Periksiantamaton isäpuoli
Jotenkin aina raastaa mieltä, kun isäpuoli on niin periksiantamaton ja anteeksiantamaton. Teinejä talossa ja kaikki pitäisi tehdä jämptilleen niin kuin isäpuoli sanoo. Yhtään ei ole ymmärrystä sille, ettei asiat tapahdu juuri minuutilleen kun käsky käy. Tai ettei muksut mitään robotteja ole ja eipä ne teinit aina kerta sanomisesta jotain usko, kun sitä omaa tahtoa kehitellään. Jopa haku jostain tai vienti johonkin, jos et ole autossa klo 15 reikä reikä, niin perävalot näkyy.
En jaksa ymmärtää noin lapsellista käytöstä. Isäpuoli vaan minulle sitten sanoo, että älä sekaannu asioihin, kun yritän kahden jutella, että pikkasen pitää joustaa. Ja kun nuori jää vaikka valehtelusta kiinni, niin sitten ei anteeksipyyntöä vastaanoteta, kun herran täytyy ensin monta päivää sulattaa asiaa ja miettiä, antaako anteeksi vaiko ehkä ei annakaan. Mykkäkoulua ja murjotusta, minusta mies käyttäytyy itsekin kuin teini. Eikä mistään maailmoja kaatavista asioista ole edes kyse koskaan. Tulevat kuitenkin kotiin niin kuin sovitaan, tiedämme missä menevät ja kenen kanssa, ei tulla humalassa kotiin, kesätöissä käyvät jne.
Välillä mietin, että vaikka miestä rakastankin, niin en jaksa kohta tätä välimaastoa enää. Sitten mietin, että kohta lapset jo lähtevät omilleen, niin ehkä yritän kuitenkin jaksaa. Mutta jos otan miehen puolen, niin olen lapsiani vastaan, jos otan lasten puolen, olen miestäni vastaan.
Kommentit (69)
Kyllä tuollainen joustamattomuus on kuspäistä. Mitä siitä lapset oppii? Pelkäämään ja vastustamaan "auktoriteetteja". Näin ainakin minä, teininä rupesinkin karkailemaan ja säheltämään kun mistään ei joustettu
Mikä idiootti joutuu miettimään onko lastensa puolella vai vastaan?
Kumpi on tärkeämpi: mies vai lapsesi?
Sen mukaan teet päätöksiä.
Tuollaisen miehen kanssa en kyllä olisi hetkeäkään, varsikaan jos ei tajua itse muuttaa käytöstään eli ei opi virheistään tai edes tunnista niitä
Kannattaa olla lapsen puolella nyt kun vielä voit.
No no. Tuohan on juuri sitä "vanhaa kunnon kotikasvatusta kurilla", mitä aina toitotetaan kaikkialla. :D
Tietenkin olet lastesi puolella. Heitä ei puolusta kukaan muu kuin sinä.
Minä olen ollut lasteni puolella heidän omaa isäänsäkin vastaan. En tosin lasten kuullen, mutta kahden kesken olen pariinkin otteeseen joutunut hyvin tiukasti kovistelemaan miestäni lapsellisesta käytöksestä teinejä kohtaan, ja hän kyllä lopetti. Hän ei ollut edes tajunnut, miten hänen käytöksensä satutti. Minä taas olen kokemusasiantuntija vanhemman typerän käytöksen aiheuttamista traumoista, joten kuohahdin toden teolla.
Ja sinä ap haluat mieluummin varjella tätä isäpuolta mielipahalta? Mieti vielä uudemman kerran.
No onko elämä niin ihanaa moisen jäykkäniskaisuuttaan kanssa että kannattaa pilata lasten elämä
Mahtava asenne! Mietipäs, että olisiko ne lapset ansainneet puolelleen jonkun? Ihan pyyteettömästi? Mutta ei, kun munaa on saatava
Näin luodaan tulevaa yksinäistä vanhuutta. Onnea matkaan kun mieskin lähtee jälleen uudelle kierrokselle.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin olet lastesi puolella. Heitä ei puolusta kukaan muu kuin sinä.
Isä?
Vierailija kirjoitti:
No no. Tuohan on juuri sitä "vanhaa kunnon kotikasvatusta kurilla", mitä aina toitotetaan kaikkialla. :D
Siis ootko oikeasti noin typerä. Tuo on käskyttämistä ja alistamista, ei mitään kasvattamista. Tynnyristäkö olet itse putkahtanut?
Etkö ap tajua, että miehesi vihaa lapsiasi? Ihan selkeästi sen näkee tuosta käytöksestä.
No joo, mahtava on täälläkin välillä "asenne". Idiootiksi haukutaan ja ilmeisemmin jostain rivien välistä luettiin että se "muna on tärkeintä". Jeps.. Enkä ole sanonut, etten ottaisi lasten puolta asioissa, otan tietysti, jos ovat oikeassa.
On tässä yhdessä eloa kuitenkin jo melkein 10 vuotta, niin ei mikään hetkellinen uusi suhde, joka heitetään erimielisyyksistä kuoppaan.
Ja kun on selkeää, niin totta kai puolustan lapsia, mutta esim. valehtelua en puolusta, enkä kiroilua ja törkypuheita. Mutta kyllä anteeksiantokin täytyisi kuitenkin löytyä isäpuolelta, jos nuori pyytää anteeksi, niin ei siinä voi silloin mikään mykkäkoulu olla ja ignooraata. Ja sitä joustavuutta, kun joustaahan perheessä kaikki muutkin ja yritetään aina sopeutua toisten asioihin, menoihin ja muuhun. Mutta tuntuu, että mitä isommaksi lapset kasvaneet ja omaa tahtoa tullut, ja ikään kuuluvaa omapäisyyttä ja irti kasvamista, niin sitä omapäisemmäksi on isäpuolikin mennyt. Ja jotenkin luulee, että kun nyt tässä kerran on joku asia opetettu, niin se pitää olla mennyt perille ja piste.
Kenenkään täysipäisen ei tarvitsisi kahta kertaa miettiä, että kenen puolen ottaa.
Ovatko lapset olleet enemmän isällään isäpuolen takia?
Itse olen ollut lähi-äitipuoli ja en ikinä antaisi kenenkään kohdella lapsiani noin. Se loppuisi kertalaakista. Ei tuommonen ole mies eikä mikään
Mitä mieltä lasten isä on isäpuolen kasvatustavasta?
Isäpuoli syyllistyy henkiseen pahoinpitelyyn mykkäkouluillaan ja ignooraamisellaan. Jos aikuinen mies yrittää teinien kanssa tuollaista, hän tulee saamaan lastesi vihat niskaansa. Hän on epäkypsä aikuiseksikin, saati sitten teinien kasvattajaksi. Tuollainen ehdottomuus, joustamattomuus ja anteeksiantamisen panttaaminen eivät vain toimi nuoren, eikä kyllä minkään ikäisen ihmisen kanssa. Valehtelu on hyvin yleinen ilmiö, enkä kyllä ihan täysin usko, että kukaan teini puhuisi aina totta. Kiroilut ja törkypuheet ovat myös lievemmästä päästä, ja niistä raivostuminen on minusta ylimitoitettua. Tuskin olette ap ja miehesi täydellisiä itsekään siinä suhteessa.
Sinä ap joudut jatkossakin kärsimään tilanteesta, ellet toimi nyt, koska tuskin tulette myöhemmin pariskuntana kutsutuksi esim. lastesi perhejuhliin.
Olin muutama vuosi sitten vastaavassa tilanteessa ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt lähteä. Meillä ajautui tilanne totaaliseen umpisolmuun ja teini ei enää kestänyt ja vaati kodin ulkopuolelle sijoittamista. Välit tällä hetkellä ihan ok, mutta syytän itseäni etten pitänyt tiukemmin lapseni puolia silläkin uhalla, että tulee ero.