Luen OKALINNUT-kirjaa, Colleen McCullough WSOY 1978
Häiritsee kun olen tietty katsonut sarjan ensin niin hahmot kuvataan kirjassa hyvin erinäköisiksi. Meggie on blondi ja Isä Ralphia olisi pitänyt palkata esittämään joku Pierce Brosnan kirjan mukaan, ei Richard Chamberlain.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meggien ja Luken näyttelijät menivät muuten oikeassa elämässä naimisiin keskenään.
Oikeesti!?!
En oo kuullukaan tätä.
Joo, ovat vieläkin yhdessä. On lapsia ja lapsenlapsia. Ihana pari.
https://img.allvipp.com/www-promipool-de/image/upload/c_fill,g_faces,w_…
Onpa kauniisti vanhentunut pari. Ei luonnottoman näköisiä kiristyksiä eikä täytteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaako joku Taiteilijan tytär?
Only love on tunnusmusiikki.Luin senkin ei kovin kauan sitten. On se parempi kuin Judith Krantzin muut kirjat. Esim. joku Dazzle - Kimallus mikä on lähinnä vain panemista.
Ap
Siis tuo taiteilijan tytär sitä samaa hömppää ja totta kai kaikki teinitytöt sitä katsoivat. Upeita erikoisia roolihahmoja kauniita ja komeita ihmisiä ja aina jotain kiellettyjä rakkauksia, joita seurattiin lapsuudesta vanhuuteen, myös päähenkilöiden lasten elämää.
Samoin Angelique sarjat, tulivat vähän samoihin aikoihin. Angelique ja kielletty saavuttamaton komistus saivat sitten jossain vaiheessa toisensa, mutta sitä ennen Angelicalla jatkuvia seilkkailuja ja vaaran paikkoja miesten kanssa. Sijoittui sinne aurinkokuninkaan aikoihin tai jonnekin sinne päin.
Angelique aina uhkea vaalea povi esillä, puhtaana ja haluttavana. Esim. kun oli merirosvolaivan vankina pistettiin tyrmään laivan ruumaan. Siellä nälkiintynyt ja kahlittu mies heti käymässä kimppuun. Mietin tuotakin kohtausta, että jos oikeasti on ollut kahleissa kuukausia nälkiintyneenä tuleeko ensimmäisenä mieleen seksi tyrmään heitetyn naisen kanssa. No olihan siinä vaikka mitä kohtauksia, mutta tuo nyt tuli mieleen.
Samoin Angelique sarjat, tulivat vähän samoihin aikoihin. Angelique ja kielletty saavuttamaton komistus saivat sitten jossain vaiheessa toisensa, mutta sitä ennen Angelicalla jatkuvia seilkkailuja ja vaaran paikkoja miesten kanssa. Sijoittui sinne aurinkokuninkaan aikoihin tai jonnekin sinne päin.
Angelique aina uhkea vaalea povi esillä, puhtaana ja haluttavana. Esim. kun oli merirosvolaivan vankina pistettiin tyrmään laivan ruumaan. Siellä nälkiintynyt ja kahlittu mies heti käymässä kimppuun. Mietin tuotakin kohtausta, että jos oikeasti on ollut kahleissa kuukausia nälkiintyneenä tuleeko ensimmäisenä mieleen seksi tyrmään heitetyn naisen kanssa. No olihan siinä vaikka mitä kohtauksia, mutta tuo nyt tuli mieleen.
Angelique oli 1960-luvulla tehtyjen ranskalaiselokuvien sarja jokavpohjasi Serge ja Anne Golonin kirjasarjaan. Ero oli siinä että Angelique naitettiin vanhemmalle muotopuolelle miehelle jotta isä saisi takaajan veloilleen.
A oppi kyllä rakastamaan kreivi Joffreyta mutta sitten tämä toimitettiin vankilaan ja tuomittiin kuolemaan tekaistujen syytteiden pohjalta, vähän kuin venäjällä nykyään.
Syynä että Joffrey oli Toulosen kreivinä liian vaikutusvaltainen Ludvig XIV:n "valtio olen minä"-politiikan makuun.
Joffrey kuitenkin onnistui pakenemaan kuolemaa ja Angelique etsi tätä 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Olin lukenut kirjan, ennen kuin televisiosarja tuli, ja muistan olleeni todella pettynyt siihen näyttelijään, joka oli valittu katolisen papin rooliin. Hän ei vastannut ulkonäöltään tai olemukseltaan kirjaa lukiessa tullutta mielikuvaa tuosta pappismiehestä. En muista tv-sarjaa muuten kovin hyvin.
Eikö sitä pappia esittänyt Okalinnuissa iki-ihana Richard Chamberlain, joka oli pääosassa myös 1960-luvun suositussa lääkärisarjassa Tohtori Kildare. Sitä katselimme silloin mustavalkoisista telkkareista.
Vierailija kirjoitti:
Isä Ralph on kirjassa niin kyyninen hahmo ettei oikeasti vastustaisi lihan kiusausta. Sarjassa Richard Chamberlain oikeasti vaikutti käyvän hyvän ja pahan taistoa.
Minulle ei koskaan tullut kyynisyys mieleen Isä Ralphista. Päinvastoin hän oli jonkinlainen "herkkis". Hän säilytti kuivattua ruusua Raamatun välissä ja kirjassa kuvattiin kuinka hän monesti vain hartaasti rukoilemalla (polvistuneena kylmälle kirkon lattialle) onnistui välttymään siltä, että olisi jättänyt työn pappina ja lähtenyt Meggien luo.
Luin senkin ei kovin kauan sitten. On se parempi kuin Judith Krantzin muut kirjat. Esim. joku Dazzle - Kimallus mikä on lähinnä vain panemista.
Ap