Rakas ihminen kuoli ja oon aivan rikki
En tiedä miten saan elämänhaluni takaisin. Mikään ei kiinnosta, en jaksaisi kuin olla. Oon tosi väsynyt ja surullinen, itken paljon ja ikävät ajatukset valtaa mielen. Miten saada voimia ja toivoa siihen että tämä joskus helpottaisi?
Kommentit (23)
Jos tarkkaan analysoitte miksi surette ja ketä surette, huomaatte että surkuttelette omaa tilannettanne, kun menetitte läheisen. Kuolleen tilannetta on turha surra kun ette siihen voi vaikuttaa. Sureminen on siis tässä tilanteessa itsesääliä ja itsesurua. Ette sure kuolleen puolesta, vaan itsenne puolesta. Näin siis asiallisesti ottaen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on luopumista. Suru ei koskaan katoa, se vaan muuttaa muotoaan.
Klisee, joka läheisen 6 vuotta sitten menettäneenä saa mulla karvat pystyyn. Selitä nyt tämän kerran, mitä tuo muuttaa muotoaan" tarkoittaa?
En ole se joka tuon kirjoitti, mutta minusta se on kyllä juuri noin. Ensin se suru on niin raastavaa ja kipeätä, että tuntuu että ei selviä, mutta kun aika kuluu niin suru kyllä muuttaa muotoaan ja se ei tee niin kipeätä.
Olen useamman surun kokenut.
AVlla ruikuttaminen parantaa