Kuka kehtaa väittää, etteikö ulkonäkö olisi deittihommissa tärkein pointti?
Voit kiinnostua monenlaisista eri ihmisistä, mutta kiinnostutko silti loppujen lopuksi heistä kenestäkään, jos et näe ihmisestä kuvaa? Väitän, että et. Väitän myös, että vaikka olisi todella mielenkiintoinen profiili ja sitten paljastuisi, että sen takaa löytyykin 150kg painava henkilö tai vaikka jotain etenevää rappeutumissairautta sairastava itsesi ikäinen pyörätuoli-tyyppi, niin tuskin tulisi monia treffejä.
Miksi niin harva voi myöntää, että ulkoiset seikat loppujaan ratkaisee eniten?
Kommentit (24)
Ulkonäkö on vähän kuin ruoka-annos. Jos toisen ulkonäöstä saa vatsan täyteen ja tulee kylläiseksi, jää mielellään keskustelemaan ja ottamaan selvää mikä hän on miehiään/naisiaan. Jos taas ei tule kylläiseksi, eli ateria on vajaa, sitä jää nälkäiseksi ja kiukkuiseksi eikä kiinnosta jäädä tutustumaan.
Keksikää joku nyt parempi vertauskuva.
Tapasin vaimoni suokissa. Jos näin törkesäti voi sanoa, niin ei ollut raflan eka poka, mutta ihminen ja läpät oli se juttu. Mulla on maailman huikein ihminen elämässä. Onneksi hän on juuri minun vaimoni. Minulle hän on kaunein.
Eli pitääkö tästä ääriesimerkistä päätellä, että jumalattoman kaunis nainen kelpaisi sinulle, vaikka hänen älykkyysosamääränsä olisi 60?
Ulkonäkö, luonne, harrastukset, peppupositiivisuus ... ei noista yhtä voi nostaa toisten yläpuolelle, kaikki tärkeitä.