Onko sulla yhtään tuttua/kaveria, joka ärsyttää ja josta et kovin pidä, mutta hän ei tiedä siitä?

Vierailija:

mutta kuitenkin pitää yhteyttä kun luulee, itseään täynnä kun on, olevansa minulle se ainoa valopilkku.

On vuosien varrella " kasvanut" niin eri suuntaan kaikissa kiinnostuksen kohteissaan että hirveästi ei ole enää yhteistä. Hän ei varmaan ole huomannut sitä, koska yleensä kun tavataan tai soitellaan hän vaan paasaa niistä omista asioistaan. Heillä ei myöskään ole lapsia. Jos sanon jotain perhe-elämän raskaudesta tms niin se kommentti on aina se sama että mitäs teitte lapsia, kuka pakotti? Ei ole hirveästi tullut soiteltua viime aikoina.

Ja sanoo aina " maksan sitten kun tulee lapsilisät" tms. Ei kuitenkaan maksa vaan ilmestyy uusi takki päällään kun nähdään. Ja valittelee, ettei voikaan maksaa, kun ei ole rahaa.

Lisäksi hänellä ei ole minkäänlaista hienotunteisuutta. Sanoo mitä sylki suuhun tuo.

Välillä on kuitenkin ihan mukava, mutta välillä pidän välimatkaa, sattuneesta syystä.

Itse en ole aktiivisesti yhteydessä ihmisiin, joista en pidä. Jos he ovat yhteydessä minuun aina vaan uudestaan yritän tarkistaa käsitystäni -- yleensä kaikista löytyy joku hyvä puoli mihin keskittyä...

Vierailija:

Jos hän vaan ei halua pistää välejä poikki, vaikka kokee ettei teillä ole mitään yhteistä (enää).

Mä en yhtään tykkää heidän elämäntavoistaan. Ostetaan sisäfilettä, vaikka siihen ei ois varaa. Lainataa vähän väliä rahaa. Rahaa menee päivittäin myös kaljan tissutteluun.

Varsinkin tää kaljan tissuttelu ottaa päähän. Jos joka päivä ostaa mäyräkoiran, johan se kuukaudessa ties mitä? Sitten valitetaan kun ei ole varaa lapsia koskaan viedä elokuviin, hampurilaiselle tai jonnekin. Pari myöskin tappelee usein, tekee eroa kaksi viikkoa, sopii riidan, on pariviikkoa sovussa, ja taas sama uusiksi. Mä en ymmärrä miksi kaverini ei lähde siitä suhteesta? Aina kun ne on riidoissa niin haukkuu miestään mulle, mies mm. on riitojen aikana haukkunut kaveriani huoraksi ja lehmäksi, mutta kun sovinto tehdään, niin alkaa kova miehen puolustelu, " ei se nyt sitä tarkoittanut, mäkin välillä ärsytän niin pahasti, niin siltä meni hermo ja se suutuspäissään vaan sano" .



Mä olen niin kyllästynyt kuuntelemaan kuukaudesta toiseen näitä juttuja, mikään ei kuitenkaan muutu. Ja se rahan ruinaaminenkin ottaa aivoon, lapset säälittää jne.

Heillä on kuitenkin muutamia " ystäviä" , jotka eivät viitsi katkaista välejä. Pitävät vaan vähän harvemmin yhteyttä. Minä myös.

Voin sanoa suorastaan inhoavani sitä ihmistä. Rakastan vain hänen lastaan niin paljon että häntä on pakko sietää. Lapsi on meidän perheelle todella rakas.



Tämä ihminen on aivan idiootti. Hän sotkee elämänsä kun ei tajua mistään mitään, ei raha-asioista, ei ihmissuhteista, ei mistään. Hän valittaa koko ajan aivan uskomattomissa yhteyksissä. Jokaiseen pieneenkin vastaukseen mitä häneltä saa sisältyy vastenmielisen katkeraa valitusta. Hän todella myrkyttää mielen.



Lapsestaan on kaikesta huolimatta kehittynyt ihan iloinen pieni ihminen joka nauttii kaikenlaisesta tekemisestä kanssamme.

Mulla on yksi työkaveri sellainen että välillä oikein puistattaa sen ihmisen olemus. Hän on joskus nuoruudessaan melkein tappanut itsensä ja nykyään kolmekymppisenä kokee tarvetta purkaa tyhjää elämäänsä ja koska minä olen huono sanomaan mitään rankkaa vastaan, niin joudun kuuntelemaan hänen äärimmäisen tylsiä juttujaan. Pelkään että hän taas sekoaa ja tekee jotain itselleen jos osoitan että e. v. v. k.



Se ihminen on itsekäs (puhuu vain ja ainoastaan itsestään, ei kysele miten menee, ei kuuntele jos kerron vähääkään omista jutuista) Hän on maaninen harrastuksiaan kohtaan ja katkera ns." normaaleja ihmisiä kohtaan. Haisee, röyhtäilee, pieree... pitääkö vielä jatkaa vai saitteko jo hedelmällisen kuvan ihanasta työkaveristani.

Varmaan on elämässä kamalampiakin asioita kuin se, ettei itse osaa/halua/voi valita kaveripiiriään... Kamaan mammat, koittakaa kestää nurisematta tai hoitakaa asia niin, ettei tartte kärsiä enää. Maailmaan kun mahtuu kaikenlaisia ihmisiä, joista kaikkien kanssa ei taatusti kemiat kolahda.

tarvitsisi varmaan vaihtaa työpaikkaa ettei tarvitsisi puistatella? Ja onhan syitä muillakin miksi pitää yhteyttä vaikkei välillä voi sietää. Voi kutonen, gettaa SÄ laiffii jooko?!

Ei kyse ole nyt kaveripiiristä, vaan yksittäisitä henkilöistä, jotka tavalla tai toisella liittyvät elämäämme. Ei kaikkea epämiellyttävää voi karsia pois elämästä. On ilkeää naapuria, katkeraa anoppia, v-mäistä työkaveria... ja ehkä joku nuoruuden kaverikin, joak on muuttunut oudoksi, mutta josta ei kuitenkaan raaski luopua tai haluakkaan, kun voi itse olla se ainoa valopilkku hänelle.

pidän melkolailla kulissia pystyssä tämän ihmisen suhteen mieheni mieliksi. miehet ovat kavereita jo hiekkalaatikolta saakka ja haluavat viettää aikaa myös siten, että vaimot ovat mukana. tapaamiset ovat minulle välistä aika rasittavia, mutta toisaalta olen oppinut käsittelemään tätä naista siten, että " vahingot" jäävät minimaalisiksi. tämä tarkoittaa sitä, että en anna itsestäni tapaamisissa oikeastaan mitään, hymyilen vain nätisti, nyökyttelen ja näyttelen muka kiinnostunuttta. onneksi ei tavata kovin usein.

Jos hän vaan ei halua pistää välejä poikki, vaikka kokee ettei teillä ole mitään yhteistä (enää).

mutta kuitenkin pitää yhteyttä kun luulee, itseään täynnä kun on, olevansa minulle se ainoa valopilkku.