Miksi niin moni ei siedä muita ihmisiä?

Nykyään ihmiset ovat kovin itsekkäitä, huonokäytöksisiä ja täysin itseään ihailevia. Yleissivistys puuttuu, ei olla kiinnostuneita yhteiskunnallisista tai muista arkeen liittyvistä asioista, vain netti ja tositv kiinnostavat.

Ei olla perusarjessa kiinni eikä ymmärrystä siihen liittyvistä velvollisuuksista.

Saavat mielestään tehdä mitä haluavat missä vaan, eivät piittaa muista ihmisistä pätkääkään eivätkä kunnioita lakia eikä poliisia.

Koska VITUTTAA kaikki. Omassa perheessä on jo tarpeeksi kestämistä. Muut ihmiset siihen päälle on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska suurin osa ihmisistä on itsekkäitä, kusettajia, ahneita ja kateellisia muita kohtaan.

Ei jaksa mennä vasta virtaan, parempi siis pysytellä omissa oloissaan.

Toiset ihmiset eivät sinulle turvaa tuo, he kaikkoavat sen siliän tien, jos apua tarvitset.

Se mitä olen miettinyt että miksi se on noin Suomessa?

Olen asunut kolmisen kymmentä vuotta Euroopassa, kahdessa eri maassa josta toisessa asun nyt eläkkeelle jäätyäni, enkä ole koskaan kokenut tuota ihmisvihamielisyyttä mitä Suomessa vallitsee.

Itseäni ahdistaa kun luen näitä nettipalstoja, se vihan ja katkeruuden ja kaunan ja kateuden määrä!

En voisi ajatella palata Suomeen, masentuisin ja ahdistyisin takuulla.

En väitä etteikö täällä  eläminen olisi onnea ja autuutta ja silkkiä ja samettia, ei tietenkään ole. Raadollisia ihmisiä me olemme kaikki, muttta tuo kauhea viha ja toisille pahan toivominen, jopa täysin vieraille, on kauhistuttavaa.

Aina ja joka paikassa löytyy ihmisiä jotka haluavat vahingoittaa ja tekevät sitä, mutta sellainen kollektiivinen viha ja pahansuopuus sairastuttaa. Ei ihme sitten että moni haluaakin vetäytyä kauas, ainakin ne jotka siitä kärsivät. Mutta mistä se tulee? Ei missään maailmassa eletä ihanassa lintukodossa, joka puolella elämä on haaste ja jopa taistelua olemassaolosta. Silti en täällä maailmalla ole koskaan joutunut kokemaan olevani tuntemattomien -joskaan en tuntemienikaan- ihmisten vihan kohde. Miksi suomalaiset vihaavat?

N 67

Luultavasti ainoastaan tietynlaiset ihmiset ovat lähteneet asuttamaan suomea, tai jääneet tänne. Esim turun, etelä- suomen ja hämeen jälkeen vakituinen asutus levisi suomeen vasta 1300-1500 luvuilla. Siitä ei ole kovin kauaa. Elämä oli aika tylsää hyttysiä pursuavassa pajukossa, jossa ihmisiä oli erit. Maaseudulla melko harvassa. Sieltä ne sitten pikkuhiljaa kerääntyivät maaseutukaupungeiksi.

Jos olit markkinamenoa ja tanssimista rakastava persoona, mutta siedit ajoittaisia sotia, ruttoa, erilaisia vainoja urbaanin elämän vastapainoksi, paikkasi oli muualla.

Kukapa haluaisi olla toksisten ja negatiivisten ihmisten ympäröimänä ja satuttamana?

Lapsena oli pari kaveria. Heillä kuitenkin aina myös ne bestikset joiden kanssa hyljeksivät minua, kunnes taas tarvitsivat kaveruuttani.

Nuorena minulla oli 1 oikea ystävä, muut tytöt olivat ilkeitä minulle. Pojat olivat kavereitani, mutta aina olisivat halunneet muutakin.

Yksityisyyttä kotona ei ollut. 4v vanhempi veli sai pahoinpidellä minua eikä vanhemmat puuttuneet.

Äiti aukoi väkivalloin lukolliset laatikkoni ja päiväkirjani ja huusi niistä sitten minulle. Myös huoneeni ovi poistettiin.

Yksityisasioitani leviteltiin esim. yhdenillan jutun toimestaj apilattiin mainettani. Minusta valehdeltiin ympäriinsä niin ettei eräs mies halunnut tutustua minuun. Henk koht asioitani leviteltiin kavereiden toimesta/en saanut kavereita/olemassa olevat feidasivat. 

Työpaikalla puhuttiin pahaa selän takana. 

Sittemmin en enää halunnut tutustua ihmisiin, koska aina jotain ikävää, eikä koskaan hyvää ystävyyttä, tukemista jne. 

Minkä ihmeen takia minun pitäisi haluta olla ihmisten kanssa tekemisissä, kun 99% on tullut vain lunta tupaan? Siksikö että sinulla olisi joku potkittava?

Syitä on varmasti useita. Yksi syy mielestäni saattaa olla se, että nykyisin ei oikein missään saa olla rauhassa. Tarkoitan tällä sitä, että kaikki, mitä teemme, pitäisi tehdä jonkun toisen kanssa tai ainakin vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen. Lapset menevät jo pieninä päiväkotiin, jossa ollaan ryhmässä. Kouluissa ei enää istuta kiltisti pulpetissa ja kuunnella, mitä opettaja sanoo, vaan kaikkea tehdään ryhmissä. Sama opiskeluaikana. Ryhmätöitä ryhmätöiden perään, itsenäistä opiskelua vähemmän (paitsi ehkä nyt pandemian aikana, kun kaikki olivat etäopetuksessa). Työelämässä tiimityötä. Ei enää omaa työhuonetta, jossa teet töitäsi ja sosiaalista kanssakäymistä lähinnä vain kahvitauot ja lounastauot. Nyt ollaan avokonttoreissa ja tarvitaan vastamelukuulokkeet, jotta pystyisi edes jotenkuten keskittymään töihisi silloin, kun työtehtävä on itsenäinen. Vapaa-ajalla on sitten kaikenlaista whatsapp-ryhmää, joihin pitää osallistua. Joko omiin juttuihin liittyviä tai lasten juttuihin liittyviä. Kännyköiden aikakaudella sinun oletetaan olevan tavoitettavissa 24/7. Ajoitpa sitten autolla, olitpa kaupassa kassalla juuri maksamassa ostoksiasi, hammaslääkärissä tai missä tahansa, sinun oletetaan vastaavan puhelimeen tai ainakin saamaasi viestiin. Ensimmäinen viesti saattaa tulla aamulla jo ennenkuin edes heräät ja viimeinen illalla, kun olet jo unessa. Tästä kaikesta syntyy eräänlainen ihmisähky.