Onko intensiivinen tuijottaminen mielestäsi ahdistelua?

Kyllä. Koska tuollainen aiheuttaa yleensä ihmisessä ahdistusta. Siksi.

Voi olla. Se on ihmisten välistä viestintää. Jos esim lasta tai nuorta tuijotetaan ikävästi, tai seksuaalissävytteisesti koska tiedetään että ne ei ole 40 v bad ass av mammoja ja yritetään saada reaktiota. Voi luokitella ahdisteluksi.

Johonkin pelkkä katsominen ei mitään ahdistelua. Mutta jos se on sellaista mitä jotkut miespuoliset tekee että katsotaan vartaloa koko ajan ylhäältä alas ja alhaalta ylös niin se on ahdistelua. Sitten jos joku tulee viereen ja vaan tuijottaa. Sitten on niitä jotka vähän väliä jossain katsovat ikävästi ja vielä supattavat toisille ja katsovat.

Eläimillä yleensä tuijottaminen on haastamisen ja uhkaamisen väline josta seuraavana tuleekin väkivalta. Yleensä se heikommaksi tunteva poistuu tuijotuskilpailun jatkuessa. Joten kyllä se tuijotus ahdistaa eläimilläkin.

Miehen näkökulmasta ahdistelua harjoittavat erityisesti nuoret naiset. Naisilla tietysti eri kokemus, koska heteroseksuaalisuus on yleistä

Tämä "minua ei saa katsoa" -identiteetinrakennus aiheuttaa aika pian sen, että naisiin tullaan suhtautumaan eri tavalla kuin miehiin. Koska naista ei saa katsoa, niin naista ei saa nähdä ja jos naista ei näe, ei häntä ole olemassa. Siitä taas seuraa se, että naista ei huomata kutsua mukaan päätöksentekoon kuin kiintiömielessä eikä sellaiselta naiselta odoteta mitään osaamista.

Jos se tehdään ahdistelutarkoituksessa niin kyllä. Olen itsekin tuijottanut alistaakseni henkilön. Väärinhän se on ja sillä on tarkoitus.

Intensiivit mulla on perseessä.

Ulkomaalaisten mielestä suomalaiset on kaikki siinä tapauksessa ahdistelijoita, sillä suomalaiset ovat ihan hirveitä tuijottelijoita. Asuin ulkomailla vuosia ja kun palasin Suomeen, tajusin miten kiusallista suomalaisten tapa tuijottaa ihmisiä on. Ranskassa, jossa asuin, tuijottaminen on hyvin epäkohteliasta ja siellä kaduilla ja julkisessa kulkuvälineissä katsotaan ihmisiä aina hiukan "ohi". 

Tämä suomalaisten toljotus on ulkomailla hyvin tiedossa. Minulle on useat ulkomaalaiset sanoneet, että suomalaisen tunnistaa jo kaukaa toljottavasta katseesta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä "minua ei saa katsoa" -identiteetinrakennus aiheuttaa aika pian sen, että naisiin tullaan suhtautumaan eri tavalla kuin miehiin. Koska naista ei saa katsoa, niin naista ei saa nähdä ja jos naista ei näe, ei häntä ole olemassa. Siitä taas seuraa se, että naista ei huomata kutsua mukaan päätöksentekoon kuin kiintiömielessä eikä sellaiselta naiselta odoteta mitään osaamista.

Ja tässä, hyvät lukijat, näette kouluesimerkin kaltevan pinnan argumentaatiosta nettikeskustelussa.

Itse pidän intensiivistä, etenkin silmiin tuijottamista hyvin häiritsevänä ja ahdistavana. En pidä ihmisistä, jotka niin tekevät, ja koen sen kiusalliseksi.

Olen silti itsekin tehnyt niin. Lähinnä niissä tilanteissa, joissa on ollut pakko lukea vastapäätä olevan henkilön reaktioita, ilmeitä ja mahdollisesti minua koskevia päätöksiä. Onneksi osaa lukea hyvin ilmeitä ja eleitä. Olisin muuten saattanut joutua melkoiseen kuseen eli ojasta allikkoon. Olin siis arviointitilanteessa, vaarassa joutua lähetetyksi sairaalaan. Piti katsoa erittäin tarkoin vastapuolen ilmeitä ja reaktioita, jotta vastaa kyseisessä tilanteessa oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Jos se tehdään ahdistelutarkoituksessa niin kyllä. Olen itsekin tuijottanut alistaakseni henkilön. Väärinhän se on ja sillä on tarkoitus.

Millainen oli tilanne ja asema teidän välillä, kun teit sellaista?

Se on silmäpohjaista pakotettua yhdyntää.

Ei se ole mitään ahdistelua ja seksuaalista häirintää verrattuna siihen mitä nämä sateenkaari ihmiset tekevät. Ei voi enää edes ruokakauppaan mennä, kun saa pelätä leimautumista sellaiseksi, kun joka kaupassa on jokin sateenkaari tunnus, samoin kirkoissa. Ei normaali voi enää olla.

Ehkä tuijottaja on huononäköinen tai hieman yksinkertainen?

Sellainen lapsekas ihmettelijä.

Vaivautuneen olon se ainakin aiheuttaa ja herättää kysymyksiä. Ei siis kohteen mielestä mukavaa ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä "minua ei saa katsoa" -identiteetinrakennus aiheuttaa aika pian sen, että naisiin tullaan suhtautumaan eri tavalla kuin miehiin. Koska naista ei saa katsoa, niin naista ei saa nähdä ja jos naista ei näe, ei häntä ole olemassa. Siitä taas seuraa se, että naista ei huomata kutsua mukaan päätöksentekoon kuin kiintiömielessä eikä sellaiselta naiselta odoteta mitään osaamista.

Ja tässä, hyvät lukijat, näette kouluesimerkin kaltevan pinnan argumentaatiosta nettikeskustelussa.

Kaltevalla pinnalla tässä ovat naiset, joiden identiteetti perustuu siihen, että heitä ei saa katsoa. Miten voit olla olemassa muille, jos haluat olla näkymätön? Tai haluat, että sinut nähdään jotenkin eri tavalla kuin millaiseksi olet itse asettautunut. Tinze oli hyvä esimerkki - kuvauttaa leveää takalistoaan ja suuttuu, kun joku siitä huomauttaa. Eli hän esittelee ensisijassa perzettään, mutta kun sitä katsoo, tekee väärin. Sama monessa ns. asiallista huomiota kaipaavassa eli värjätään hiukset vihreiksi ja laitetaan isot korvakorut ja kun joku katsoo, niin suututaan, että ei minua saa tuijottaa.

Miksi kukaan ottaisi vakavasti henkilöä, joka kaikin tavoin tuntuu kaipaavan näkyvyyttä, mutta ei halua katseita? Vastaavasti hän voi haluta puheilleen kuulijoita, mutta haluaako kukaan kuunnella?

En enää vilkaisekaan naisia Helsingissä.

Painan katseen alas, katson muualle, en ainakaan hymyile. Kiitos intersektionaalien wokettajien.

Nuoret tytöt, lapset pukeutuvat kuin pornotähdet.

Ja ongelma on siinä, että niitä katsotaan.

Ei hyvää päivää.

Oma äitini käytti tuijottelua painostuskeinona. On jäänyt traumat. Sellainen vihainen tuijotusilme kun asiat ei sujuneet hänen mieleisesti.