Jos tavoitteena on monta vuotta ollut vain työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy, onko edes mahdollista kuntoutua?

Vierailija kirjoitti:

Monet perheestä ja kavereista ovat myös työkyvyttömyyseläkkeellä.

Voisiko tämä olla kyseisen uskonlahkon piirissä yleinen tapa jatkaa kotirouvailua?

Ei kai eläkehakemuksissa uskontoa kysytä. Samat kriteerit kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet perheestä ja kavereista ovat myös työkyvyttömyyseläkkeellä.

Voisiko tämä olla kyseisen uskonlahkon piirissä yleinen tapa jatkaa kotirouvailua?

Ei kai eläkehakemuksissa uskontoa kysytä. Samat kriteerit kaikille.

Jos kysyttäisiin, voitaisiin havaita tiettyjen naisten hakevan keskimäärin useammin.

Naiisten ongelma on monesti siinä että he eiivät ole kiinnostuneita tekniikasta.

Vierailija kirjoitti:

Naiisten ongelma on monesti siinä että he eiivät ole kiinnostuneita tekniikasta.

He ovat kiiinostuneita enemmän siitä miksi joku toimii kuten se toimii kuten taaas miehillä miten hyödyntäää toimivuuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiisten ongelma on monesti siinä että he eiivät ole kiinnostuneita tekniikasta.

He ovat kiiinostuneita enemmän siitä miksi joku toimii kuten se toimii kuten taaas miehillä miten hyödyntäää toimivuuutta.

Esiim vaikka kostamisessa ja tunteiissa. Kostaminen on tyhmyyyttä mutta hyvityksen hakeminen älyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet perheestä ja kavereista ovat myös työkyvyttömyyseläkkeellä.

Voisiko tämä olla kyseisen uskonlahkon piirissä yleinen tapa jatkaa kotirouvailua?

Ei kai eläkehakemuksissa uskontoa kysytä. Samat kriteerit kaikille.

Jos kysyttäisiin, voitaisiin havaita tiettyjen naisten hakevan keskimäärin useammin.

Vakaumus estää työllistymisen koska kaapuakkoja ei palkata mihinkään paikkaan missä pitäisi tuottaakin jotain.

Vierailija kirjoitti:

Onko siis puuteripilvi Annika yhteiskunnan kuluerä?

Puuteripilvihullu taas jauhamassa katkerana eläkkeestä. 😂

Vaikka on itse aivan järkyttävä kuluerä yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Siis olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä, en kuntoutustuella. Haluaisin kuitenkin työskennellä eläkkeen ohella. Ja jotta selviäisi pystynkö tekemään töitä, ajattelin että ammatillinen kuntoutus olisi hyvä vaihtoehto. Siinä selviäisi millaista työtä pystyn tekemään ja kuinka paljon.

Kyllähän sä voit tienata tietyn rajan verran eläkkeellä, eläkkeen voi myös laittaa lepäämään 2v ajaksi. Ammatillinen kuntoutus olisi pitänyt kokeilla määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Olette kateellisia!

Varsinkin tämä monisairas ja lihava puuteripilvihullu.

Vierailija kirjoitti:

Monet perheestä ja kavereista ovat myös työkyvyttömyyseläkkeellä.

Voisiko tämä olla kyseisen uskonlahkon piirissä yleinen tapa jatkaa kotirouvailua?

Monilla uskonlahkoissa eläneillä on traumoja, mielenterveysongelmia ja persoonallisuushäiriöitä joiden vuoksi menettänyt työkykynsä. Voihan ne silti olla kotirouvia vaikkeivät työelämässä olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet perheestä ja kavereista ovat myös työkyvyttömyyseläkkeellä.

Voisiko tämä olla kyseisen uskonlahkon piirissä yleinen tapa jatkaa kotirouvailua?

Ei kai eläkehakemuksissa uskontoa kysytä. Samat kriteerit kaikille.

Jos kysyttäisiin, voitaisiin havaita tiettyjen naisten hakevan keskimäärin useammin.

Vakaumus estää työllistymisen koska kaapuakkoja ei palkata mihinkään paikkaan missä pitäisi tuottaakin jotain.

Jehovista oli puhe. Heille naisten työskentely ei ole soveliasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole työhaluja, ei ole työhaluja. Masentuneet jaksavat käsittämättömän paljon erilaisia kivoja asioita, mutta työnteko ei vain onnistu.

Ikäviä asioitako sitten kannustaisit masentuneen tekemään?

Vierailija kirjoitti:

Siis olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä, en kuntoutustuella. Haluaisin kuitenkin työskennellä eläkkeen ohella. Ja jotta selviäisi pystynkö tekemään töitä, ajattelin että ammatillinen kuntoutus olisi hyvä vaihtoehto. Siinä selviäisi millaista työtä pystyn tekemään ja kuinka paljon.

Ei maksa Kela eikä työeläkeyhtiö ammatillista kuntoutusta, jos pysyvä työkyvyttömyyseläke on jo myönnetty. Mutta voithan kokeilla työntekoa eri aloilla ja pienestä määrästä aloittaen. Jos et pystykään töihin, pystyt silti elämään eläkkeesi varassa, eikä ole tarve tehdä mitään uusia anomuksia. Tiedän yhden erikoislääkärin, joka sairastui psykoosiin kaksi kertaa ja sai sitten pysyvän t.k.eläkkeen. Hän palasi kuutenkin oman alansa töihin ja on tehnyt töitä yli 10 vuoden ajan 2 pv/vk. Jos yrittää tehdä enemmän, väsähtää parissa viikossa.

Puuteripilvi väittää ettei oo mt diagnoosilla eläkkeellä vaan trauman vuoksi. Mitä chuubaa. Eka on mt ongelmia ja nyt pesee kätensä niistä. Huhhuh 🥸 pekotipekotiboo

Ei ole todellista! Ensin on sairain kaikista ja nyt ei ole. Se soitti kelaan ja halusi tietää diagnoosin. Yrittääkö todistaa ittelleen ettei oo kukkuu!

Mielenterveys ongelmainen ja rajusti!!!

Eli dissossa persoonallisuus on jakautunut moneen osaan ja välillä häiriöstä kärsivä saattaa puhua esim. pikkulapsena, mutta tämä ei ole psyykkisesti sairas?

Ei ammatillisessa kuntoutuksessa/kuntoutusselvityksessä laiteta kuin esim. työkokeiluun, voit kokeilla jotain osa-aikaista työtä ihan ominpäinkin. Jos ei työnteko onnistu niin sitten ei onnistu, ei sitä kukaan sun puolesta voi selvittää (paitsi jos on jotenkin ihan dingelidongeli eikä ymmärrä realiteetteja.) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiisten ongelma on monesti siinä että he eiivät ole kiinnostuneita tekniikasta.

He ovat kiiinostuneita enemmän siitä miksi joku toimii kuten se toimii kuten taaas miehillä miten hyödyntäää toimivuuutta.

Esiim vaikka kostamisessa ja tunteiissa. Kostaminen on tyhmyyyttä mutta hyvityksen hakeminen älyä.

Aika kauas pääsit aloituksesta. Vai tarvitsetko jotain hyvitystä joltakin työkyvyttömyyseläkeläiseltä?

Itse olen ollut sairauspäivärahalla ja sittemmin kuntoutusrahalla nyt 1.5 vuotta, syynä mielenterveys ja työuupumus. Työuraa takana 15v.

En haluaisi olla tässä tilanteessa, vaan päästä opiskelemaan. Mielenterveysongelmien takia tiedän sen kuitenkin olevan lähes mahdotonta, kun pelkkä opiskelupaikkaan kulkeminen tekisi tiukkaa, puhumattakaan että kykenisin sosialisoimaan ja olemaan ihmisten parissa koko opiskelupäivän kaikkine ruokailuineen jne. No joo, ehkä tuo saattaisi vielä juuri ja juuri onnistua vahvoilla lääkkeillä, mutta riittäisikö niiden vaikutuksen alaisena taas kapasiteetti ja muisti suorittamaan korkeakouluopintoja, jotka ovat kokoaikaisen opiskelun ainoa kiinnostuksen kohteeni. Oman kokemukseni mukaan kun nämä vahvemmat lääkkeet syövät huomattavasti lähimuistia ja älyllistä suorituskykyä hetkellisesti.

Ehdotin kuntoutusrahaa maksavalle taholle myös halukkuudestani suorittaa vanhempaa tutkintoani (tältä alalta ei oikeastaan työkokemusta) tukeva, tosin maksullinen lisäkoulutus joka olisi ollut mahdollista suorittaa osittain etänä, mutta hylkäsivät halemukseni. Olisi kuulemma pitänyt tehdä sen opiskelun ohella (veisi noin 20h/viikko) myös itse hankkimassaan vastaavan alan työpaikassa harjoittelua saman verran ja siis myös järjestää vastaava koulutuskokonaisuus jossain ilmaista koulutusta järjestävässä oppilaitoksessa. Tiedän, että jo jompikumpi näistä olisi ollut yksistään iso ponnistus minulle, joten totesin että olkoon, menee liian raskaaksi ja vaikeaksi. Kyseessä kun ei kuitenkaan ollut mikään unelma-alalleni hakeutuminen, vaan lähinnä sairaudenkuvaani edes jotenkuten soveltuvaan työtehtävään hakeutuminen.

Nyt lähinnä odotan joko ihmettä tapahtuvaksi (jonkinasteinen sairauden tilan paraneminen ajan ja kuntoutumisen kautta) tai sitten tässä taitaa olla vain edessä harras työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn odottelu.

Olen kyllä samaa mieltä, että tämä epätietoisuus esimerkiksi kuntoutusrahan maksun jatkosta jne eivät todellakaan ainakaan edistä kuntoutumistani, koska ne nostavat stressitasoa ja vaikeuttavat pidemmän aikavälin suunnitelmien hahmottelemista. Nyt tilannettaan voi parhaimmillaan suunnitella sen 3kk eteenpäin kerrallaan.

Rehellisyyden nimissä tämä nykyinen tilanne kuitenkin voittaa 6-0 viimeisten työvuosieni elämänlaadun, jotka kuljin sumussa, uupuneena, en saanut enää mistään iloa elämään ja vapaapäivät vain nukuin uupumusta pois. Vaikka olisin tienannut 10 000/kk, en olisi halunnut/jaksanut tehdä rahoilla mitään, mikään ei oikeastaan enää tuntunut miltään tai merkinnyt mitään.

Nyt sentään kykenen taas nauttimaan hetkittäin elämän pienistä ihmeistä ja onnen hetkistä, vaikkakin melkoisen matalalla elintasolla.

Totuus on kuitenkin se, että terveys, henkinen ja fyysinen, on hyvän elämän perusta. Jos niiden kanssa on jotain pahasti vialla rajoittaen merkittävästi elämänlaatua, alkaa kaikki muu tuntua merkityksettömältä.