Missä vaiheeessa huomasit että alkohoin käyttö ei ole enää sun juttu?

Ei vaan uppoa enää suuret määrät.  Nykyään juon vain sosiaalisena juomana yhden tai max kaks annosta. Suuremmista alkoholimääristä aiheutuvista krapuloista tuli viime vuosina sen verran ikäviä, että käytännössä koko seuraava päivä meni alakuloisessa horkassa. Sitä ei vaan halua kokea.

Siinä vaiheessa, kun emäntä mäkätti, että ""taas sitä maataan siinä kuset housuissa...johon minä vastsin että "ja paskat"...

Kun jo kahden pienen viinilasin jälkeen on lievä pahoinvointi. Menopaussinen juttu vissiin. Harmittavaa oikeastaan mutta toisaalta sitten taas ei.

Alkoi tulla semmoisia kännejä, että tuntui kuin olisi jotenkin selvinpäin ja kännissä samaan aikaan. Ei sen erityisempää euforiaa. Palautuminen juomisesta alkoi kestää useita päiviä, minkä aikana kauheaa unettomuutta, jaksamattomuutta ja ahdistusta. Tämä n. 28v.

Nuorena kännissä oli hauskaa ja krapula oli ihan rentoa menoa sekin.

Alkoholi on myös tosi kallista nykyään. Pystyn juomaan pieniä määriä yhä, mutta mietin, että onko se pieni nautinto sen hinnan ja kalorienkaan arvoista.

Joskus 25 vuotiaana siitä katosi sellainen tietty jännitys.

Sitä ennen oli jotenkin kutkuttavaa alkaa juomaan, en tiiä mikä siinä oli.

Mutta sen jälkeen juominen jotenkin vain tuntunut pakkopullalta.

Minnesota-hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun emäntä mäkätti, että ""taas sitä maataan siinä kuset housuissa...johon minä vastsin että "ja paskat"...

Vanha juttu mutta silti edelleen hauska. :D

Silloin kun heräsin lepositeistä aurorassa ja olin viikon pakkohoidossa eräiden juhlien jälkeen. Ei enää koskaan tippaakaan.

Ei se oikein koskaan ole ollut mun juttu. Nyt kolmikymppisenä alan hyväksyä asian ja olen ihan suosiolla lähes kokonaan juomatta. En pidä minkään juoman mausta ja kaikesta tulee huono olo jo 1-2 annoksen jälkeen. Pieni, hetken hiprakka ei ole sen olon arvoista.

Käytin melkoisen reippaasti alkoholi ikävuodet 16-25. Sitten poltin ensimmäisen kerran pilveä ja se tuntui heti paremmalta kuin alkoholi. Pikkuhiljaa pilvi korvasi alkoholin. Toki poltin sitä tosi paljon. Alkoholin jäädessä pois aloin kuitenkin myös reflektoimaan itseäni ja ympäristöä tarkemmin ja ymmärsin, että liikajuominen oli pakokeino lapsuuden traumoista. Kohtasin itseni terapiassa ja sain elämäni raiteilleen.

Nykyään, 35-vuotiaana, juon maltillisesti alkoholia. Lähinnä viiniä ruoan kanssa ja kuohuvakilistelyt sosiaalisisssa tilanteissa. Pilveä poltan harvakseltaan, mutta silloin tällöin kun tulee halu päihtyä, valitsen pilven alkoholin sijasta. Sienitripin teen ehkä kerrän vuodessa.

Tällaisen lähes päihteetön elämäntapa sopii minulle. Tunnen oloni hyväksi ja energiseksi, eikä tarvitse enää odottaa viikonloppua kun "pääsee ottamaan".