Kiusaaminen jatkuu läpi elämän
Mun tarinaa. Ala-asteelta asti on kiusattu. On heitetty ojaan rikottu tavarat, pyörä on heitetty ojaan ja sarvet väännetty ihan solmuun, huudeltu läskiä ja vammasta kotimatkalla, yritetty jättää pimeään varastoon niin että jotku piti ovesta kiinni etten pääse pois, kiusattu abortista puhumalla sairaita asioita,
Tehty tiktokkiin oksennus profiili jossa jaetaan mun kuvia, verkkolehteen mun kuva saatesanoilla kehitysvammainen,
Nöyryytetty ja pilkattu ottamalla kuvia ilman lupaa julkaistu nettiin, varastettu omia tavaroita ja tehty pilaa siitä että itkin joskus kun joku oli viillelly itseään niin tää kiusaaja oli tehny tatuointeja viiltelyjäljistä ja esitteli niitä mulle,
Koulussa johon hain(oli suuri virhe) yllättäen eristettiin ryhmästä , sain olla täysin yksin isossa rakennuksessa ja mulle ei kerrottu mitään aikatauluja , ei mitään.
Tehty jalasta pilaa vääntämällä videoissa jalkaterä sisäänpäin. "Kävi pieni onnettomuus ja jalka ihan solmussa"
Toivon niin usein että saisin vaan kuolla. Minkä takia ei ole armo kuolemaa miksi täytyy kestää jatkuvaa henkistä ja fyysistä rääkkäämistä.
Olisin kiitollinen jos olis armo kuolema kaltaiselleni ääliölle.
Kommentit (10)
Tämän kaiken lisäksi mulla on paniikkihäiriö, dissosiaatio , julkisten paikkojen pelko, ahdistuneisuushäiriö,
Olen yrittänyt itsemurhaa mutta en uskaltanut vetää tarpeeks kovaa että olisin kuollu.
Toivoisin omaa kuolemaa todella paljon. Olen pettynyt että selvisin avosydänleikkauksesta. Miksi en saanut kuolla.
Mikä lie kiusaamisen kierre, minun kiusaaminen alkoi ensimmäisellä luokalla ja jatkui koko kouluajan. Opiskelut jätin kesken kun sielläkin kiusattiin. Työpaikoilla on kiusattu. Parisuhteissa on kiusattu. Viimeisin kiusaaja on naapuri. Ei ole elämä mukavaa ollut.
"Kamalaa" ketään ei kiinnosta paskaakaan.
Toivon että kuolisin. Ainoa toive miks se ei voi toteutua.
Muuta kivemmalle paikkakunnalle, ongelmaiset koettakoot vain pärjätä päänsä kanssa.
Niinhän siinä käy, jos rooliutuu uhriksi. Se käy ihan huomaamatta. Jatkuu myös vanhainkodissa, jos antaa itselleen tapahtua. Onneksi roolista pääsee irti, mutta ei se ilman kovaa työtä tule.
Nettijutuissa on se hyvä puoli että on todisteet. Ei muuta kuin poliisille ilmoitus. Voit muutenkin jutella poliisin kanssa.
"kiusaaja tehnyt tatuointeja viiltelyjäljistä" kuulostaa tyhmältä tyypiltä.
Saisitko jonkun tukihenkilön? Että olisi vaitiolovelvollista juttuseuraa.
Yleisesti ihmisten kanssa kannattaa ensin jutella vain pinnallisesti.
Niin, miksihän aina samat tulevat kiusatuiksi, vaikka ympäristö ja ihmiset ympärillä vaihtuvat? Ihan vaan heitän pohdittavaksi tämänkin näkökannan.
Tsemppiä ap! Muuta ihmeessä paikkakuntaa ja koulua. Poliisille ilmoitus niistä vudeoista yms. Itse olin koulukiusattu koko 9 vuotta, mutta kun se tapahtui 80-luvulla niin pääsin helpolla.
Kamalaa. Tuli vain mieleen että miksi ihmeessä olet kertonut abortistasi heille?