Jatkuvasti jotan haluava tai jotain ehdotteleva kaveri naapuritalossa
Lapsuudenystävä muutti perheineen samoille seuduille, naapuritaloon. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa kun törmättiin keväällä ja puhuttiinkin että olisi kiva joskus vaikka istua iltaa. Noh, istuttiinkin ja höpötettiin ja kivaa oli.
Mutta nyt tämä on mennyt ihan mahdottomaksi. Kaveri soittelee lähes päivittäin ja on joskus ilmestynyt oven taakse pyytämättä. Tietää kyllä että olen töissä jolloin en voi vastata, mutta heti kun virka-aika on ohi, alkaa viesteillä/puheluilla pommittaminen. En jaksa jatkuvasti olla saatavilla mutta en haluaisi olla töykeäkään. Esimerkiksi nyt lauantai aamupäivää haluaisin viettää ihan raskaasta työviikosta toipumiseen ja nukkua, niin eiköhän hän ole jo soittanut kymmeneltä ja herättänyt minut.
Miksi ihmiset tekevät tuollaista? Muuten kiva tyyppi, mutta liika on liikaa ja tätä menoa alan välttelemään koko ihmistä.
Oletteko te kokeneet samaa?
Kommentit (16)
En koskaan ystävysty naapureiden kanssa tämän vuoksi. En halua riesaa elämääni.
Jos kaveri on extrovertti ja sinä intro.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaveri on extrovertti ja sinä intro.
Onko extrovertit jotenkin tilannetajuttomia vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaveri on extrovertti ja sinä intro.
Onko extrovertit jotenkin tilannetajuttomia vai?
Ei mutta aspergerit ovat.
No puhelin äänettömälle välillä. Ethän sä mikään päivystäjä ole. Kontaktia sitten kun on kivaa. Mulla on eräs kaveri, joka suunnitteli muuttoa toisesta kaupungissa samalle asuinalueelke, jossa asuin. Torjuin tämän hienovaraisesti, koska en halunnut vastaavaa tilannetta.
Sun pitää tehdä hänelle selväksi että nyt on liikaa yhteydenpitoa. Ja juurikin sanoa, olen nyt vaan yksin kotona yksin lepäilemässä. Puhelin äänettömälle yöksi.
Ei ole epäkohteliasta sanoa, tänään ei sovi. Mutta jos et kerro hänelle rajojasi, todennäköisesti pommitus jatkuu. Moni ei tajua vaikka 50 kertaa kieltäytyisi.
Vähän selkärankaa ja sanot suoraan.
Vierailija kirjoitti:
No puhelin äänettömälle välillä. Ethän sä mikään päivystäjä ole. Kontaktia sitten kun on kivaa. Mulla on eräs kaveri, joka suunnitteli muuttoa toisesta kaupungissa samalle asuinalueelke, jossa asuin. Torjuin tämän hienovaraisesti, koska en halunnut vastaavaa tilannetta.
Ohis, mutta miten sinä voit torpata kenenkään muuttamista yhtään mihinkään?
Puhelin äänettömälle ku nukut urpo
Sanot suoraan että tykkäät olla ihan rauhassa ja otat itse yhteyttä kun ehtii ja jaksaa tavata. Muuten "unohdat" vastata viesteihin ja "et kuule" kun puhelin soi.
Puhelin yöksi ja aamupäiväksi ihan kiinni, niin et edes näe jos on aamulla soitettu, eikä tarvitse soitella takaisin.
Näkeehän sen kuka soittaa. Et vastaa.
Puhelin äänettömälle yöksi ja miksei muulloinkin.
Helsinkiläisessä kerrostalossa ei onneksi em. ongelmia.
Minulla on todella, todella ekstrovertti kaveri, joka asuu n. kilsan päässä. Hän on jatkuvasti seuraa vailla. Jos hän ei ole sopinut illaksi jotain jonkun kanssa, häneltä tulee viesti klo 19 että mitä suunnitelmia illaksi ja haluanko tehdä jotain yhdessä. Hänen työpaikkansa on n. 500 m asunnostani ja häneltä saattaa tulla aamupäivällä viesti, haluanko lähteä lounaalle hänen kanssaan. Itse teen siis etätöitä kotoa käsin.
Introverttinä joskus suorastaan ahdistun tällaisesta. En halua tavata ihmisiä useammin kuin kaksi kertaa viikossa ja varsinkin tuollainen viime hetken suunnitelma on ehdoton ei. Jos olen mielessäni valmistunut viettämään illan yksin kotona, niin en lähde 15 minuutin varoajalla kaverin luo teelle.
Ollaan puhuttu näistä eroista, mutta lopuksi se menee aina naureskeluksi kuitenkin. Sama meno jatkuu. Ihailen kyllä kaverin sinnikkyyttä, kun ei lannistu vaikka sanon ei 8/10 kertaa!
Ikävästi se takaisinsoittovastuu jää sille joka ei vastannut. Vaikka ei aikonut olla yhteyksissä niin tavallaan on pakko, ellei halua olla töykeä.
Raskas tyyppi. Pidä kiinni rajoistasi.