Missä vaiheeessa huomasit että alkohoin käyttö ei ole enää sun juttu?

Ei vaan maistunut enää kun siitä tuli enemmän negatiivisia kuin positiivisia vaikutuksia.

Vimppa kerran biletin 40-juhlissani. Nyt olen 57 v. Ei vaan enää kiinnostanut ja kroppa ei enää sietänyt valvomista. Harvoin kun juhli, niin palautuminen kesti 2 viikkoa, joten päätin että ei enää maksa vaivaa. Menovuodet 20-30 riittävät loppuelämäksi 😄

En jaksanut krapuloita ja (muita) känniurpoja enää. Maun takia en alkoholia koskaan juonut.

Ajattelin just aloittaa. Ja se tapahtuu helteen takia :(((

40v+ ei irronnut aineesta enää positiivista. Unihäiriöitä, synkkää mieltä ja tyhjää läskiä.

Aloin ryypätä vasta vanhemmalla iällä. Ennen oli tosi tiukkapipoinen, joka ei sietänyt alkoholia yhtään. 

Nyt maistuu vähän liikaakin. 

N. kolmikymppisenä. Krapulat alkoivat olemaan monipäiväisiä ja muutenkin tuli helpommin huono olo kun humaltui. Edes veden juonti välissä ei enää auttanut.

Oltuani lasten takia pari vuotta juomatta.

Ensimmäisen lapsen saannin takia olin yli vuoden juomatta. Huomasin että se onkin aika kivaa olla selvin päin ja nimenomaan aina. Muutaman kerran kävin juomassa kun lapsi oli alle vuoden ja se ei vain ollut enää hauskaa, lisäksi humalluin todella nopeasti ja se varsinkaan ei ollut hauskaa. Krapulat oli kauheita ja huomasin, että varsinaisen 1-2 krapulapäivän jälkeen krapula jatkuukin vielä viikon eräänlaisena alakulona ja aivosumuna. Oli kauheaa huomata, että ennen minulla oli aina tällainen olo kun join kerran viikossa. Olo ei ollut ikinä hyvä ja "normaali". Lopulta se ei ollut enää sen arvoista. Käyn edelleen juhlimassa, mutta aamulla herään yhtä virkeänä kuin normaalistikin.

Viitisen vuotta sitten kun huomasin krapulan olevan monipäiväinen ja alakulon kestävän pari viikkoa.

Että oliko hauskaa? No sitäkään en siitä saanut. Pelkkää känniörveltämistä.

Jo varsin nuorena. En tykännyt humaltuneesta olosta. En käytä alkoholia juuri koskaan.

On tuntunut jo pari vuotta ettei oikein maistu. Välillä juon muutaman hyvässä seurassa, mutta humalahakuisesti en enää. Korona-ajan ainoa edes etäisesti hyvä asia. Luultavasti en lopeta kokonaan ikinä.

En missään vaiheessa; olut on hyvää ja terveellistä. Suosittelen kaikille vähintään tuopillista olutta päivässä jo ihan terveysmielessä.

En ole koskaan juonut paljon. Mutta menihän sitä kaksikymppisenä ihan sillai kun nuorilla nyt menee. Sitten pikkuhiljaa se alkoi vähentyä. Kokonaan en ole kokenut tarvetta lopettaa, koska käytän todella vähän alkoholia. Esim juhannuksena taisi mennä yksi tölkki lonkeroa.Minulla voi olla viikkoja, jolloin en juo lainkaan. Alkoholi ei kuulu arkeeni. En tarvitse saunakaljaa. Viinilasillisen voin joskus hyvän ruuan kanssa ottaa. Mielestäni tämä on sitä oikeaa ja hyvää alkoholin käyttöä. Alkoholi on seurustelu-ja ruokajuoma. Se ei saa olla isäntä.

en ole koskaan ollut kännihakuinen, peruskäyttö oli malliin 2-4 annosta viikossa painottuen viikonloppuun eikä missään nimessä samana päivänä koko settiä. 2020 tammikuussa päätin kokeilla trendikästä tipatonta, sitten iski korona eli tilasin ruuat kotiinkuljetuksella kotiin niin ei tullut mieleenkään mennä erikseen alkoon, siinä meni reilu vuosi kokonaan ilman. Sen jälkeen saattanut kerran kaksi vuodessa ottaa juhlissa yhden skumppa- tai viinilasillisen enkä enempää kaipaa. Kotona helteellä viilentää hyvin holiton siideri tarvittaessa :) Koronan myötä muuttui myös syöminen ns. arkisemmaksi eli peruskotirisoton kanssa ei varsinaisesti viiniä kaipaakaan. Ja saman huomannut kun moni muu että vaikuttaa uniin = miksi turhaan pilata unenlaatuaan kun se ei muutenkaan mikään super ole.

Siinä vaiheessa kun sitä piti kavereitten kanssa alkaa kokeilla, eikä koskaan saanut sitä kurkusta alas.

Inhotti ja oksetti ja jos sai väkisin kulautettua tuli ylös.

Asia ei ole miksikään muuttunut, pelkkä haju etoo jo niin etten pysty ajattelmaankaan mokoman liemen juomista. Enkä mitään menetä.

Aika hyvä kysymys. Mutta vastaan näin: Alkoholi ei ole juttuni ruumiillisen eikä henkisen terveyteni vuoksi.

Tämän olen huomannut n.20 vuotta sitten.

Mutta käytän sitä silti liikaa. Nytkin olen humalassa.

Jotenkin tämä kohta humaltumisessa on mukavaa, juuri nyt. Kaikki tuntuu helpottavan...jne.

 Mutta huomenna n. kl.10-15 olo on pahimmillaan ja mietin miksi join: Alkoholin käyttö ei ole minun juttuni, ei todellakaan. Olen typerä ja avuton. Kaikki luovat tai muut kykyni ovat valuneet helvettiin ja rahaakin meni.

 Alkoholin käyttö ei ole minun juttuni. Ei ainakaan tässä määrin.

Nyt 46v ja aiemmin join oikeastaan kerran vuodessa kunnon kännin yksien kesäjuhlien yhteydessä. No, juhlat olivat pari vuotta tauolla koronan takia, ja ne bileet olisivat huomenna. Ei vaan kiinnosta. Ja parikymmentä vuotta sitten sairastettu haimatulehdus kiilautuneen sappikiven takia ja viime kesänä luin, että kerran sairas haima on aina herkkä haima. Enkä ole tehnyt lääkärin kanssa sopimusta herrasmaisesta juomisesta niinkuin Jere Karalahti..

Olen nyt 38 v. ja ihan tässä viimeisen puolen vuoden aikana on alkanut tuntua siltä, että alkoholista ei enää saa sitä kivaa oloa mitä ennen. Ei maistu samalla tavalla, enkä oikeastaan enää tule humalaan, tulee vain väsymys. Nytkin olen koko kesäloman ajan ollut lähes kokonaan juomatta, vielä viime kesänä meni pari annosta lähes joka lomapäivänä.

Eikä ole edes vaikeaa olla ilman, vaikka näkee ihmisiä terassilla ottamassa juomaa. Viime kesänä olisin ollut siellä itsekin. Enää ei tarvitse.

18 vuotiaana. Seistiin jonkun baarin jonossa ulkona ja kuuntelin sitä känniurpoilua jonossa ja niiden juttuja. Totesin itsekseni, että en oikeastaan nauti alkoholia nauttineiden ihmsiten seurasta ja lähdin kotiin. Olin itsekin juonut suurinpiirtein saman verran kuin muut, mutta en tullut känniin. En edes tykännyt alkoholin mausta, joten valinta oli helppo.