Lue keskustelun säännöt.
Kummilapsi matkalle mukaan, epäreiluako?
09.07.2022 |
Onko ok ottaa kummipoika 9v mukaan oman perheen matkalle (samanikäinen oma poika), kun hänen pikkusiskoaan 7v ei oteta (eikä hänen kummiperheensä oikein voi tyttöä ottaa omille matkoilleen, kun sen perheen omat lapset teinipoikia). Joo ja on miehen siskon perhe kyseessä ja hirveä riita, johon anoppi myös sotkeutunut.
Kommentit (84)
Miksi sitä kummiutta niin korostetaan, nyt on kyse lähisukulaisista? Kyllä mun siskon lapset on kaikki yhtä tärkeitä mulle, vaikka vain yksi on kummilapseni. Heillä kaikilla on kuitenkin vain yksi täti, minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus: kummini lapsi oli n. ikäiseni, kuten myös siskoni.
Kummini otti minut usein lapsensa seuraksi esim. huvipuistoon, ei itse välittänyt laitteissa kieppumisesta niin sai lapselleen seuraa laitteisiin samalla.
Jos menimme vaikka sirkukseen, teatteriin tai vastaavaam niin lähdimme yleensä sitten isommalla porukalla minä, vanhemmat, siskoni +kummini, lapsensa ja puolisonsa.
Ei kukaan ajatellut että tuossa olisi jotain väärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin ottaisin molemmat sisarukseni lapset mukaan vaikka olisinkin vain toisen kummi. Tuo on tosi ikävää sille seitsemänvuotiaalle, että veli pääsee mutta hän ei. Jos et itse pysty kustantamaan molempien matkoja niin sitten voitte sopia vaikka sen anopin ja lasten vanhempien kanssa että he osallistuvat kustannuksiin.
Tässä on kyseessä viikon Kanarian matka syyslomalla eikä todellakaan makseta kummipojan pikkusiskoa, vaikka varaa olisikin. Missään nimessä ei tyttöä mukaan oteta, jos minä saan päättää, menköön mies vaikka yksin lasten kanssa (ei tod mene).
Toki voitte ottaa kenet haluatte, ihmettelen vaan tuota asennetta kun aloituksen perusteella kyseessä on kuitenkin sisaruksen tyttö eikä mikään randomlapsi, jonka kanssa ette muutenkaan ole missään tekemisissä. Kustannuksiin olisi lasten vanhempien mielestäni kyllä hyvä osallistua jos molemmat mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut lapsena samassa tilanteessa, sinä lapsena joka ei mukaan päässyt. Olin kyllä todella surullinen, kun ei meidän perheellä ollut rahaa minnekään lähteä. Olisivat ennemmin jotakin toista lasta pyytäneet mukaan.
Sama meillä. Isoveli pääsi vaikka minne setämme perheen kanssa. Mun kummit oli etäisemmät, ei edes sukua, harvoin tulivat edes synttäreille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex puolisoni oli kummisetänä siskon tytöille (2tyttöä)
Heille piti joka kesä kustantaa huvipuistoreissut ruokailuineen. Ei auttanut sanoa ei, vaikka puolisolla oli lomautukset päällä = rahaton.
Myös minä jouduin rahallisesti osallistumaan näihin huvipuistoreissujen kustannuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä kummiutta niin korostetaan, nyt on kyse lähisukulaisista? Kyllä mun siskon lapset on kaikki yhtä tärkeitä mulle, vaikka vain yksi on kummilapseni. Heillä kaikilla on kuitenkin vain yksi täti, minä.
Tämä minullekin pisti silmään. Mielestäni aloittaja on ennen kaikkea kummankin lapsen täti(tai sedän vaimo) ja lapsia tulisi kohdella tasapuolisesti kummiudesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin ollaan monesti otettu mukaan mun serkun tyttöä kun on saman ikäinen kuin oma tyttö. Ei oo kukaan vetänyt hernettä nenään ettei olla raahattu mukaan tytön isoveljiä.
Antaisin ensisijaisesti sen enon päättää itse, haluaako kohdella siskonlapsia tasapuolisesti vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota viŧŧu koko kaupungin penikat mutta älä ulise siitä täällä. Saakelin mätiaivo.
Juuri näin!
Nää provot on typeriä,kuka perspaska näit kyhää?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut lapsena samassa tilanteessa, sinä lapsena joka ei mukaan päässyt. Olin kyllä todella surullinen, kun ei meidän perheellä ollut rahaa minnekään lähteä. Olisivat ennemmin jotakin toista lasta pyytäneet mukaan.
Näissä voi ajatella että lasi on puolityhjä tai -täysi.
Ymmärrän että tilanne on ollut sinulle kurja, mutta toisaalta ei asiaa olisi sekään parantanut ettei sisaruksesikaan olisi koskaan päässyt mihinkään.
Harvoilla on rajattomasti rahaa, kummin näkökulma voi olla sekin, että saa _edes_ se kummilapsi joskus kokea jotain mihin perheellä ei ole resursseja.
En tiedä saatko ajatuksesta kiinni, mutta jos perheellä ei ole varaa viedä lapsia mihinkään, ja kummilla yhteen Linnanmäkirannekkeeseen varaa, niin minusta ok että antaa sen kokemuksen edes sille kummilapselleen.
Jotkut perheet on myös isoja: jos kaksi menee siinä missä yksikin, niin entä ne kummilasten perheet joissa onkin noin samaa ikää neljä lasta, siinä tarvitaan jo tila-auto että koko konkkaronkka saadaan mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että on lahja lapselle jos suhde kummiin on erityinen.
Omat kummini (molemmat) ovat minulle eri tavalla läheisiä mitä veljelleni (samalla lailla sukua hänellekkin mitä minulle) koska olen aina ollut vähän spesiaali heille.
Vastaavasti veljeni kummit muistavat (näin aikuisena) vain häntä pienellä joululahjalla, mikä on TÄYSIN OK!
Lapsina saimme sukulaisilta (=toistemmme kummit) synttärilahjat JOS pääsivät synttäreillemme (välimatkaa/töitä, ei joka vuosi) ja kummit muistivat meitä joka synttäreinä, pääsivät paikalle tai eivät.
Samaa toteutan omassa kummiudessa: kummilapsien sisaruksia voin pienesti muistaa, mutta ne spesiaalimmat jutut VAIN sille kummilapselle.
Aivan kamalaa sen pienemmän lapsen ajatella, että veli on erityisempi kuin hän ja pääsee siksi matkalle. Tuossa tilanteessa mielestäni nimenomaan olisi todella tärkeää ottaa se toinen lapsi mukaan ja yrittää tuolla matkalla saavuttaa parempi suhde myös siihen toiseen lapseen, että kumpikin lapsista voi tuntea olevansa yhtä tärkeitä sedälle/tädille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut lapsena samassa tilanteessa, sinä lapsena joka ei mukaan päässyt. Olin kyllä todella surullinen, kun ei meidän perheellä ollut rahaa minnekään lähteä. Olisivat ennemmin jotakin toista lasta pyytäneet mukaan.
Näissä voi ajatella että lasi on puolityhjä tai -täysi.
Ymmärrän että tilanne on ollut sinulle kurja, mutta toisaalta ei asiaa olisi sekään parantanut ettei sisaruksesikaan olisi koskaan päässyt mihinkään.
Harvoilla on rajattomasti rahaa, kummin näkökulma voi olla sekin, että saa _edes_ se kummilapsi joskus kokea jotain mihin perheellä ei ole resursseja.
En tiedä saatko ajatuksesta kiinni, mutta jos perheellä ei ole varaa viedä lapsia mihinkään, ja kummilla yhteen Linnanmäkirannekkeeseen varaa, niin minusta ok että antaa sen kokemuksen edes sille kummilapselleen.
Jotkut perheet on myös isoja: jos kaksi menee siinä missä yksikin, niin entä ne kummilasten perheet joissa onkin noin samaa ikää neljä lasta, siinä tarvitaan jo tila-auto että koko konkkaronkka saadaan mukaan!
Ei meistä kumpikaan ollut kummilapsi, nuorempi sisareni oli vain samanikäinen kuin setäni ainokainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tuossa on kyse, että omalle lapselle halutaan kaveri matkaan. Kaksi menee siinä missä yksikin, jos nää kaksi tykkää touhuilla kahdestaan. Siihen kolmannen ottaminen tekeekin kuviosta ihan erilaisen. Aikuinen joutuu kolmannen viihdyttäjäksi.
Lapsen mukaan ottamisen on tarkoitus helpottaa reissua, ei tuoda lisää.
Kenelle haluatte lahjan. Itsellenne (omalle pojalle seuraa) vaiko kummilapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmasti ikävää sille 7v tytölle, mutta kyllä meidän reissuun sillä olisi hirveän paljon vaikutusta, jos tyttö mukaan otettaisiin. Te tiedätte, millaisia 7v tytöt ovat.. minä olen ainakin sillä kannalla, että ainoastaan kummipoika tai ei ollenkaan.
No millaisia ne on?
Meidän 7 v on kiltti hiljainen lukutoukka, onko muutkin?
Oma siskontyttö on 7-vuotias ja on iloinen, kiltti ja utelias oppimaan ja kokeilemaan uusia asioita. Hän on usein ollut päiväretkillä meidän perheen lasten kanssa mukana ja kerran tullut meidän mukana myös ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että on lahja lapselle jos suhde kummiin on erityinen.
Omat kummini (molemmat) ovat minulle eri tavalla läheisiä mitä veljelleni (samalla lailla sukua hänellekkin mitä minulle) koska olen aina ollut vähän spesiaali heille.
Vastaavasti veljeni kummit muistavat (näin aikuisena) vain häntä pienellä joululahjalla, mikä on TÄYSIN OK!
Lapsina saimme sukulaisilta (=toistemmme kummit) synttärilahjat JOS pääsivät synttäreillemme (välimatkaa/töitä, ei joka vuosi) ja kummit muistivat meitä joka synttäreinä, pääsivät paikalle tai eivät.
Samaa toteutan omassa kummiudessa: kummilapsien sisaruksia voin pienesti muistaa, mutta ne spesiaalimmat jutut VAIN sille kummilapselle.
Aivan kamalaa sen pienemmän lapsen ajatella, että veli on erityisempi kuin hän ja pääsee siksi matkalle. Tuossa tilanteessa mielestäni nimenomaan olisi todella tärkeää ottaa se toinen lapsi mukaan ja yrittää tuolla matkalla saavuttaa parempi suhde myös siihen toiseen lapseen, että kumpikin lapsista voi tuntea olevansa yhtä tärkeitä sedälle/tädille.
Voihan se hyvä suhde olla MOLEMPIIN, toiseen vaan astetta erityisempi.
Rautalangasta vääntäen: käydään molempien synttäreillä/annetaan,lahjat. Tehdään viikonloppureissu kylpylään, molemmat lapset mukana. Otetaan joskus kumpainenkin yksinään yökylään ilman toista, jne.
+Sitten kerran vuoteen kummilapsi saa vielä jonkun jutun, olkoon sitten reissu huvipuistoon tai ulkomaille.
En uskp että AP/miehensä kokonaan(!) on ignoorannut sen toisen lapsen.
Mitä se sukupuoli vaikuttaa muka, toki tytöt ja pojat voi yhdessä leikkiä.
Kun oma kummipoikani ja siskonsa olivat tuossa iässä minä ja pojan toinen kummi tapasimme käydä aina jossain reissussa molempien lasten kanssa kesäisin. Tosin asiaa helpotti, ettei meillä kummallakaan ollut siihen aikaan omia lapsia. Aikoinaan vein myös lapset elokuviin yms. Mutta siskonsa, joka on vanhempi kahdesta, jätti nämä illat teininä, käytiin pojan kanssa sitten kahdestaan.
Mutta tämä oli miten meillä tehtiin. Aloittajan tilanteesta ymmärrän kyllä, että pojat varmaan haluavat mennä kahden. Siskolle voisi varmaan vanhemmat järjestää jotain kivaa samaan aikaan. Sitä kuitenkin harvemmin lasten ollessa tuon ikäisiä pystyy järjestämään sitä yksilöllistä aikaa yhden lapsen ehdoilla.