Mitahan niissa maissa tehdaan lasten kanssa eri lailla, joissa lapset eivat kilju ravintoloissa, heittaydy mahalleen kaupassa tai haistattele vanhemmilleen?

Nujerretut lapset ovat niitä jotka AINA käyttäytyvät aikuisen mielestä siivosti (eihän edes aikuisen käyttydy aina hyvin, fiksuimmat ja hyvätapaisimmatkaan). Tietysti lapsella pitää olla rajat ja häntä pitää ohjata hyvään käytökseen, mutta pienen lapsen raivari karkkihyllyllä on mielestäni ihan ymmärrettävää, hänhän vasta opettelee tunteiden säätelyä!



Samanlaisia lapset ovat siellä etelämmässäkin Eurooppaa, ainakin Italissa ja Espanjassa. Osa lapsista vaan on piiskattu hiljaisiksi ja nöyriksi, osa taas ajan kanssa oppinut käyttäytymissääntöjä ja tunteiden hallintaa.

jossa on siis ollut nuoria Saksasta, Tsekeistä, Espanjasta, Unkarista, Venäjältä, Ranskasta, Italiasta ja Ruotsista.

Kyllä se nyt vaan niin on, että Suomen nuoret olivat aina ajoissa paikalla, fressinä ja käyttäytyivät kohteliaasti joka tilanteessa ja saivat kaikkien muiden maiden ohjaajilta kiitosta käytöksestä ja siitä, että hymyilevät paljon.

Että ehkä se tiukkojen rajojen pitäminen sitten potkaisee persiille, kun ikää tulee enemmän.



Eli Suomen nuorille pisteet kotiin!

mieleen että kiire vauikuttaa myös. Meillä lapset ei vingu eikä kitise turhia ja käyttäytyy hienosti, koska meillä on aikaa lapsillemme. Emme enää kovin monen ystäväperheen kanssa käy puuhamaissa, koska kaikilla on aina niin kiire. Esim. mitä väliä sillä on jos korkeasaaresta jää joku eläin näkemättä, kun ollaan nähty kuitenkin niin paljon ja ehditty rauhassa kattelemaan ja juttelemaan eläimistä ja menemään lasten ehdoilla!

Ainakin täällä Saksassa lapset kiukuttelevat ihan samalla tavalla kun ilmeisesti Suomessakin =)

Olen huomannut saman kuin moni muu. Pohjois-maissa on vapaampi kasvatus kuin muualla. Espanjassa ja Venäjälle esim. ruumiillinen kuritus on arkipäivää. Joka tapauksessa kuri on tiukempaa muualla ja lapsilta vaaditaan enemmän aikuisen kunnioittamista.

Ruumiillista kuritustakin kun on niin monen sorttista. Jos sen tekee järkevästi ja johdonmukaisesti, se on ihan toimiva kasvatuskeino.

Vierailija:

Suomessa on hirveän huonosti käyttäytyviä lapsia ja PALJON. Mikähän mahtaa olla se taikatemppu, joilla esim. kiinalaiset vanhemmat saavat lapsensa tottelemaan? Olisiko kenties - uskallanko edes sanoa - ruumiillinen kuritus (ei pahoinpitely) ja sopiva määrä ANKARUUTTA.

se on SIVISTYSTÄ

Vierailija:

Taalla lapset kayttaytyvat iasta riipumatta hyvin, jopa teinit osaavat kayttaytya.

Toisten kanssa olemisen pelisaannot opitaan kotona (usein usempia sukupolvia yhdessa, laajat tiiviit suvut). Kotihoidossa ollaan 3 v. asti ja sen jalkeen mennaan esikouluun, jossa johdonmukaisesti opetellaan kayttaytymaan kauniisti toisia kohtaan ja ottamaan heidat huomioon.

Lapsia kunnioitetaan, mutta heilla on selkeat rajat.

Siina se pahkinankuoressa.

Ruumiillinen kuritus on siellä todella yleisempää, enkä kannata sitä. Mutta se liittyy mielestäni laajempaan asiaan: rohkeuteen olla vanhempi lapselleen. Espanjalaiset uskaltavat mielestäni toimia lastensa kanssa niin kuin heistä tuntuu järkevältä, oikealta ja hyvältä. Ei haittaa, katsooko joku tai pahoittaako lapsi mielensä.



Hyvässä tapauksessa tämä johtaa hyviin tuloksiin: aikuinen toimii lapsen kanssa luontevasti ja johdonmukaisesti, omiin periaatteisiinsa ja tunteisiinsa nojaten, tarvittaessa ohjaten ja kieltäen.



Huonossa tapauksessa rohkeus olla sellainen vanhempi kuin itsestä tuntuu johtaa sitten ruumiilliseen kuritukseen tai ties mihin. Sekin voi tosiaan tuottaa näitä vanhempien seurassa kiltisti käyttäytyviä lapsia, jotka kuitenkaan eivät välttämättä voi hyvin.



Espanjassa kyllä on myös tapana viedä lapsi ihmisten ilmoille " parhaimmillaan" : parhaimpiinsa puettuna, levänneenä ja syöneenä. Ravintolassa yleensä koko seurue osallistuu jotenkin lapsen viihdyttämiseen. Niinpä ravintoloissa on yleensä lapset parhaimmillaan, kotona voi sitten olla jotain muuta.

voisikohan taustalla olla juuri kulttuuri - ja arvoerot? etelä/keski-euroopassa perhe - ja hyvin käyttäytyvät lapset - ovat statusta ja perheeseen satsataan aikaa, esim. äidit ovat usein pidempään kotona lasten kanssa ja sukulaissuhteet ovat tiiviimpiä. naapuristossa toimii yleensä tiiviimpi kontrolli myös vieraiden lapsia kohtaan eli " koko kylä" kasvattaa lapsia, ei vain oma ydinperhe. lapsilla saattaa myös olla enemmän harjoittelumahdollisuuksia, koska heidät otetaan jo pienestä pitäen kaikkiin tilanteisiin mukaan. ja sitten tietysti se vanhempien oma esimerkki on ratkaisevaa...

Ja lapsia on vähän per perhe... Lasten kasvatus on koko suvun harteilla ja lapsiin käytetään energiaa ja aikaa.

Ja siis todella: läpsimällä. Aivan pieniäkin lapsia läpsitään, esim. jos vuoden ikäinen ottaa kirjahyllystä kirjan ja silppuaa sen, niin sitten läpsäistään ja ollaan vihaisia. Sitten taas kohta se on unohdettu ja sitten suukotellaan ja halitaan.



Itse en kyllä halua moista tehdä, vaikka lopputuloksena olisikin sitten huonosti käyttäytyvä lapsi. Ja mikä on huonoa käytöstä? Mielestäni on turha odottaa esim. 3-vuotiaalta aikuismaista käytöstä ravintolassa. Antakaa niiden lasten olla lapsia, hyviä tapoja voi opettaa jo pienille mutta silti täydellistä käytöstä on kurjaa vaatia.

Meidän lasten kanssa kyllä voi käydä ravintolassa syömässä, kaupassa ja muualla asioimassa ilman, että täytyy pelätä niiden pilaavan toisten ruokarauhaa tai saavan mitään kohtausta esim. jonossa tai karkkihyllyllä. Ettei siihen nyt aina tarvitse ulkomaalainen olla, että lapsensa osaa kasvattaa... :)

Kiinassa ravintolaan tuoduilla lapsilla on kiire seurustella tarjoilijoiden, sekä miesten että naisten, nuorien ja vanhojen kanssa, jotka innoissaan tulevat viihdyttämään ja ihastelemaan mukeloa ja tuomaan nameja ja nipistämään poskesta jne... Kiinassa lapsia *rakastetaan* ja se todella näkyy.

vanhemmat löi niitä ihan surutta. Ite katseltiin kauhuissaan. Suomessa olis ihan salettiin sellasesta poliisit paikalla, mutta siellä oli normaalia.

Muualla osataan ajatella ehkä enemmän niin että lapset on lapsia. ja just tuo on tärkeää että lapset saa seurueessa näkyä ja kuulua. Eihän ne kiukuttele jos on koko ajan tätiä ja setää ja usein tuntemattomiakin lepertelemässä ja viihdyttämässä.



Suomessa lapset yritetään pitää mahdollisimman hajuttomina ja mauttomina, niin ettei niistä VAAN ole kenellekään kiusaa. Lämpimämmissä (henkisesti nyt varsinkin) lapsia hemmotellaan ja he ovat seurueen staroja, heitä ei äiti häpeillen käske olemaan hiljaa. Ainakin afrikkalaisesta ja välimeren kulttuureista on tämä kokemus.

eikä niin että puolet yh-äitien lapsina, isä on mukana kuvioissa enemmän, ei ehkä siivoa kotona yhtä paljon mutta pussailee lapsia ja hulluttelee heidän kanssaan.



Yksi niitä asioita jotka Suomesta poikkeaa on se miten miehet on niin lapsirakkaita.



Ja lisäksi, en osais kyllä ikinä kuvitella että jossain muualla perheen arjen sanelisi lapsen päikkärit ja muskarit, tai ettei lapsi saisi tikkaria muulloinkin kuin karkkipäivänä.