Lue keskustelun säännöt.
Hirviöanoppi
Plääh
07.07.2022 |
Olen menossa naimisiin syyskuussa, vauvakin jo tulossa ja nyt tuntuu, että anoppi on onnemme tiellä.
Aluksi niin mukava mulle, antoi lahjoja yms ja juteltiin kuin tyttökaverit konsanaan. Hänellä ei ole ketään kavereita kelle jutella. Nyt alkanut komentelemaan mitä mun pitäis tehdä hänen hyväkseen. Asumme olosuhteiden pakosta heidän talonsa sivurakennuksessa ja koska minä en maksa vuokraa vaan kihlattu maksaa, niin olen nyt saanut kuulla haukkuja. Olen opiskelija vielä hetken ja kärsin kovasta raskauspahoinvoinnista. Kihlattu ei haluaisi kuulla äidistään mitään huonoa ja ymmärrän tottakai. Mutta miten kestän tämän saman asuinpaikan vielä? Mieheni rakastaa tätä, koska hänen harrastuksensa on täällä kellarissa ja veljensä asuu vielä kotona ja hän kokee olevansa vastuussa jotenkin veljen seuraelämästä. Sairasta, joo, kun sen ääneen sanoo.
Sitten vielä appivanhemmat ovat köyhiä ja mieheni maksaa heidän ruokiaan ja kait jotain kulutusluottoaan. Minulla on kait tuleva mieskin liian kiltti?
Nyt tuntuu etten jaksa tätä mut onhan meidän päästävä joskus omaan kotiin. Anoppi on aina niin perhepitääyhtä tyyppi ja halveksii muunlaisia. Onko tää kenenkään mielestä nykyaikana enää fine olla näin sidoksissa miehen perheeseen?
Kommentit (25)
No nyt etitte oman kämpän. Kehtaatkin valittaa hirviöanopista kun asut ilmaiseksi hänen nurkissaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, asutte niin kauan että saatte rahaa omaan asuntoon. Sun on vaan kestettävä, tai alat riehua anoppia vastaan. Ala riehua, jos meinaat masentua.
Minkä ikäisiä olette?
Ihmisiä on liikaa ja syntymä on kuolemantuomio.
Olosuhteiden pakosta ette myöskään voineet käyttää ehkäisyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset porsivat lähes yhtä paljon kuin kiinalaiset: https://ourworldindata.org/grapher/children-per-woman-un?tab=table
Afrikka-korttia liikakansoituksesta puhuttaessa ei ole varaa heittää kenenkään suomalaisen, joka lisääntyy saman verran kuin afrikkalaiset (4 lasta). Suomessa on EU-maista eniten perheitä, joissa on vähintään 4 lasta: https://yle.fi/uutiset/3-10137838
Kyllä sinä ihan oikeasti voit jotain talon töitä tehdäkin, kun siellä kerran toisten nurkissa asut. Tee oma-aloitteisesti, niin ei tarvitse anopin komentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan viatonta pidä pursottaa jalkovälistään samaan kärsimykseen kun vielä itsekin olette lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et maksa vuokraa mutta sulhaseni maksaa, kirjoitat. Eikö se nyt ole ihan sama anopille kumpi teistä sen vuokran maksaa?
Vierailija kirjoitti:
Olosuhteiden pakosta ette myöskään voineet käyttää ehkäisyä?
Painoiko anoppi miestäsi pakaroista niin ettei ulosveto onnistunut ennen siemensyöksyä? Olivatko kasvot vihan vääristämät painassa, nauroiko hän pilkallisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avokkini vanhemmat asuvat viereisellä tontilla ja vain osittain aita välissä. TOntit ovat kuin kaksi L-kirjainta toisiansa vasten, joten kaikki miehen vanhempien elämä työntyy suoraan miehen talon ikkunoista sisälle äänineen ja mitä milloin touhuavat. Miehen äiti huutelee ja kommentoi aivan kaikkea. Tunneälyltään noin kaksivuotiaan tasolla ja vaatii valtavasti huomiota.
PÄätin, etten yritäkään olla pihalla. Jos jotakin joudun asioimaan en edes katso heidän pihalleen päin. Tervehdin vain etupihalla, jos satun kulkemaan siitä ohitse asioilleni. En myöskaan vastaa huuteluihin kuin nyökkäämällä.
En osallistu kahvituksiin ja estin kylmästi avokin äidin WA:ssa ja Facessa. Suutuin hänen viesteistään.
Tiedän vetäneeni tiukan rajan, mutta sen jälkeen olen hyvin viihtynyt avokin luona ja saanut enemmän energiaa elää elämääni. Ahdistus hoitui sillä pois. Minä en valinnut avokin sukua, vaan hänet.
Avokki on ottanut päätökseni loukkaantumatta. Hän ramppaa vanhemmillaan, käy kahvilla, viestittelee päivittäin, eikä se minulta pois ole,
Aloittaja tässä. Ollaan lähelle kolmekymppisiä ja vauva toivottu. Senhän pitäskin olla ihan sama kumpa meistä maksaa vuokraa asumisesta. Ja teen kyllä täällä vaikka kuinka - hoidan elukoita, käyn kauppa-asiat sun muut anopin puolesta ja siivoan kun ehdin. Autan aina kaikessa mitä hän tarvitsee. Ongelma on, etten auta OIKEIN. Ja oikean tietää vain hän itse. Ja kyllä, napanuoraa ei taida olla kunnolla katkaistu tai sitten mieheni on tyhmänkiltti kun auttaa rahallisesti. Tottakai hän rakastaa (?) vanhaa kotiaan mitä on rakentanu ja kunnostanu helvetisti. Mutta voiko jonkun mielestä minua velvoittamaan asumaan täällä? Tai edes jos mies esim haluaa rakentaa talon tänne maille? Koska siihen en suostu. Anoppi on näet alkanut hirviöksi puhumalla yhtä mulle ja toista miehelleni. Ja täällä on sellainen ahdistava ilmapiiri kun tuntuu etten kelpaa, vaikka ennen kelpasin.
Ehkä tää avautuminen on vaan hormonihuuruja ja mullahan on kaikki ok. Kunhan kohta valmistun niin pääsen tienaamaan itse jasaan itseluottamusta. Voikohan anopin ja pojan suhde olla niin läheinen etten koskaan mahtuisi siihen? Tai kaikessa poika luottaisi vain anopin sanaan?
LAINAA
Autan vaikka ja kuinka!!!!
Miksi porsitte vaikkei teillä ole varaa ja ihmisiä on liikaa, pakotatte toisen kuolemaan?
Noin pienillä lapsilla saattaa olla napanuora vielä katkaisematta.
No, teet selväksi, että nätisti saa neuvoa, mutta te päätätte. Vuokraa kun maksatte niin pitää olla kotirauha eli anoppi ei määräile eikä hääräile teillä ilman lupaa. Miehelle asia selväksi: oma perhe tai äiti....
Ei ole terveellä pohjalla anoppisi suhde lapsiinsa.
Minulla oli tuollainen hirviöanoppi ja erohan siinä miehen kanssa tuli.
Ei kyllä harmita tippaakaan. Tapasin myöhemmin miehen, jolla on napanuora katkaistuna äidistään ja nut on mukava, tervehenkinen anoppi.
Ikävää sanoa tätä, mutta lapsi tuohon teidän kolmen kimppaan oli todella huono idea.