Lue keskustelun säännöt.
Miksi 30+ ihmiset eivät enää hyppää uimarantojen/uimahallien/maauimaloiden (5, 7 1/2 ja 10 m) hyppytelineistä veteen?
05.07.2022 |
Olin tänään jo ties kuinka monennetta kertaa todistamassa tätä asiaa maauimalassa. Kyseisistä hyppykorkeuksista hyppivät veteen lähinnä kymmenen ikävuoden molemmin puolin olevat pojat ja 20-25-vuotiaat nuoret miehet. (Tyttöjä/nuoria naisia näkee hyppimässä veteen harvemmin, mutta kyllä heitäkin on.) Ei kai rimakauhu iske ihmiseen noin varhain? Itse olen 44-vuotias mies ja hypin yhä edelleen mielelläni alas veteen myös 10 metristä. Huom! En ole mikään vesipeto, ihan tavallinen uinnin harrastaja vain.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja tosi havainto!
On asioita, jossa nauttii eri iässä.
Pikkulapset esim. tykkäävät olla pyörryksissä. Siitä harva yli 20 -vuotias enää nauttii. Uimahypyt lakkaavat olemasta monille hauskoja noin nelikymppisenä. Poikkeuksia tietysti on. Lisäksi arkuus lisääntyy iän myötä. Asia tuntuu yhdentekevältä.
Pyörryksissä baareissa ja kotiviineissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aikoinani hypännyt kaikista noista korkeuksista, enää en taitaisi uskaltaa.
Hyppäsin lapsenakin vain muutamasti kun piti näyttää, että uskaltaa. Ei se kivaa ollut silloinkaan, jännitti ja joskus sattui ja nenä ja korvat tukossa jos putosi huonosti.
Kyllä tuo mies käy hyppäämässä jos sellaisella rannalla on, missä torni on. On 33v ja 100kg. Ei kuitenkaan lihava, vaan hyvin pitkä. Itsekin hyppäsin 3m, korkeampaa ei nyt ollut käytössä.
N38
En hyppinyt itse ikinä tuonkaan ikäisenä, koska mulla on helposti sijoiltaan menevät nivelet ja mahdollisia sairaalareissujahan siitä olisi koitunut.
Pidin sitä oikeastaan jo silloin aika idioottimaisena juttuna.
Ja naispuolinen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen miksi nelikymppisiä ei juuri näy Särkänniemen X:ssä tai Linnanmäen Kirnussa. Pullamössöys iskee kolmenkympin jälkeen ja itkeskellään jostain korkeanpaikan kammosta.
Hah, kuulun todellakin vähemmistöön, olen 50+ nainen joka käy X laitteessa Särkässä. Eikä ole lapsia mukana. Ihan yksin käyn, taidan olla vähän lapsellinen :)
Vierailija kirjoitti:
Olen aikoinani hypännyt kaikista noista korkeuksista, enää en taitaisi uskaltaa.
Ja ikä oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M38 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen miksi nelikymppisiä ei juuri näy Särkänniemen X:ssä tai Linnanmäen Kirnussa. Pullamössöys iskee kolmenkympin jälkeen ja itkeskellään jostain korkeanpaikan kammosta.
Niin, ja tämä kanssa myös! Ihmiset keksii itselleen kaikenmoisia selityksiä että miksi ei, mutta nössöyttä se lähinnä on. Tunnistaa / tunnustaa vaan sen. Kun tuo enemmän lapsenmielisyyttä ja uskallusta elämäänsä, niin maailma aukeaa ihan uudella tavalla.
Mikä järki siinä on, että väkisin hyppelee veteen vaikkei siitä tykkää, todistaakseen ettei ole nössö?
M38 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen miksi nelikymppisiä ei juuri näy Särkänniemen X:ssä tai Linnanmäen Kirnussa. Pullamössöys iskee kolmenkympin jälkeen ja itkeskellään jostain korkeanpaikan kammosta.
Niin, ja tämä kanssa myös! Ihmiset keksii itselleen kaikenmoisia selityksiä että miksi ei, mutta nössöyttä se lähinnä on. Tunnistaa / tunnustaa vaan sen. Kun tuo enemmän lapsenmielisyyttä ja uskallusta elämäänsä, niin maailma aukeaa ihan uudella tavalla.
Olin nuorena töissä huvipuistossa, joten sain ilmaiseksi mennä laitteisiin. Kuljin kaikki laitteet läpi harva se kerta ja nautin kaikenlaisista kieputtimista ja pää alaspäin roikkumisesta ja kaikesta vauhdista. Nyt 40v. kävin lasten kanssa huvipuistossa, enkä enää pystynyt. Joku tasapainoelin tai jotain on varmaan jo rapistunut. Pyörrytti, oksetti, pää tuli kipeäksi ja ne laitteet oli jotain ihan KAMALAA. Ei se mitään nössöyttä ole, vaan ihan vain luonnon laki, että mitä vanhempi, sen huonommin jaksaa mitään tollasia kiputtimia. Poikkeuksena on tietenkin ne 65-vuotiaat kuivakkaat superpapat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samasta syystä kuin yli 30 vuotiaat eivät enää aja autolla kahtasataa ulos tieltä.
Aikuisten ei enää tarvi todistella rohkeuttaan muille.
Vastahan oli uutinen, että eräs mies menetti toisen kiveksen tultuaan huonossa asennossa alas hyppytornista. Ehkä 3m voisin vielä kokeilla mutta en korkeampia.
M35v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin tykkään hyppiä, laskea kaikki vesiliukumäet jne. Huvipuistoissakin pitää ajaa kaikki vuoristoradat, olin sitten Suomessa tai ulkomailla. Olen lapsesta asti ollut hurjapää, eikä se piirre ole kadonnut, vaikka olenkin perheellinen nainen. Ihmiset nauttivat eri asioista.
Vierailija kirjoitti:
M38 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen miksi nelikymppisiä ei juuri näy Särkänniemen X:ssä tai Linnanmäen Kirnussa. Pullamössöys iskee kolmenkympin jälkeen ja itkeskellään jostain korkeanpaikan kammosta.
Niin, ja tämä kanssa myös! Ihmiset keksii itselleen kaikenmoisia selityksiä että miksi ei, mutta nössöyttä se lähinnä on. Tunnistaa / tunnustaa vaan sen. Kun tuo enemmän lapsenmielisyyttä ja uskallusta elämäänsä, niin maailma aukeaa ihan uudella tavalla.
Olin nuorena töissä huvipuistossa, joten sain ilmaiseksi mennä laitteisiin. Kuljin kaikki laitteet läpi harva se kerta ja nautin kaikenlaisista kieputtimista ja pää alaspäin roikkumisesta ja kaikesta vauhdista. Nyt 40v. kävin lasten kanssa huvipuistossa, enkä enää pystynyt. Joku tasapainoelin tai jotain on varmaan jo rapistunut. Pyörrytti, oksetti, pää tuli kipeäksi ja ne laitteet oli jotain ihan KAMALAA. Ei se mitään nössöyttä ole, vaan ihan vain luonnon laki, että mitä vanhempi, sen huonommin jaksaa mitään tollasia kiputtimia. Poikkeuksena on tietenkin ne 65-vuotiaat kuivakkaat superpapat.
Äitini 60 v rakastaa kaikkia laitteita, ja käydäänkin ne läpi moneen kertaan kun huvipuistossa käydään.
Mutta aiheeseen; rakastan itse laitureilta ja altaiden reunoilta hyppelemistä. Pää tai perse edellä, ihan sama, hyppiminen tuo uimareissuun ihan toisenlaista hauskuutta.
Viime viikonloppuna petyin itseeni, kun pääsin pitkästä aikaa hyppytornin äärelle järven rantaan. Korkeus oli vain 3 metriä ja kiipesin innoissani ylös. Katsoessani alas, ensimmäinen ajatukseni oli että en hel vetissä hyppää. Hyppäsin kuitenkin samantien etten jäisi ns. telineisiin, ja hauskaa oli, mutta jälkeenpäin mietin miten vellihousuksi sitä on jo 30-vuotiaana muuttunut. Teininä tulin kympistä alas niin että heilahti.
Tämän kesän bucket listillä on sitten se kymppitorni uimahallissa. Kai se on todistettava itselleen että vielä pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös se suomalainen pellehyppääjä joka loukkaantui pahasti jostakin 50 metrin hypystä, ollut (ole?) Jotakin 60+ ikäinen?
Eli kai joku vanhempi ihminen löytyy poikkeuksena vahvistamaan säännön.
Matti Myllymäki, hyppäsi nosturista 50m hypyn, tuuli tarttui löysään pukuun ja ukkeli mahapläiskällä veteen. Sisäelinvaurioita tuli aika tavalla, mutta siitä Matti ihme kyllä vielä toipui. "Kerran se vain kirpaisee" sanoi hypätessään.
En ole ikinä tykännyt hyppimisestä. Kamala shokki, kun on yhtäkkiä kylmässä vedessä. Lapsena sitä muutaman kerran kokeilin, mutta nyt jo tiedän sen olevan epämukavaa. Kehonlämpimään veteen voisin hyppiä, se itse pudotus olisi kyllä ihan mukava.
Ja kylmissä vesissäkin kyllä uin, mutta niihin menen pikkuhiljaa totuttuen.
Tänään klo 12 uimahalliin ja sitten hypätään kympistä heti kun vaan hyppytelineet aukeavat. Jippii!
N35 kirjoitti:
Itse ainakin tykkään hyppiä, laskea kaikki vesiliukumäet jne. Huvipuistoissakin pitää ajaa kaikki vuoristoradat, olin sitten Suomessa tai ulkomailla. Olen lapsesta asti ollut hurjapää, eikä se piirre ole kadonnut, vaikka olenkin perheellinen nainen. Ihmiset nauttivat eri asioista.
Kasva aikuiseksi
Vierailija kirjoitti:
N35 kirjoitti:
Itse ainakin tykkään hyppiä, laskea kaikki vesiliukumäet jne. Huvipuistoissakin pitää ajaa kaikki vuoristoradat, olin sitten Suomessa tai ulkomailla. Olen lapsesta asti ollut hurjapää, eikä se piirre ole kadonnut, vaikka olenkin perheellinen nainen. Ihmiset nauttivat eri asioista.
Kasva aikuiseksi
Surullinen kommentti.
Hyppäsin viime kuussa kymmenestä metristä elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran. Olin kipeä sen jälkeen monta päivää. Tuntui siltä kuin jalat olisivat irronneet.