariskunta on samanikäinen tai nainen on vanhempi, on huomattavasti vaikeampaa olla naisena feminiininen. Naisesta tulee tuolloin kuin äiti miehelle, ja mies taantuu teini- tai pikkupojaksi.
Olen ajatellut että olen ainoa joka ajattelee noin nuoremmista miehistä, mutta näemmä en olekaan.
Käännä sitten katseesi pois, kun me tulemme vastaan; on iso ikäero ja vielä isompi kokoero. Ja mepä ollaankin onnellisia, ähäkutti!