Ei pitäisi pakottaa steriloimaan Australian labradoodleja. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi Jeesus miten yksinkertaista porukkaa voi olla olemassa: sekarotuisen katukoirat on terveitä.. just joo.

Niitä rakkeja ei kukaan tutki, kun ne kuolee, kuolinsyytä ei tiedetä koska niitä ei avata.

Niin monta sairasta sekarotuista olen hoitanut, osalla ihovikoja, osalla nivelrikkoa, osalla ruoka-aineallergioita, osalla sydänvikaa/haimaongelmaa.

Ei sekarotuista terveeksi tee se sekarotuisuus, vaan perimä.

Kuitenkin tutkitusti keskimääräisesti terveempiä kuin rotukoirat 💁🏼

Missä tällainen tutkimus olisi nähtävillä?

Ottaa koville kasvattajilla näköjään.

En ole tuo tutkimuksesta maininnut, mutta esimerkkinä tässä perataan tutkimusta, jossa

https://www.instituteofcaninebiology.org/blog/health-of-purebred-vs-mix…

tutkituista perinnöllisestä sairauksista 42 prosenttia oli yleisempiä rotukoirilla

4 pros sekarotuisilla

-loput 52 prosenttia yhtä yleisiä.

On tuo ero iso. Ei ollut vaikea googlata, mutta eihän vahvistusharhainen moista tee.

Hiljaista tuli, kun dataa löytyi :)

Eikö täällä kotimaassa voi teettää pentuja labbis-puudeli-yhdistelmällä? Duudeleita siitäkin tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Se hypoallergisuus on kyllä totta. Varmaan on jotain äärimmäisen allergisia ihmisiä, joille duudelikin voi aiheuttaa allergiaa, mutta monelle duudeli sopii. Luultavasti kaikki, joilla on duudeli, ovat allergiaperheitä ja kaikki ne, joiden kanssa olen jutellut, sanovat, että eivät ole sairastuneet duudelistaan. Itse vältän koskemasta silmiin silittämisen jälkeen, mutta muuten en saa duudelistamme oireita. Olen aikaisemmin hoitanut läheisten muunrotuisia koiria ja niistä olen kaikista saanut oireita. 'Normaalin' koiran silittämisestä tulee lisäksi edim. käsi tietyllälailla likaiseksi/tahmaiseksi/vaikea kuvailla, mutta siitä jää jälki käteen. Duudelista ei jää.

Meidän koiraa ei ole vielä leikattu, sillä sitä käytetään pentujen tekoon. Ennen kuin se hyväksyttiin siihen, kasvattaja järjesti sille eläinlääkärin tarkastuksen, jotta ei olisi mitään piileviä esim lonkkavikoja jalostuksessa. Minusta duudelien jalostuskäytäntö on siis paljon tarkempi heillä verrattuna siihen, että perinteisten rotujen koirat voivat saada pentuja ihan ilman mitään seulontaa vaikka koirapuistossa.

Mitä ihmettä sinä selität?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta jälkeläisille, että on risteytetty 2 noin erilaista rotua vain siksi, että halutaan "allergiavapaa", labbiksenomainen "sylihauva".

Itsellä ollut molemman rotuisia koiria ja en vaan voi ymmärtää.

Useasti labbis on "iso" sylivauva jo valmiiksi. Oli se kuin lintumetsillä käytettävä koira hyvänsä.

Ja puudeli, no täysi sylikoirhaan se on.

Tuo on omasta mielestäni ollut täysin naurettava sekarotumuunnelma aina.

Mauton tavoitelma yhdistää 2 luonteeltaan erilaista rotua vain siksi, että joku allerginen haluaisi lintukoiran itselleen.

Ja häviää oikeille versioilleen varmasti kaikessa.

Itsellänin on tässä lähipiirissä sekä Labbiksia (todella paljon) että puudeleita että nykyään myös yksi labradoodle. Kaikki ovat aivan ihania, fiksuja ja tottelevaisia koiria, labbikset lempeitä, puudelit touhukkaita ja labradoodle sopiva sekoitus noita kahta luonnetta. Itse näin yhden labradoodlen kokemuksella väittäisin, että tuo yhdistelmä on luonteensa puolesta todella onnistunut. Toki n:n arvolla yksi on paha yleistää, mutta "rodun" suosiosta päätellen tuo naapurin karvapallo ei ole ainoa, joka on onnistunut yksilö.

meidän labradoodle on myös hyvin onnistunut sekoit us kahta rotua.  Lihaksistoltaan vankempi kuin puudeli, labbiksen kaltaista vantteruutta, puudelista tullut varmaan seurallisuus ja vauhdikkaat leikit, osaa kommunikoida uskomattoman hyvin ja tuntuu, että ymmrätää kaiken mitä sille sanotaan. EI ole kauhean mielyttämishaluinen: tekee asioita, vain jos itse kokee, että niissä on järkeä/haluaa tehdä niitä, mutta silti ei ole mitään ongelmia esim. koiran käsittelyssä tai saamisessa luokse silloin kun aikuisten oikeasti täytyy tulla. Me emme muutenkaan ole halunneet koiraa, joka tekee kaiken mitä käsketään, vaan koiran, joka ajattelee myös itse. Meidän doodeli sitä tekee.

Hyvin leikkimielinen koira ja osaa myös hymyillä.  Ei ole kovin innoissaan vieraista ihmisistä, ei siis ryntää suinpäin vieraiden halittavaksi tai rapsutettavaksi. Tykkää erityisesti etsimisleikeistä ja juoksemisesta pallojen perässä. Osaa myös laiskotella sohvalla.

Kaikenkaikkiaan meille täydellinen combo tämä labradoodle. Aika varmasti hankitaan aikanaan toinenkin samaa rotua.  Vatsa menee helposti löysälle tietyistä ruoista, kuulemma liityy villakoiruuteen. Allergioita ei ole todettu (niitäkin villakoirilla esiintyy joskus). Terve on ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en taas ihan täysin ymmärrä, miksi monelle rotukoiraihmiselle se koiran sterilointi/kastrointi on joku punainen vaate, jos ja kun kyseistä koiraa ei ole tarkoitus käyttää suvunjatkamistarkoituksiin. Sen koiran elämä kun operaation jälkeen on tasapainoisempaa (ei hormonihöyryisiä kiimanarttujen perään karkailuja ja reviirikiistoja ja kohtaamisongelmia, ei vaipoissa kulkemista ja kohtutulehduksia nartuilla). Valtaosalle rotukissojen omsitajista alkaa olla jo itsetään selvää, että kissan itsensä ja ymäristön kannalta sterilointi/kastrointi on erittäin hyvä vaihtoehto, mutta koiranomistajille tuntuu edelleen olevan joku statuskysymys, että se oma koira voi teoriassa tuottaa pentuja, vaikkei käytännössä sitä teekään - patsi sitten kun vahingossa karkuun päässyt uroskoira painelee suoraan sinne naapurin kiimaisen nartun päälle pihalle, ja on niitä söpöjä monirotusia sitten myytäväksi.

Minulle koiran sterilointi ei ole punainen vaate, mutta koen, että jos ostan koiran, niin minulle tulisi tulla 100% hallintaoikeus siihen, eikä niin, että kasvattaja määrää mitä sille on pakko tehdä ja missä sitä on pakko käyttää ja usein kasvattaja märäää senkin, että jos joskus koirastajoutuu luopumaan, niin se pitää antaa kasvattajalle takaisin ja tämä etsii sitten uudet omistajat.  Ja kun sitten ajattelee, että nykyisin koirasta pitää pulittaa tuhansia euroja, niin joku ei vain mätsää tuossa yhtälössä. Pakkohan tässä on uskoa, että näissä aivottomissa vaatimuksissa on kyse nimenomaan siitä, että suomessa halutaan pitää koiran jaostus pienen piirin toimintana. En vain hyväksy tuollaista ahnehtimista ja sisäpiiriläisyyttä.

Muutenkin sterilointi on leikkaus, sillä kajotaan koiran kehoon, tehdään sinne haava, joka sitten arpeutuu. Leikkaukset eivät ole riskittömiä. Haluan lisäksi pitää pennutusoption auki. Emme ole vielä päättäneet, että pennutammeko koiraa vai ei.