Ihanaa muuttaa kerrostaloon. Ei enää pihanhoitoa
Olen niin onnellinen🤸
Ei ruohonleikkuuta, rikkaruohon nyppimistä, rännien putsausta, lumen luontia, polttopuushowta jnejne
Kommentit (12)
Onhan tässä puolensa. Itse olen kuitenkin alkanut kaivata omaa pihaa.
Parvekkeelle voi hankkia vaikka mitä jos vähän kaipaa pikkupuuhaa ja vehreyttä ympärilleen.
Voisin vaihtaa omakotitaloon heti. Jos jostain läheltä löytyisi alle 100k alle 50m2 omakotitalo, mutta pitäisi mennä yli 100km Helsingistä ennen kuin alkaa löytymään.
Pidän pihassa puuhastelua hyvänä kuntoilu- ja ulkoilutapana.
Hyi helvetti. Kerrostaloissa ovet paukkuu jatkuvasti ja on kesällä +35. En mistään hinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin kova jätkä, etten pidä edes työnä noita puuhasteluja.
Näin juuri. Tunti ruohonleikkuuta käy lenkistä. Talvella lumityöt kolalla ja lapiolla käy punttitreenistä.
Puutarhatyöt on hyvä tapa nauttia kesästä! En yhtään haluaisi kerrostaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin kova jätkä, etten pidä edes työnä noita puuhasteluja.
Näin juuri. Tunti ruohonleikkuuta käy lenkistä. Talvella lumityöt kolalla ja lapiolla käy punttitreenistä.
Aikaansa kutakin. Niin se joskus itsestäkin tuntui mutta enää ei huvita. Myös olkapää onnettomuuden jäljiltä paskana ja sillä ei kauhean raskaita hommia enää ikinä tehdä, mies ei jaksa eikä haluakaan hoitaa suurinta osaa yksin/melkein yksin. Kyllä tämä on suuri helpotus.
Minusta taas pihapuuhastelut on omakotitalossa kaikkein mukavin asia! Rakastan kukkienhoitoa, nurmikonleikkuuta, lumitöitä talvella. Kun ikää tulee, ja kroppa ei enää jaksa pihatöitä, palkkaan jonkun naapuruston nuorista tekemään raskaimmat työt. Ja nautin edelleen omasta kauniista ympäristöstäni.
Ollaan asuttu rivarissa nyt parikytä vuotta ja musta alkaa tuntumaan, että tää on nähty. Naapurit ovat upeita, mutta juurikin nuo pihahommelit ja vastuut. Ei huvita enää.
Sanoinkin miehelle, että mä haluan kerrostaloon. Korkealle, keskelle kaupunkia, alkaa riittää tuo metsän tuijottelu ja aina se lähteminen täältä perukoilta joka paikkaan. Lähin dösärikin puolentoista kilsan päässä. Asutaan siis pkseudulla, eikä omaa autoa - oma valinta, mutta näillä mennään nykyään. Viimisen vuoden ketuttanut jo töihin lähtö täältä periferiasta ja tänne tulo. Välillä jäänkin nyt kylille hengailemaan tunniksi pariksi, kun ei huvita taapertaa kotiin.
Miehen ratkaisu oli, että irtisanoudu, kyllä me eletään herroiksi hänenkin palkallaan. Hän voi kerrostaloa miettiä sitten kun koirasta on aika jättänyt ja sellaiseen, jossa on oma pikku piha. Argh.
N50
Minä olen niin kova jätkä, etten pidä edes työnä noita puuhasteluja.