miehen elämä jatkuu lapsesta huolimatta

Ihan oikein että elämä jatkuu vaikka on lapsi. Ongelma on että sinä et osaa elää siten että ymmärtäisit eläväsi.

Tuo olisi pitänyt miettiä ennen lasten hankkimisesta.

Nyt on heinäkuu.

Kumpi tässä on suurempi ongelma, se että haluaisit omia menoja vai se, että haluaisit miehen viettävän aikaa sinun ja lapsen kanssa? Nämähän tavallaan kumoavat toisensa.

Ei kai se miehen ongelma ole jos sinulla ei ole tuttuja, joiden kanssa olla.

Kun suunnitellaan lasta, täytyy ottaa se riski, että elämä pienenee - varsinkin äidin kohdalla. En oikeastaan edes tiedä ymmärsinkö aloittajan pointtia. Mitä haluaisit miehen tekevän?

Ongelma on se, että mies kokee että yhteistä aikaa on se kun korjataan jotain kodissa tai syödään samassa talossa tai kärrätään puita. Minä taas koen että yhteistä aikaa on se että lähdetään yhdessä vaikka illalla linnanmäelle tai mennään kylpylään tai lähdetään johonkin. kaikki muut tekevät koko ajan yhdessä jotain ja aina on päivityksiä että nyt ollaa täällä ja tuolla, miten ihmisillä edes on niin paljon lomaa, että voivat mennä koko ajan ´johonkin?

Minä joudun hikiseen pitämään lomat silloin kun lasta ei saa tarhaan ja ne on eri aikaan kun  miehen loma, koska meidän töissä ei voinut ottaa niin että kummatkin ovat koko heinä ja elokuun lomalla.

Nyt siis tätä yhteistä aikaa on kotityöt ja mies pääsee lisäksi kavereiden kanssa  kaikkiin menoihin .

Meillä ei ole mitään yhteistä pitempää aikaa että lähdetään lapsen kanssa johonkin koska aina joku tunkee sihen väliin että nyt olisi tätä ja tätä tiedossa miehelle. Minua ei esim ole kutsuttu mihinkään pippaloihin mitä miehen kaverit ovat järjestäneet ja syy oletus on että minä hoidan lapsen!

 

Vinkkinä, älkää ikinä laittako kutsuja niin että jätätte puolison pois sillä oletuksella että hän hoitaa lapsen!

Hohh,hohh,hoijaa ........

Nämä ovat asioita, joista keskustellaan ENNEN lasten hankkimista, eikä oleteta yhtään mitään. Miten olette asasta siis keskustelleet? Miehesikin on keskusteluissa siis ymmärtänyt, että perhe on numero 1,kaikki muu tulee sen jälkeen, vai onko niin, että SINÄ oletit, että miehesi toimii noin ilman että olette sanallakaan puhuneet asasta ?

Tavallaan ymmärrän sen miksi monet päätyvät eroon tässä vaiheessa, siksi kun toista osapuolta alkaa suututtaa se ettei saakaan mennä vastaavasti kuten toinen ja toinen ottaa roolin, että hän nyt menee  eikä ajattele että mitäpäs jos mentäisiiin vaimon kanssa konserttiin ja jätämpä nämä baarikeikat nyt väliin. 

Sen sijaan jatketaan sitä rataa kuten aina ennenkin on tehty, ja puolisosta alkaa tuntua tyhjältä sisältä, koska hän on tätä ennen perustanut elämänsä kumppaniin ja yhteisiin menoihin ja välttämättä ennen lasta ei ole niin paljoa haitannut jos toinen käy välillä jossain.

Mutta lapsen kanssa ilta tuntu todella pitkältä yksin kun leikittää ja nukuttaa ja odotta josko puoliso tulee puolen yön maissa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo olisi pitänyt miettiä ennen lasten hankkimisesta.

Kukaan ei voi tietää millaiseksi elämä muuttuu lasten synnyttyä. Ainakaan se ei pienene. Kai ap näyttää katkeruutensa myös lapselleen, niin että lapsi varmasti ymmärtää olevansa tiellä? Minä nyt en muutenkaan ymmärrä miksi lasten saamisen jälkeen pitäisi olla omaa erillistä aikaa. Ne lapset eivät ole pyytäneet syntyä. Sinkkuelämäänsä jatkava isä menettää jotakin olennaista, parhaassa tapauksessa perheensä.

Kyse ei ole siitä että te riitelette kumman vuoro on päästä salille tai baariin ikään kuin teillä ei olisi yhteistä lasta.

Annat miehelle lapsen mukaan kun lähtee jonnekin. Niin helppoa se on. Sanot että kun ollaan puoliksi tehty niin puolet ajasta kuuluu sille.

Ei kai se miehesi joka ilta ole menossa? Varaat itsellesi ratsastustunnin, kuntosalin, kampaajan, mitä tahansa ja ilmoitat sen miehellesi ja menet, etkä kerro, mihin menet ja milloin tulet. Hän hoitakoon lasta poissaollessasi. Jos ette perheenä tee yhdessä enää mitään, niin sitten rupeat vain ottamaan sitä aikaa omiin menoihisi.

Joitakin miehiä pitää kuvaannollisesti kalauttaa kalloon, ennen kuin silmät aukeavat.

Lisäksi hän suunnittelee matkoja ystäviensä kanssa ja minusta tuntuu henkisesti että minut on täysin ulkoistettu tästä suhteesta eikä minua oteta mukaan mihinkään suunnitelmiin.

Miten minä olisin voinut tietää, että tässä käy näin, kun me matkustimme ennen kaksin ja nyt yhtäkkiä kaikki suunnitelmat tehdäänkin toisten kanssa,?  Olisiko teille ok, jos puolisonne sanoisi, että Janne kanssa lähdetään nyt maahan x yhtäkkiä ilman että olisi kysynyt matkustetaanko men mihinkään tänä vuonna?

Mies väittää että siinähän hän kysyy kun ensin on kaveriporukalla päätetty joku matka ja sitten tuodaan sen minun tietooni ja  kysytään ikään kuin lupa siihen vaikka se on jo päätetty.

Minusta tämä ei ole lapsiperheessä enää ok, että sumpitaan puolison selän takana kaverian kanssa matkat ja sitten kysytään että voiko mennä.

Asian tulisi mennä niin että mies esnsin järjestää lomat perheensä kanssa ja jos aikaa jää, voi sitten mittiä jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että mies kokee että yhteistä aikaa on se kun korjataan jotain kodissa tai syödään samassa talossa tai kärrätään puita. Minä taas koen että yhteistä aikaa on se että lähdetään yhdessä vaikka illalla linnanmäelle tai mennään kylpylään tai lähdetään johonkin. kaikki muut tekevät koko ajan yhdessä jotain ja aina on päivityksiä että nyt ollaa täällä ja tuolla, miten ihmisillä edes on niin paljon lomaa, että voivat mennä koko ajan ´johonkin?

Minä joudun hikiseen pitämään lomat silloin kun lasta ei saa tarhaan ja ne on eri aikaan kun  miehen loma, koska meidän töissä ei voinut ottaa niin että kummatkin ovat koko heinä ja elokuun lomalla.

Nyt siis tätä yhteistä aikaa on kotityöt ja mies pääsee lisäksi kavereiden kanssa  kaikkiin menoihin .

Meillä ei ole mitään yhteistä pitempää aikaa että lähdetään lapsen kanssa johonkin koska aina joku tunkee sihen väliin että nyt olisi tätä ja tätä tiedossa miehelle. Minua ei esim ole kutsuttu mihinkään 8 mitä miehen kaverit ovat järjestäneet ja syy oletus on että minä hoidan lapsen!

 

Vinkkinä, älkää ikinä laittako kutsuja niin että jätätte puolison pois sillä oletuksella että hän hoitaa lapsen!

Naurettavaa tämä, että jätetään puoliso kutsusta pois. Ulkomaillakin asuneena epäilen, että kyseessä on melko suomalainen tapa. Ymmärrän hyvin sua ap. Kissa pöydälle vaan miehen kanssa. Tai jos sulla on sen verran rahaa, varaapa itsellesi liput kylpylään/hotelliyöhön/festareille tai johonkin järjestettyyn rientoon, jossa saat seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat asioita, joista keskustellaan ENNEN lasten hankkimista, eikä oleteta yhtään mitään. Miten olette asasta siis keskustelleet? Miehesikin on keskusteluissa siis ymmärtänyt, että perhe on numero 1,kaikki muu tulee sen jälkeen, vai onko niin, että SINÄ oletit, että miehesi toimii noin ilman että olette sanallakaan puhuneet asasta ?

Miehet nyt sanoo yhtä ja tekee toista. Ei niiden kanssa voi pitävästi sopia mistään. Ne vain sanoo joo tehdään niin, koska sitten kun asia tulee ajankohtaiseksi ne tietää että voi tehdä ihan mitä huvittaa etkä sinä voi sille mitään.

Minulle lapsi voi lisäksi tulla mukaan jos lähden jollekin kaverille, mutta mies ei voi ottaa sitä baariin. Mies tulee myöhään kotiin mutta minä kun tulisin lapsen kanssa klo 21 se oli liian myöhään koska lapsen pitää päästä nukkumaan. Minun olisi siis pitänyt joustaa ja lähteä kaverita klo 20 kun taas mies voi tulla 00 00. kotiin.

Eikö tässä ole nyt joku juttu mitä en tajua, että miksi minun on joustettava ja mies saa määrätä omat aikataulunsa?

Lisäki on kätevää sopia tapaamiset terassille koska ei lasta voi sinne ottaa joten hän jää minulle.

Onko se niin vaikeaa miehillä keksiä muuta tekemistä kuin bisset olalle???

Onko mies ollenkaan lastenne kanssa?

Tottakai sinunkin täytyy saada omaa aikaa, mutta se ei tosiaan ole miehesi syytä ettei sinulla ole mitään ohjelmaa itsellesi.

Mainitsit tosin ettette vietää aikaa perheenä muuten kuin joidenkin askareiden parissa joten ymmärrän hyvin että sinusta tuntuu kurjalta.

Mies on mitä on ja tekee niin kuin parhaimmakseen näkee niin eipä siinä sinulla paljoa vaihtoehtoja ole.

Keskustelua? ammattiapua? ero?

Järjestä nyt ainakin itsellesi mukavaa ajanvietettä. Joku harrastus tms

Nähty on sitäkin että aiemmin on vietetty aikaa lähinnä kotona kumppanin kanssa, mutta heti kun kumppani on raskaana alkaakin menojalka vipattaa harva se päivä. Miten tuossakin pitäisi etukäteen osata ennustaa että mies aikoo jättää raskaana olevan yksin samalla kun itse käy ryyppäämässä? 

Jos miehen käytökseen ei edes voi perustaa arvioita, miten sitten puheisiin? Ne nyt muuttuvat aivan sen mukaan miten mies kokee eniten hyötyvänsä, eli voi valehdella että tullaan tekemään tietyllä tavalla ja sitten myöhemmin väittää ettei asiasta ole edes puhuttu.

No mikset laita kalenteriin aikoja, jolloin lähdet menemään ja mies saa jäädä lasten kanssa kuin nalli kalliolle? Miksi suostut moiseen?

Mitä olette sopineet ennen lapsen tuloa? Arvaan, että ette yhtään mitään.