Hirveä pula henkilökohtaisista avustajista! Kiinnostaisiko työ?

Vierailija kirjoitti:

Juu, oikein unelmaa. Töitä 3h päivä ja kympin tunti. Ihan tun turhaa hommaa noin ansaintamielessä.

Tuttuni on avustaja ja päästäkseen normaali nettotuloille hän tekee jatkuvasti töitä. Arkisin aamuvuoro usein lisäksi iltavuoro, sitten kaikki viikonloput töissä sekä lauantai että sunnuntai ja lisäksi kaikki juhlapyhät. Ja saa siten sen normaalin palkan. En kyllä tiedä mitä hohtoa tuossa on olla aina töissä. Sinänsä työ on kuulemma leppoisaa mutta siinä ei jää aikaa millekään muulle.

Kertoo paljon Suomesta kun kuka tahansa otetaan tohon työhön jossa asiakkaat on kaikista avuttomimmissa tilanteessa

Ja surkealla palkalla totta kai .

Ei sillä palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo paljon Suomesta kun kuka tahansa otetaan tohon työhön jossa asiakkaat on kaikista avuttomimmissa tilanteessa

Ja surkealla palkalla totta kai .

No jos tekijöitä riittää umpisurkealla palkalla ja vuoroista suunnilleen riidellään kuka saa pyhätyöt ym niin eipä sinne sitten koulujakaan tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä hain noita hommia, mutta en saanut töitä. Että sellanen "pula" työntekijöistä.

Vaikka minulla ei ole alan koulutusta, olen ulkomailla "aikani kuluksi" tehnyt henkilökohtaisen avustajan hommia mm. ryhmäkodissa. Se oli ihan hauskaa hommaa, palkka tosin kehno. Tuo USA:ssa. Ruotsissa tein jonkun vuoden asiakkaan kodissa avustajan työtä. Ruotsissa maksetaan ihan ok palkkaakin, niin että sillä elää. Suomessa taitaa olla niin tiukat säännöt, ettei edes vanhuksen kauppa-asioita pääse hoitamaan, jos ei ole hoitoalan koulutusta. Monissa maissa työnantaja järjestää parin viikon "alkutreenin", usein se on ihan riittävä koulutus.

Sukulaiseni avustajat kävivät kaupassa, siivosivat, maksoivat laskuja, nostivat rahaa jne. Ei mitään koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä hain noita hommia, mutta en saanut töitä. Että sellanen "pula" työntekijöistä.

Vaikka minulla ei ole alan koulutusta, olen ulkomailla "aikani kuluksi" tehnyt henkilökohtaisen avustajan hommia mm. ryhmäkodissa. Se oli ihan hauskaa hommaa, palkka tosin kehno. Tuo USA:ssa. Ruotsissa tein jonkun vuoden asiakkaan kodissa avustajan työtä. Ruotsissa maksetaan ihan ok palkkaakin, niin että sillä elää. Suomessa taitaa olla niin tiukat säännöt, ettei edes vanhuksen kauppa-asioita pääse hoitamaan, jos ei ole hoitoalan koulutusta. Monissa maissa työnantaja järjestää parin viikon "alkutreenin", usein se on ihan riittävä koulutus.

Sukulaiseni avustajat kävivät kaupassa, siivosivat, maksoivat laskuja, nostivat rahaa jne. Ei mitään koulutusta.

Mikä noista tehtävistä vaatii valtavasti koulutusta?

Olen aiemmin tehnyt ja omat paikat oli aika leppoisia mukavia hommia. Ongelmia kyllä löytyy.. Kaikista vammaisista ei ole työnantajiksi ja kaikki avustajat eivät sovellu tai heillä ei ole taitoja toimia vammaisen avustajana. Joissakin paikoissa häärää välissä omaiset ja sekoittavat pakkaa. Työtunnit usein vähäisiä ja hankala yhdistellä töitä niin että saisi tehtyä 8 tuntia päivätyönä 5 päivänä viikossa.

Ihan turha ihmetellä työvoimapulaa jos enimmäkseen tarjolla on 30tuntia/kk 9-11euron palkalla ja nykyisellä työnantaja/työntekijä-systeemillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että pitäisi muistaa myös se että avustajia on myös aika kauheita! Yleensä vaan arvostellaan sairaita ihmisiä ja unohdetaan että se voi olla myös toisin. Avustaja voi kiukutella, vit tuilla, olla uhmakas, tulla ja mennä miten huvittaa, "tuhota" tahallaan asuntoa, vaatteita, astioita jne. Avustajalla voi olla omia henkisiä ongelmia joita purkaa sängyssä makaavaan ihmiseen. Mutta näistähän ei saa mitään puhua ääneen. Eihän sellaista tapahdu, ei koskaan juupa juu.

Kokemusta on.

"En oikeasti haluaisi tehdä tätä, mutta pakkohan se on, kun muuta ei ole."

"Ei todellakaan huvita olla missään kaupassa, mutta eihän minulla ole vaihtoehtoa."

"Etkö vain tajua, että kaikki eivät oikeasti jaksa mitään vammaisia, minut laitettiin tähän työhön."

Eli on meitäkin, jotka tarvitsevat apua. Itku tulee joka kerran, kun ovi heidän takanaan sulkeutuu. Silti pitää olla kiitollinen, että pääsee yleensä kauppaan tai edes lääkäriin.

Haaveena olisi avustaja, jonka kanssa olisi rentoa. Ei tarvitsisi koko ajan miettiä toisen palkkaa/turhautumista/pakkoa/ongelmia/häipymistä kesken, vaan voisi hengittää ihan rauhassa ja olla olemassa oikeasti.

Tuli paha mieli sun puolesta. Toivottavasti löydät kivan avustajan ja elämäsi helpottuu edes hiukan. En voi kuvitella, miten kurjalta tuntuu, jos on odottanut vaikka kauppareissua (tai mitä tahansa muuta) ja sitten se reissu on tehtävä naama norsun veenä olevan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että pitäisi muistaa myös se että avustajia on myös aika kauheita! Yleensä vaan arvostellaan sairaita ihmisiä ja unohdetaan että se voi olla myös toisin. Avustaja voi kiukutella, vit tuilla, olla uhmakas, tulla ja mennä miten huvittaa, "tuhota" tahallaan asuntoa, vaatteita, astioita jne. Avustajalla voi olla omia henkisiä ongelmia joita purkaa sängyssä makaavaan ihmiseen. Mutta näistähän ei saa mitään puhua ääneen. Eihän sellaista tapahdu, ei koskaan juupa juu.

Kokemusta on.

"En oikeasti haluaisi tehdä tätä, mutta pakkohan se on, kun muuta ei ole."

"Ei todellakaan huvita olla missään kaupassa, mutta eihän minulla ole vaihtoehtoa."

"Etkö vain tajua, että kaikki eivät oikeasti jaksa mitään vammaisia, minut laitettiin tähän työhön."

Eli on meitäkin, jotka tarvitsevat apua. Itku tulee joka kerran, kun ovi heidän takanaan sulkeutuu. Silti pitää olla kiitollinen, että pääsee yleensä kauppaan tai edes lääkäriin.

Haaveena olisi avustaja, jonka kanssa olisi rentoa. Ei tarvitsisi koko ajan miettiä toisen palkkaa/turhautumista/pakkoa/ongelmia/häipymistä kesken, vaan voisi hengittää ihan rauhassa ja olla olemassa oikeasti.

Oletko mistäpäin?

Meidän kunnassa ei ole ainuttakaan henkilökohtaisen avustajan paikkaa.

Meidän kunnassa on. Tuntipalkka 9.24 euroa. Osapäivätyö, joka ei kelpaa edes opiskelijoille.

Ei näitä elämässään katkeroituneita ihmisiä jaksa kuunnella työssä. Joka toinen avustettava on niin polleeta, kun on oikein työnantajan status. Ei ne itse maksa sitä avustajan palkkaa. Todellisuudessa palkan maksaa kunta/kaupunki.

Olen joskus ajatellut hakea työtä, mutta en voisi ainakaan pestä tai nostella vanhusta tai vammaista. Pyörätuolin työntäminenkin olisi pienelle ja kevyelle ihmiselle ylivoimainen.

Ruokaa voisin hänelle laittaa, siivota ja hoitaa hänen kauppa-asioitaan ym, koska luotettava olisin 1000000%. Empaattinen ja ihmisläheinen olen.

Voi olla että harhakuvat karsiutuisi jos kohdalle osuisi kähmivä mies, hankala ja hakkaava vammainen tai muistisairas.

Vastuuntunto voisi myös olla liikaa ja palkkaushan on aivan orjaliksa.

Olen avustaja ja samalla haen kelan tukia. 

He ovat syvässä palkkakuopassa, joten emme voi pitää lähtökohtana yleistä työmarkkinalinjaa, kun tässä samalla mietimme, miten saamme ylipäätään avustajia vammaisille henkilöille, Tuominen sanoo.

Työvoimapula on kova ja se johtuu pitkälti siitä, että työehdot ovat jälkeenjääneitä ja palkkataso matala.

Halpaa yhteiskunnalle

Reilulla puolella työnantaja on vammainen henkilö ja isolla osalla lopuista yksityinen yritys. Hyvinvointialueiden omaa tuotantoa puolestaan on vain vähän, vaikka hyvinvointialueilla on järjestämisvastuu.

Näin on, vaikka henkilökohtainen apu on yksi keskeisimmistä vammaispalveluista, subjektiivinen oikeus ja palvelu, Tuominen toteaa.

Henkilökohtaiset avustajat työskentelevät kolmen eri työehtosopimuksen piirissä. Heta-sopimus koskee noin 10000 avustajaa, joiden vammainen työnantaja on järjestäytynyt Heta-liittoon.

Merkittävää osaa avustajista työehtosopimus ei kuitenkaan koske lainkaan, koska heidän työnantajansa ei kuulu työnantajaliittoon. Tällöin työsuhteessa noudatetaan vain lainsäädäntöä ja käytännössä hyvinvointialueet määrittävät palkka- ja työehdot omavaltaisesti.

Ei kiinnosta.

Toki kunhan kunta ei pakota avustettavia työnantajiksi. Alan ongelmat ratkaistu tällä yksinkertaisella kikalla. Lähes kaikki alan ongelmat johtuu siitä että he yrittää säheltää,pahimmillaan työntekijä hoitaa kaikki työnantajan velvollisuudet.

Olen hakenut useita paikkoja, sekä yksityisiltä henkilöiltä että firmoista, jotka välittävät henkilökohtaisia avustajia. Ei ole tärpännyt.

Minä olin useamman vuoden saman ihmisen avustajana täysillä viikkotunneilla. Tuo oli oikein unelmatyö, tultiin hyvin juttuun ja oikeastaan töissä olo muistutti enemmän jotain kaverin kanssa hengaamista. Käytiin usein ulkoilemassa hyvällä säällä, joskus leffassa, kaupoilla, mitä nyt ikinä. Kotona ollessa avustettava puuhasteli omia koneellaan ja minullakin oli vapaus tehdä mitä lystää, kunhan olen tarvittavissa apuna, eli opiskelin aika paljon palkallisella työajalla. Joskus neuloin, luin kirjaa tms. 

Sitten avustettava menehtyi aika odottamattomasti. Se oli yksi elämäni suurimpia järkytyksiä, ja näin 1,5 vuotta myöhemmin mietin kyllä asiaa edelleen. En usko että palaan enää henkkarin työhön, tarjottavat työt ovat niin epämääräisiä ja suorastaan naurettavia (esim työaika 5h viikossa, asiakas polttaa sisällä). Opiskelin (ja opiskelen edelleen) sairaanhoitajaksi töissä ollessa ja sittemmin olen siirtynyt tekemään sijaisuuksia vanhustyössä, josta pidän myös, mutta tietenkään samanlaista vapautta työajalla ei tule enää koskaan olemaan. 

Kevyet mullat, hieno ihminen oli. Aina ajattelin että pidetään varmasti yhteyttä myös kun työsuhde joskus päättyy, ja hänellä olikin paljon ystäviä joihin oli tutustunut nimenomaan niin että kaveri oli tullut hänelle töihin.