Te jotka kuuntelette 50-60 luvun musiikkia, onko biisi ehdotuksia?

https://popdose.com/before-we-was-fab-the-everly-brothers-poor-jenny/

Grateful Dead, Quicksilver Messenger Service, Moby Grape. Mm. näitä 60-luvun San Franciscosta.

Ja tietenkin:

Kuten huomaatte, 50- ja 60-luvulla tehtiin uskomattoman paljon hyvää musiikkia. Mitä enemmän biisiehdotuksia tekee, sitä enemmän niitä tulee mieleen.

Elvistä on pukannut ja mainostettu. Yea: Elvis was cool.

Mutta pistäkääs tästä polvillenne: The Animals "House Of The rising Sun" (1964)

Ördög kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Ja tietenkin:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kuten huomaatte, 50- ja 60-luvulla tehtiin uskomattoman paljon hyvää musiikkia. Mitä enemmän biisiehdotuksia tekee, sitä enemmän niitä tulee mieleen.

Totta, silloin musiikki tehtiin soittimilla ja ihmiset käyttivär niitä. Nyt ns musiikki tehdään koneilla ja sen kyllä kuulee.

Tätä en ole nähnyt mainittava. 50-luvun suosikkeja mulla. 

Vierailija kirjoitti:

The Rolling Stones : (I can't get no) Satisfaction

The Who - I Can See the Miles

Peter Green's Fleetwood Mac - Oh Well

Oi, ihana ketju! 😊 En juuri muuta kuuntelekaan kuin 1950- ja 1960-lukujen sulosointuja. Vaikea valita jotakin tiettyä, mutta ihastuin tässä yhtenä päivänä niin kovasti Doris Dayn The Tunnel of Love -kappaleeseen vuodelta 1958, että jouduin kuuntelemaan sen useita kertoja peräkkäin.

Sarah Vaughan: He Never Mentioned Love (1963). Mikä miehenretale!

Vierailija kirjoitti:

Sarah Vaughan: He Never Mentioned Love (1963). Mikä miehenretale!

Ja jatkan vielä samalta artistilta: Darling (1965). Diana Krall ja Norah Jones eivät pysty läheskään samaan tulokseen, vaikka he säestävätkin itseään samalla, kun he tulkitsemisen sijaan suorittavat musiikkia. P.S. Sarah Vaughan oli myös erinomainen pianisti.

San Fransisco

Bruno Laakko & Lepakot.

Kiva ketju, laittakaa lisää vaan!

Ella Fitzgerald ja April in Paris 1950-luvun puolivälin paikkeilta.

You're So Right for Me (Tony Bennett) (1958). Jestas, mitä äänenkäyttöä ja ne korkeat loppunuotit: iho menee ihan kananlihalle. Me likes!