Katsoitko liian nuorena jonkun kauhuelokuvan?

Olen katsonut (salaa) kauhu- ym. aikuisten filmejä aika pienestä pitäen. Ei niistä tullut painajaisia tai traumoja. Muistikuvia on kyllä jäänyt. Kauhusta ja pelottavista jutuista tykkään edelleen.

Itse asiassa ehkä parista elokuvasta tai sarjasta tuli vähän ahdistusta lapsena, mutta ne olivat suomalaisia rikos- tai draamasarjoja, joissa ei mitään hirveän raakaa tai edes pelottavaa näkynyt, mutta niissä oli jotenkin tosi ankea (ja realistinen) fiilis. Sellainen suomalainen ruma inhorealismi oli siis pahinta :D

Amityville joskus 80-luvulla ja se oli kauhea. Ei nämä nykyajan leffat ole enää mitään pelottavia. Liikaa sensuroituja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun katsomisiani valvottiin todella tarkasti, en todellakaan olisi päässyt katsomaan mitään lapsilta kiellettyä leffaa. Mutta näin lehdessä kuvan Painajainen Elm Streetiltä -elokuvan Freddystä, ja se riitti. Freddy oli kamalinta mitä tiesin, painajaisten painajainen, pelkäsin, että joku yö tämä hirviö on sänkyni vierellä kun sammutan valot. Asiaa ei auttanut se, että metroradan varrella oli valtava graffiti Freddyn naamasta. Aina kun matkustimme metrossa siihen suuntaan, käänsin hyvissä ajoin pääni pois etten näkisi sitä.

Niin meilläkin kotona oli tosi tiukkaa ja valvottiin ikärajoja. Mutta eipä kukaan tiennyt että päivällä koulun jälkeen kaverilla katsottiin salaa. Se päättyi kyllä hyvin äkkiä kohdaltani kun olen niin säikky ja näin painajaisia.

Minulla ei kavereidenkaan luona ollut sellaista, että saisi katsoa mitä vain. Tämä ei ollut vielä nettiaikaa, nykyäänhän on aika mahdotonta kokonaan estää lapsia katsomasta kamaluuksia kun kaikilla on älypuhelimet mistä näkee mitä tahansa.

Minä tosin aloin alakouluikäisenä pelätä aivan hirveästi erästä nuorille kirjoitettua kirjaakin (ja tämän jälkeen äiti kielsi kyseisen kirjan). Kirja oli nimeltään Kunhan Helen tulee, ja siinä oli kansikuvakin joka oli minusta aivan kauhea. Siitähän on useita eri kansia, mutta tämä nimenomainen kansikuva oli sellainen punasävyinen, osa kirjan lukeneista ehkä muistaa. Olen kuullut muiltakin, että sama kirja aiheutti kamalia pelkotiloja, olisi kiinnostavaa lukea se nyt aikuisena kun en oikeastaan enää kunnolla muista, mikä siinä niin paljon pelotti (paitsi se kansikuva).

Ai tämäkö? https://i.gr-assets.com/images/S/compressed.photo.goodreads.com/books/1…

Pelaan Skyrimiä hiljaisena talvi-iltana kryptassa ja kun käännyn niin siniset pääkallosilmät tuijottavat vastaan. Osui ja upposi!

.............

WAltari Koiranheisipuu. 

----------------

Adams -Ruohometsän kansa

Kärpänen 2 ja siinä se nurinpäin kääntynyt koira, eläinrakkaalle 11vuotiaalle vähän liikaa.

Katsoin The Ring ja siitä jäänyt iänikuinen "pimeän tv ruudun" kammo. Sekä pelkään että Samara hyökkää peilistä. Pelkään peilejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katoin sarjaa Safiiri ja Teräs. Vieläkin muistan sen ahdistavan tunnelman. Jäi vissiin jotain traumoja. Varsinaisia kauhuleffeja tuli katsottua 14-15v ja jäi traumat. En nykyään katso mitään kauhuleffoja.

Sama. En katso mitään kauhuun viittaavaakaan. Olin ehkä 8-10v., kun isommat sisarukseni ja isä katsoivat kaikki pahimmat kauhuleffat, mitä löysivät. Sain olla mukana. Jäi loppuiän traumat. Samoin p*rnoleffoista, jotka laitettiin pokkana pyörimään, vaikka istuin olohuoneessa.

Aivan hirveää jos isä on katsonut pornoa lapsen nähden. Tuo olisi ollut lastensuojeluilmoituksen paikka jos joku olisi tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun katsomisiani valvottiin todella tarkasti, en todellakaan olisi päässyt katsomaan mitään lapsilta kiellettyä leffaa. Mutta näin lehdessä kuvan Painajainen Elm Streetiltä -elokuvan Freddystä, ja se riitti. Freddy oli kamalinta mitä tiesin, painajaisten painajainen, pelkäsin, että joku yö tämä hirviö on sänkyni vierellä kun sammutan valot. Asiaa ei auttanut se, että metroradan varrella oli valtava graffiti Freddyn naamasta. Aina kun matkustimme metrossa siihen suuntaan, käänsin hyvissä ajoin pääni pois etten näkisi sitä.

Niin meilläkin kotona oli tosi tiukkaa ja valvottiin ikärajoja. Mutta eipä kukaan tiennyt että päivällä koulun jälkeen kaverilla katsottiin salaa. Se päättyi kyllä hyvin äkkiä kohdaltani kun olen niin säikky ja näin painajaisia.

Minulla ei kavereidenkaan luona ollut sellaista, että saisi katsoa mitä vain. Tämä ei ollut vielä nettiaikaa, nykyäänhän on aika mahdotonta kokonaan estää lapsia katsomasta kamaluuksia kun kaikilla on älypuhelimet mistä näkee mitä tahansa.

Minä tosin aloin alakouluikäisenä pelätä aivan hirveästi erästä nuorille kirjoitettua kirjaakin (ja tämän jälkeen äiti kielsi kyseisen kirjan). Kirja oli nimeltään Kunhan Helen tulee, ja siinä oli kansikuvakin joka oli minusta aivan kauhea. Siitähän on useita eri kansia, mutta tämä nimenomainen kansikuva oli sellainen punasävyinen, osa kirjan lukeneista ehkä muistaa. Olen kuullut muiltakin, että sama kirja aiheutti kamalia pelkotiloja, olisi kiinnostavaa lukea se nyt aikuisena kun en oikeastaan enää kunnolla muista, mikä siinä niin paljon pelotti (paitsi se kansikuva).

Oi, olen koettanut etsiä tätä kirjaa <3 Lainasin  joskus lapsena ja tykkäsin hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun katsomisiani valvottiin todella tarkasti, en todellakaan olisi päässyt katsomaan mitään lapsilta kiellettyä leffaa. Mutta näin lehdessä kuvan Painajainen Elm Streetiltä -elokuvan Freddystä, ja se riitti. Freddy oli kamalinta mitä tiesin, painajaisten painajainen, pelkäsin, että joku yö tämä hirviö on sänkyni vierellä kun sammutan valot. Asiaa ei auttanut se, että metroradan varrella oli valtava graffiti Freddyn naamasta. Aina kun matkustimme metrossa siihen suuntaan, käänsin hyvissä ajoin pääni pois etten näkisi sitä.

Niin meilläkin kotona oli tosi tiukkaa ja valvottiin ikärajoja. Mutta eipä kukaan tiennyt että päivällä koulun jälkeen kaverilla katsottiin salaa. Se päättyi kyllä hyvin äkkiä kohdaltani kun olen niin säikky ja näin painajaisia.

Minulla ei kavereidenkaan luona ollut sellaista, että saisi katsoa mitä vain. Tämä ei ollut vielä nettiaikaa, nykyäänhän on aika mahdotonta kokonaan estää lapsia katsomasta kamaluuksia kun kaikilla on älypuhelimet mistä näkee mitä tahansa.

Minä tosin aloin alakouluikäisenä pelätä aivan hirveästi erästä nuorille kirjoitettua kirjaakin (ja tämän jälkeen äiti kielsi kyseisen kirjan). Kirja oli nimeltään Kunhan Helen tulee, ja siinä oli kansikuvakin joka oli minusta aivan kauhea. Siitähän on useita eri kansia, mutta tämä nimenomainen kansikuva oli sellainen punasävyinen, osa kirjan lukeneista ehkä muistaa. Olen kuullut muiltakin, että sama kirja aiheutti kamalia pelkotiloja, olisi kiinnostavaa lukea se nyt aikuisena kun en oikeastaan enää kunnolla muista, mikä siinä niin paljon pelotti (paitsi se kansikuva).

Ai tämäkö? https://i.gr-assets.com/images/S/compressed.photo.goodreads.com/books/1…

Juuri tuo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun katsomisiani valvottiin todella tarkasti, en todellakaan olisi päässyt katsomaan mitään lapsilta kiellettyä leffaa. Mutta näin lehdessä kuvan Painajainen Elm Streetiltä -elokuvan Freddystä, ja se riitti. Freddy oli kamalinta mitä tiesin, painajaisten painajainen, pelkäsin, että joku yö tämä hirviö on sänkyni vierellä kun sammutan valot. Asiaa ei auttanut se, että metroradan varrella oli valtava graffiti Freddyn naamasta. Aina kun matkustimme metrossa siihen suuntaan, käänsin hyvissä ajoin pääni pois etten näkisi sitä.

Niin meilläkin kotona oli tosi tiukkaa ja valvottiin ikärajoja. Mutta eipä kukaan tiennyt että päivällä koulun jälkeen kaverilla katsottiin salaa. Se päättyi kyllä hyvin äkkiä kohdaltani kun olen niin säikky ja näin painajaisia.

Minulla ei kavereidenkaan luona ollut sellaista, että saisi katsoa mitä vain. Tämä ei ollut vielä nettiaikaa, nykyäänhän on aika mahdotonta kokonaan estää lapsia katsomasta kamaluuksia kun kaikilla on älypuhelimet mistä näkee mitä tahansa.

Minä tosin aloin alakouluikäisenä pelätä aivan hirveästi erästä nuorille kirjoitettua kirjaakin (ja tämän jälkeen äiti kielsi kyseisen kirjan). Kirja oli nimeltään Kunhan Helen tulee, ja siinä oli kansikuvakin joka oli minusta aivan kauhea. Siitähän on useita eri kansia, mutta tämä nimenomainen kansikuva oli sellainen punasävyinen, osa kirjan lukeneista ehkä muistaa. Olen kuullut muiltakin, että sama kirja aiheutti kamalia pelkotiloja, olisi kiinnostavaa lukea se nyt aikuisena kun en oikeastaan enää kunnolla muista, mikä siinä niin paljon pelotti (paitsi se kansikuva).

Oi, olen koettanut etsiä tätä kirjaa <3 Lainasin  joskus lapsena ja tykkäsin hirveästi.

Minä sain siitä jostain syystä hirveät pelot, en edes muista enää kunnolla mistä tarkalleen ottaen.

Olin muistaakseni 8v kun olin mummin luona ja telkkarista tuli se vanha kämäinen mustavalkoinen King Kong. Vinguin mummilta haluavani katsoa sen ja lopulta mummi suostui, mutta sanoi että se on sitten aika raaka. Katsoin sen ilmeen värähtämättä, mutta sitten nukkumaan mennessä aloinkin itkemään koska minua säälitti se olento.

Mummi siinä sitten lohdutti, että hänhän varoitti minua etukäteen.

Joo sen jälkeen tuli Tappajahait ja Alienit, mutta olin jo vähän isompi ja karaistuneempi. Kyllä nekin silti oli todella karmivaa katsottavaa. Toisaalta näin aikuisena harmittaa kun ei oikein mikään enää karmi sillä tavalla, kaikkeen on jo tottunut.

Helposti katsoin lapsena terminaattorit ja robocopit, mutta kaikenmaailman mörköelokuvissa sitten kakin housut ja jossain sellaisessa joku karvaolio ajoi pariskuntaa takaa jonnekin latoon ja mies hakkasi siltä käden irti kirveellä. Aikuisena näin elokuvan uudestaan eikä ollut yhtään pelottava kuten muksuna, jännä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katoin sarjaa Safiiri ja Teräs. Vieläkin muistan sen ahdistavan tunnelman. Jäi vissiin jotain traumoja. Varsinaisia kauhuleffeja tuli katsottua 14-15v ja jäi traumat. En nykyään katso mitään kauhuleffoja.

Sama. En katso mitään kauhuun viittaavaakaan. Olin ehkä 8-10v., kun isommat sisarukseni ja isä katsoivat kaikki pahimmat kauhuleffat, mitä löysivät. Sain olla mukana. Jäi loppuiän traumat. Samoin p*rnoleffoista, jotka laitettiin pokkana pyörimään, vaikka istuin olohuoneessa.

Aivan hirveää jos isä on katsonut pornoa lapsen nähden. Tuo olisi ollut lastensuojeluilmoituksen paikka jos joku olisi tiennyt.

Meillä ei varsinaisesti pornoa katseltu, mutta Emmanuelle kyllä koko perheen voimin kun se tuli tv:stä joskus 80-luvulla, ja olin ala-asteikäinen. Ei jäänyt traumoja. 

Olen katsonut paljonkin, esimerkiksi juuri tuon It-elokuvan, varmaan olin kans jotain 5v kun ekan kerran sen näin, veljien ja heidän kavereiden kanssa taidettiin katsoa:D pelkäsin sitä pelleä kyllä tosi paljon

Kävin 13-vuotiaana elokuvateatterissa(!) katsomassa K-16 elokuvan Leviathan - kuoleman laiva. Se ole varsin ahdistava Alien-ripoff, ja erilaiset pressuilla peitetyt jutut pelotti sen jälkeen.

15-vuotiaana Painajainen Elm Streetillä (kaikki), Maissilapset, Tappaja-auto Carrie, Uinu uinu Lemmikkini, Manaaja ja joitakin muita.

Juu ja olin erittäin herkkä ja mielikuvitusrikas lapsi ja nuori. Joten jälkensä jättivät.

Vierailija kirjoitti:

Helposti katsoin lapsena terminaattorit ja robocopit, mutta kaikenmaailman mörköelokuvissa sitten kakin housut ja jossain sellaisessa joku karvaolio ajoi pariskuntaa takaa jonnekin latoon ja mies hakkasi siltä käden irti kirveellä. Aikuisena näin elokuvan uudestaan eikä ollut yhtään pelottava kuten muksuna, jännä juttu.

Mikäs versio robocopista, siitähän on useita eri leikeltyjä versioita. Näemmä alkuperäinen on julkaisuhetkellä ollut suomessa jopa jonkin aikaa kielletty, tosin se minkä itse lapsena näin joskus ysärillä, kyllä siinä ne pahimmat kohdat muistin mukaan oli. Kuten se kuinka päähenkilöä kidutetaan ennen kuin hän muutetaan robocopiksi, ja se ydinjäte kohta oli kanssa aika paha (tää on ainakin varmasti monesta leikkauksesta poistettu). Ehkä niitä leikkaamattomiakin versioita on siihen aikaan jo jostain saanut

Ala-asteella keräännyttiin tyttöjen kesken ja käytiin aina hakemassa muutama kauhuleffa vieeovuokraamosta ja läjä karkkia. En tajua miten olemme saaneet itse vuokrattua jotain k16 ja k18 leffoja.

Olin herkkä tyttö ja kyllähän monista jäi vuosiksi traumat. En silti halunnut jäädä näistä illoista pois sillä halusin kuulua porukkaan. Herkkä ikä.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella keräännyttiin tyttöjen kesken ja käytiin aina hakemassa muutama kauhuleffa vieeovuokraamosta ja läjä karkkia. En tajua miten olemme saaneet itse vuokrattua jotain k16 ja k18 leffoja.

Olin herkkä tyttö ja kyllähän monista jäi vuosiksi traumat. En silti halunnut jäädä näistä illoista pois sillä halusin kuulua porukkaan. Herkkä ikä.

Ne olikin näitä vanhoja hyviä aikoja. Mekin katseltiin jotain k18 elokuvia silleen että ihan aikuisia oli paikalla viereisessä huoneessa ja hyvin ties mitä elokuvaa katottiin :D

jonkun pätkän satuin pienenä näkemään siitä missä on noita furbyn näköisiä karvaisia otuksia, vieläkin puistattaa ja rambonkaan näkeminen n. 7-8 vuotiaana ei ehkä ihan järkevintä ollut. Puhumattakaan noista jostakin kung fu tms leffoista missä tyypeillä irtosi korvia etc...yäk, nykyään en kyllä kauhua enkä kovin graafista väkivaltaa voi katsoa, herkkis mikä herkkis.