Lue keskustelun säännöt.
Miksi kuolema on tabu?
01.07.2022 |
Miksi nyky-yhteiskunnassa kuolemasta ei saisi puhua. Ei saa surra menehtyneitä läheisiä, tai jos suree jonkun toisen nähden, niin tekee sen väärin. Pitäisi vaan käpertyä itkemään omiin oloihinsa ja tulla pian pois ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Hautajaisiinkaan ei saa viedä pikkulapsia, kun ne häiritsee siellä. Ei edes vainajan lähiomaisia, kun pikkulasten ei tule altistua kuolemalle.
Mikä tätä yhteiskuntaa oikein vaivaa ??!?
Kommentit (13)
Ei saa surra, koska se on sitä vieraantuneisuutta. Pitää kohoauttaa olkia ja jatkaa menoa, koska elämä on. Ja kuolema on.
Jos siitä puhutaan, sekin on kai luonnotonta suhtautumista, koska mitäs tuosta, luonnollinen pikku juttu.
Lopetetaan keskustelu tähän, koska so what.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä eläinten kuolemasta saa puhua. On ihan soveliasta itkeä ja surra oman lemmikkieläimen menehtymistä. Mutta toisen ihmisen kuolemaa ei saa surra ainakaan julkisesti. Omaiset voivat vaikka pahastua.
Saa puhua yhtä vähän kuin afrikkalaisen loisimisesta Kelan tuilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei riehuvia lapsia hautajaisiin, jos osaavat käyttäytyä niin ovat tervetulleita
Toi toive, ettei huutavia/ villejä lapsia vietäisi hautajaisiin, ei totisesti liity mihinkään tabu-asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa suvussani, ystäväpiirissä ja tuttavapiirissä kuolema ei ole tabu. Kuolemasta saa puhua ja puhumme myös vakavasti sairaista ja lähellä kuolemaa olevista. Senkin ymmärrämme, että joku puhuu jo vuosia sitten kuolleesta läheisestään, varssinkin jos kuolema on ollut traumaattinen, kuten oman lapsen kuolema.
No ei se mikään tabu ole edelleenkään. En kuitenkaan someen laittaisi kuinka hyvä ystävä on nyt kuollut, saatikka vielä joku yhteiskuva siihen päälle. Keskustelisin asiasta läheisten kanssa kasvotusten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä ja yö kuolema kulkee rinnallani. Mutta heikun keikun vielä mennään elossa.
En nyt ihan tabuksi sanoisi, mutta osa ihmisistä ei pysty käsittelemään ns. ikäviä tunteita itsessä ja muidenkin ikävät tunteet ovat heille vaikeita. Kuolema ja siihen liittyvät tunteet ovat kuitenkin hyvin voimakkaita. Tätini kuullen ei saa edes mainita kuolemaa, eikä hän tietääkseni ole menettänyt ketään erityisen läheistä vielä. Fyysisesti huonokuntoinen ja vakavasti sairas isoisäni (90v) kun mainitsee jotain omasta lähiaikoina tapahtuvasta kuolemastaan, niin tätini käskee olemaan puhumatta asiasta tai lähtee pois. Luulen, että tätini ei vain pysty kunnolla käsittelemään tai sietämään edes hetkellisesti tunteita joita ajatus isänsä kuolemasta herättää. Äitini on taas puhunut kaikki asiat selväksi, tai siis lähinnä kuunnellut, mitä isoisä haluaa sanoa elämästään ja tulevasta kuolemastaan. Tätini on myös vihainen äidilleni ja sanonut ettei hän hyväksy näitä keskusteluja. Tätini on muuten ihan järkevä ihminen, mutta tämän asian kanssa hän on täysin hukassa ja kieltää asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä ja kaikilla muilla eläimillä on luonnostaan selvitymis- eli eloonjäämisvaisto, eli niin pitkään kuin heillä on voimaa pysyä elossa, he eivät tahdo kuolla. Vanhana tai sairaana tuo vaisto väistyy ja hyväksyy kuolemisen. Elinvoimaiset yksilöt eivät asiaa oikein sisäistä, koska heitä vituttaisi jättää tämä maallinen elämä.
Kai ihmisiä pelottaa kun kukaan ei oikein tiedä mitä tarkkaan ottaen tapahtuu. Virallinen tieteellinen selitys on että lakkaa olemasta olemassa, mutta monet ovat sitä mieltä että jotain muuta tapahtuu kuoleman jälkeen.
Joka tapauksessa kuoleminen on normaalia ja se tapahtuu kaikille, ei sitä tarvitsisi vieroksua niin kovasti.
Ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta. Kuolema on osa luonnon kiertokulkua.