Lue keskustelun säännöt.
Onko sairaalaosastolla oleminen kuin hotelliviikonloppu täyshoidolla?
19.06.2024 |
Puhdas pehmeä vuode. Televisio. Aikakauslehtiä. Viisi ateriaa päivässä, tarjoilu halutessa myös vuoteeseen. Mahdollisuus hierontaan, fysioterapiaan, keskusteluterapiaan. Saa olla aamutakissa ja tohveleissa kuten luksuskylpylöissä. Jos on mt-osastolla ei ole fyysisiä kipujakaan.
Kommentit (17)
Psykiatrisella osastolla oli oikeastaan ihan kivaa. Sai rentoutua, päivärytmi tehty valmiiksi, ateriat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tarjoilen sulle sinne vuoteeseen. En ole yhtään niin palvelualtis tai miellyttämisenhaluinen kuin hotellissa tarjoilija olisi. Itse asiassa mulle on ihan sama syötkö vai etkö ja valikoima on mitä on. Vastaus kitinöihin on aina se, ettei veronmaksajien rahoilla saa muuta.
No jaa, missä hotellissa on:
-jaetut huoneet (2-5 ihmistä / huone) tuntemattoman huonekaverin tai useamman kanssa
-kuorsaava, sekava, valittava, metelöivä tai muutoin häiriköivä huonekaveri
-jaettu vessa (joskus ei edes vain omien huonekaveteiden kanssa vaan käytävällä)
-jaetut suihkut
-mautonta laitosruokas joka usein myös loppuu kesken
-hiljaisuus klo 22
-herätys klo 7.30
-lukitut ovet
-vierailuajat
-ihmisiä ravaa käytävällä ja tulossa huoneeseesi milloin vain, yölläkin
-alkoholi kielletty
Sairaalan eristyshuoneessa sain loistava hoitoa, kun olin kuolemassa syöpään ja allogeeninen kantasolusiirto pelasti minut.
Jonkin verran haittasi, että selkärankani oli hiljattain murtunut kahdesta kohdasta ja oksensin kuukauden ajan aamusta iltaan saatuani kahtena päivänä solumyrkkyjä.
Ei psykiatrisella tarjota sänkyyn ruokaa. Pitää syödä ruokasalissa kuin muutkin ja ruoka nyt on mitä on. Toisaalta ateriat tulevat säännöllisesti eikä tarvi itse kokata. Kun on psykoosi päällä niin ei se kovin mukavaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi neljä verikoetta päivässä, tarvittaessa tähystykset.
Vierailija kirjoitti:
Mä tarjoilen sulle sinne vuoteeseen. En ole yhtään niin palvelualtis tai miellyttämisenhaluinen kuin hotellissa tarjoilija olisi. Itse asiassa mulle on ihan sama syötkö vai etkö ja valikoima on mitä on. Vastaus kitinöihin on aina se, ettei veronmaksajien rahoilla saa muuta.
Tämä on se totuus sairaalassa. Kaukana ap:n kuvitelmista.
Niin ja jos on jotain allergioita tai ruokarajoitteita älä ole niin varma että sairaalassa niitä noudatettaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole koskaan ajatellutkaan. Osastolla saattaa kyllä ajoittain olla hieman levotonta, mutta niin on kyllä hotelleissakin. Psyk.sh
Mitä ihmeen hierontaa, fysioterapiaa tai keskusteluterapiaa? Sairaala on paikka, jossa on yksinäistä ja pelottavaa. Usein kuulee, kuinka vanhat ihmiset huutavat turhaan apua vaikka kuinka kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessako hotellissa jaat huoneen tuntemattoman tyypin kanssa? Lääkäri ja hoitajat ramppaavat katsomassa sinua. Tapahtuuko hotellissa? Yhden yön saatan viihtyä, sitten alkaa tökkimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tarjoilen sulle sinne vuoteeseen. En ole yhtään niin palvelualtis tai miellyttämisenhaluinen kuin hotellissa tarjoilija olisi. Itse asiassa mulle on ihan sama syötkö vai etkö ja valikoima on mitä on. Vastaus kitinöihin on aina se, ettei veronmaksajien rahoilla saa muuta.
Tämä on se totuus sairaalassa. Kaukana ap:n kuvitelmista.
Niin ja jos on jotain allergioita tai ruokarajoitteita älä ole niin varma että sairaalassa niitä noudatettaisi.
Minun piti jäädä hankalan nielurisaleikkauksen jälkeen yöksi osastolle. Aamulla tarjoilivat paahtoleipää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen hierontaa, fysioterapiaa tai keskusteluterapiaa? Sairaala on paikka, jossa on yksinäistä ja pelottavaa. Usein kuulee, kuinka vanhat ihmiset huutavat turhaan apua vaikka kuinka kauan.
Höpsis. Olen aina saanut erinomaista hoitoa sairaalassa. On tarjottu fysioterapiaa ja keskusteluapua. T. Levinnyttä rintasyöpää sairastava.
Sveitsissä asuin nuorena ja liityin paikalliseen luuydin- luovuttajien ryhmään. Aluksi luihini ei kajottu mutta lopulta luovutin 3 kertaa luuydintä. Klinikka oli ihanan alppijärven rannalla, ruuat kuin paratiisissa- sairaalassa oli osittainen ulkoilmaravintola järven päällä terassilla. Kokit grillasivat avotulella keittiössä joka oli täysin avonaisena ravintolan keskellä, osin saarekkeena terassille jatkuen. Vuorilla sai vaeltaa jos jaksoi, aina klinikalta tuli mukaan saattaja (pyörätuolia hyvinhoidetuilla poluilla työntäen jos potilas uuvahtaisi).
Aina neljä päivää olin tuolla klinikalla, varsinainen toimenpide kesti yhden aamupäivän. Muistan ihanat aamiaiset ja tuon ravintolan pihvit, myös erilaisia veneitä oli vapaasti käytössä ja uimavälineitä, potilaat loikoilivat rannalle tuoduissa sängyissään ja terveemmät pulikoivat järvessä! Heillä olisi ollut myös vene jossa saattoi yöpyä, sellainen pieni huvijahti johon tuli myös hoitaja mukaan potilaalle ja kuljettaja, tuo jahti oli siis potilaan käytössä.
Tuo klinikka teki hoitoja rikkaille ympäri maailmaa, siellä oli täysin erillisiä tiloja myös joissa otaksuin rikkaimpien sairastavan hemmoteltuina. Itse sain aina vielä 1500 euron arvoisen matkalahjakortin täysihoidon lisäksi, varsinaista rahapalkkiota ei tuossa kantonissa kai saanut maksaa.
Luultavasti luuytimen aanut maksanut hoidostaan erittäin paljon joten minun kestitsemiseni tuli heille halvaksi mutta tosiaan kyllä jo pelkästään sellaisesta pihviannoksesta mitä tuolla sai heti maksaisin nytkin tuopillisen verta, luuydintä tai muutaman sukusolun. Jos saisin loppuikäni viettää tuossa parantolassa täysihoidossa niin antaisin munuaisen tai lupasin "koko paketin" heille kuoleman jälkeen. Voisikin laittaa heille kirjeen jossa lupasi heille heti munuaisen ja jos on muuta mitä on pareittain ihmisessä ja lisäksi koko kehon jos saa asua loppuiän heillä. Siellä oltiin matalissa tyylikkäissä rakennuksissa mutta voisin asua pihan perällä asuntovaunussa jos saisin nuo ruualliset täysihoidon edut ja oikeuden käyttää rantaa, vesileluja ja veneitä- voisi tällaisten parantoloiden kesken myös järjestää tarjouskilpailun ja mittauttaa todellisen markkina-arvonsa. Usassakin voisi olla hulppeat edut tai rikkaissa arabimaissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tarjoilen sulle sinne vuoteeseen. En ole yhtään niin palvelualtis tai miellyttämisenhaluinen kuin hotellissa tarjoilija olisi. Itse asiassa mulle on ihan sama syötkö vai etkö ja valikoima on mitä on. Vastaus kitinöihin on aina se, ettei veronmaksajien rahoilla saa muuta.
Tämä on se totuus sairaalassa. Kaukana ap:n kuvitelmista.
Niin ja jos on jotain allergioita tai ruokarajoitteita älä ole niin varma että sairaalassa niitä noudatettaisi.
Minun piti jäädä hankalan nielurisaleikkauksen jälkeen yöksi osastolle. Aamulla tarjoilivat paahtoleipää...
Tätä se on kun meitä ammattilaisia ei riitä. Nekin, jotka pystyisi perehdyttämään, ovat aivan oman onnensa nojassa, koska aikaa ei ole mihinkään, ja ihan oma lukunsa ovat nämä hymyilevät joojoonaiset, joita ei edes pysty perehdyttämään, koska kielitaitoa ei ole minkään vertaa. Kaipa on ajateltu, että jonkun tarvitsee ensin saada a-shokki ennen kuin ketään kiinnostaa laitoshuoltajien ammattitaito ja työmäärä. Keittiö on siis meidän homma, ei hoitajien. Tuurilla ne laivatkin seilaavat.
Sairaalassa kyllä patistetaan liikkumaan siksi, että ei tulisi veritulppaa, suoli toimisi ja ettei tulisi keuhkokuumetta. Makoilevalla ihmisellä ovat keuhkot ikäänkuin lytyssä ja silloin ovat myös herkemmät tulehtumaan.
Olen ollut osastolla ja eniten olen ihmetellyt sitä, miten osa potilaista ja heidän omaisistaan kuvittelee henkilökunnan olevan tosiaankin sitä huonepalveluhenkilökuntaa. Kerran yksi topakka hoitaja sanoi suorat sanat siitä, että rouvan olisi hyvä liikkua jo ihan siksi ettei joutuisi kärsimään ummetuksen vuoksi. Sen lisäksi hän kertoi, että slaagi voi tulla kun makoilee päivät pääksetysten, vaikka pitäisi liikkua ettei niitä verihyytymiä pääsisi syntymään. Siinä loksahti useampikin suu auki!
Jouduin syöpähoitoni aikana v. 2022 kesällä viikoksi sairaalahoitoon lääkkeiden yliannostuksen vuoksi. Kyseessä oli oma vahinko yliannostuksen suhteen, sillä lääkkeitä oli valtava määrä ja menin yhtenä aamuna yhden lääkkeen osalta sekaisin (en muistanut, että jo ottanut, niin otin uudestaan).
Onni onnettomuudessa oli, että olin menossa sytostaatteihin ja tuuperruin Meilahden sairaalassa. Sydän pysähtyi. Siitä sitten viikoksi sairaalaan vuodepotilaaksi, kun kuume oli todella korkealla ja oksensin koko ajan...
Oli ihan hirveää se viikko. Ei jaksanut mitään. Hoitajat tarkasti tilannettani koko ajan. Edes vesi ei pysynyt sisällä. Oksensin taukoamatta. Monitorit surisi. Selkä tuli todella kipeäksi makaamisesta. Virtsasin pussiin. Viikon makuulla olon jälkeen pyörätuolilla vessaan ja suihkuun.
Ei todellakaan ollut kivaa täysihoitoa. Hoitajille kuitenkin kiitos. Ja lääkäreille
syöpä -22
Ei. Pitäisi tehdä ensin hotellit ja täyshoito. Sen jälkeen se sairaanhoito-osio. Ja pihalle puutarhaa.