Lue keskustelun säännöt.
Rakas ihminen kuoli ja oon aivan rikki
02.07.2022 |
En tiedä miten saan elämänhaluni takaisin. Mikään ei kiinnosta, en jaksaisi kuin olla. Oon tosi väsynyt ja surullinen, itken paljon ja ikävät ajatukset valtaa mielen. Miten saada voimia ja toivoa siihen että tämä joskus helpottaisi?
Kommentit (23)
Itse kukin sen kokenut.Osasithan jo kirjoitaa aihesta,yksi tapa toipua ja mennä serakunnan sururyhmä.Pitkään kukaan ei kuntele toisen surua.Koska heitä ei kosketa se. Minua kukaan ei kuuntele.Menevät kiireen taakse nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuja tuntemuksia. Menetin läheiseni keväällä 2021 ja päivittäin häntä mietin. Ikävä ei ole helpottanut, ei pätkääkään. Edelleen pohdin miksi ihmeessä asiat meni näin, miksei niin elämänjanoinen ihminen saanut jatkoa. Syöpä vei. Tai sanoisin että syöpä söi hänet...
Miten ikävä onkaan puheluita, kohtaamisia... Monen tunnin kahvitteluhetkiä... Kaikkea.
Kaunis lause tähän liittyen; muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
En osaa sanoa muuta kuin että jokainen yö vie aamuun.
Elämä on luopumista. Suru ei koskaan katoa, se vaan muuttaa muotoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa <3 Ajan kanssa viiltävin tuska ja ikävä pehmenevät hieman.
Itse yritän muistella kauniita asioita, olin kuoleman lähestyessä ja sitä ennen rinnalla ja siitä jäi paljon tuskallisia ja surullisia muistoja joita aluksi kävin läpi ihan pakonomaisesti. Yritän painaa niitä taka-alalle, ajattelen ettei läheinen haluaisi että olen koko ajan tuskissani ja surullinen.
Sua huudan tuhannesti
pois ootko kokonaan?
Ei jotain ikuisesti
sinusta pitää saan.
Jää jäljelle ees hiven
sinusta: muistos jää.
Kuin kalliin jalokiven
sen tahdon säilyttää.
Kaarlo Sarkia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. Itseltäni kuoli läheinen pari viikkoa sitten ja olen ihan sumussa. En osaa sanoa muuta kuin, että nyt on surun aika ja surevan on annettava surra.
Jos saisin jotakin sanoa edesmenneelle läheiselleni niin se olisi "kiitos, että sain tuntea sinut".
Aina näiden menetysten kohdalla sitä pohtii miten totta on, että kaikki rakkaat on meillä vain lainassa. Välillä tulee hirveä kaipuu johonkin tiettyyn hetkeen missä se rakas ihminen oli läsnä. Itse olen taas viime päivät toivonut että läheinen tulisi unessa vierailulle. Niin kova on ikävä! Unessa hetken tuntuu kuin kaikki olis ennallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Päivä kaunein sammuva on
Kukka kuolee korvaamaton
Kun päättyy tää
Muisto vain jää
Kun sä lähdet tänää pois
Huomiseen en uskoa vois
Kun päättyy tää
Muisto vain jää
Kuiske vain nyt tuulen
Mua saa muistuttaa
Sun nimes kuulen
Kuin kutsun jostain kauempaa
En viestiin vastata mä voi
Kutsu tuuleen turhaan soi" 💔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, voin ottaa osaa ja lohduttaa lähinnä tämän Petri Laaksosen laulun kautta, se on kaunis, rauhallinen ja lohduttava. Kuitenkin haluan lisätä, että apua ja keskustelutukea on saatavissa, ei tarvitse odottaa taakan käymistä liian suureksi.
Ammattitaitoista ja ilmaista tukea saa mm. seuakuntien diakonille soittamalla ja myös viikonloppuisin päivystää Palveleva puhelin. Seurakunnat ovat monenlaisten elämäntilanteiden ammattilaisia ja osaavat suhtautua lämpimästi.
Toivon, että jaksat. Voimia joka päivälle.
Laaksosen laulu ja video
Jos saat itkettyä vaikka musiikin avulla, se keventää oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos saat itkettyä vaikka musiikin avulla, se keventää oloa.
Kyllä. Ja itkeä saa just silloin kun siltä tuntuu. Se helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaunis lause tähän liittyen; muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
Totta, reilu vuosi menetyksestä ja muistot jäljellä.
Kun menetin rakkaan läheiseni, itkin,kuuntelin musiikkia,katselin kuvia ja kirjoitin surupäiväkirjaa. Ekaviikot menivät sumussa ja epätodellisuudessa. Tunteita oli kaipauksesta vihaan ja epätoivoon etten enää ikinä häntä saa nähdä täällä. Aikaa kului ja muoto muuttui vaikka silloin tuntui ettei selviä. Ikävä ei katoa koskaan,sen kanssa on elettävä ja pahin tuska muuttuu muistoiksi. Jonain päivänä huomaa että muistot ja hlöstä puhuminen ei enää revi ja viillä , haikeaa ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on luopumista. Suru ei koskaan katoa, se vaan muuttaa muotoaan.
Klisee, joka läheisen 6 vuotta sitten menettäneenä saa mulla karvat pystyyn. Selitä nyt tämän kerran, mitä tuo muuttaa muotoaan" tarkoittaa?
Kunnes tulee uudet murheet.
Itsekin odotan valaistusta ja rauhaa.
Itkeä saa niin paljon kuin pitää.