Saavatko lapsenne jotain raivareita kaupassa ja vaativat karkkia tms?

Muistaakseni mä oon itse joskus saanut. Omat lapset ehkä ei. Olen kyllä joskus nähnyt lasten kaupparaivareita, mutta sitä en osaa sanoa, ovatko ne johtuneet juuri karkeista.

Poika 2-v ei ainakaan vielä ole saanut karkki- tai leluraivareita, mutta toki hänellä on välillä palanut käpy kauppareissulla. Tässä vaiheessa sanoisin, että liittyy ihan vaan ikään, ei näin pieni vielä osaa hallita ja hillitä tunteitaan.

Omat eivät ole koskaan saaneet. Alusta asti on ollu selvää, että jos turhaa käninää tulee, kauppareissu päättyy siihen. Yhden kanssa kolmesta olen muistaakseni kerran joutunut tämän toteuttamaan.

Ohis: näin puolisen vuotta sitten kaupassa istumassa rattaissa sellaisen pienen taaperon, ja hänellä oli kiltisti maski päässä. Ei yhtään yrittänyt ottaa sitä pois. Hyvin opetettu.

Vierailija kirjoitti:

Ohis: näin puolisen vuotta sitten kaupassa istumassa rattaissa sellaisen pienen taaperon, ja hänellä oli kiltisti maski päässä. Ei yhtään yrittänyt ottaa sitä pois. Hyvin opetettu.

Se, miten lapsi suhtautuu tuollaiseen asiaan, on enemmän temperamentista kuin opettamisesta kiinni. Vai miten ajattelet, että pikkutaaperoa konkreettisesti opetetaan pitämään maskia päässä?

Vierailija kirjoitti:

Ohis: näin puolisen vuotta sitten kaupassa istumassa rattaissa sellaisen pienen taaperon, ja hänellä oli kiltisti maski päässä. Ei yhtään yrittänyt ottaa sitä pois. Hyvin opetettu.

Sairasta laittaa lapselleen tuollainen hengityksenestäjä. Lasun paikka.

Omat lapset eivät, mutta itse sain suunnattoman raivarin 4 vuotiaana uhmaikäisenä, kun en saanut mansikkatötteröä ennen lounasta. Äiti sai kantaa punakan huutavan lapsen ulos kaupasta.

Ei koskaan ole saaneet. Eikä koskaan ole huudettu tai raivottu tai potkittu lääkärissä tai rokotuksilla tai muutakaan. Sylissä on saanut olla mutta mitään raivoamista ja hikipäässä pitämistä ei ole ikinä tehty. Ei tulisi kuulonkaan. Tätä näki aiemmin terkkarissa kyllä aika paljon. Välillä piti hoitajan tulla pitämään, kun vaikka korvia katsottiin. Äidistä ei ollut pitäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan ole saaneet. Eikä koskaan ole huudettu tai raivottu tai potkittu lääkärissä tai rokotuksilla tai muutakaan. Sylissä on saanut olla mutta mitään raivoamista ja hikipäässä pitämistä ei ole ikinä tehty. Ei tulisi kuulonkaan. Tätä näki aiemmin terkkarissa kyllä aika paljon. Välillä piti hoitajan tulla pitämään, kun vaikka korvia katsottiin. Äidistä ei ollut pitäjäksi.

Siis väkisin pidetty lasta ja katsottu korvat? Ihmisarvon vastaista. Miksi ei selitetty lapselle?

Poika tiesi hyvin, ettei meille osteta karkkeja, eikä hän niitä kaivannutkaan. Mitään kaupparaivareita ei ollut koskaan. Muistan pari kertaa, kun hän olisi jotain halunnut, niin hän vain sanoi vienosti, että tuossa olisi tuommoinen... Olen nähnyt jonkin kerran muiden lasten vetävän kilarit kaupassa, mutta syytä en tiedä, en jäänyt katselemaan. Ihan pienet voivat parkua jos niillä on kuuma, jano, nälkä tai muuten epämukava olo. Vain kerran olen nähnyt pienen ihmisen lyövän maihin ja huutavan "jäätelöä!!!!" Ei näitä tapauksia tosiaankaan niin usein näe, kuin tämän palstan perusteella voisi luulla.

Joskus 3 tai 4 vuotiaana sai, kun ei saanut jotain pikkuautoa. Eipä niitä muuten saanut.

Joskus 2-3-vuotiaana itki aina kaupassa. Oli onneksi rattaissa, niin ei mitään spagettiraivareita käynyt. En muista enää miksi itki, ei karkkia halunnut kuitenkaan, kai jotain muuta sitten..

3-vuotiaana sai sen ainoan kerran julkisen raivarin, lihatiskillä. Kielsin tökkimästä sormella jokaista lihapaketin kelmua ja kun ei uskonut kerrasta, olin nostamassa kärryyn istumaan. Ensin jännitti kaareksi ja sitten veti veltoksi ja sitten huusi kurkku suorana pari minuuttia, lattialla siinä jauhelihan vieressä. Eikä tullut yksikään mamma kertomaan miten pienen nyt pitää saada niitä pakkauksia rutistella, toisin kuulemmma siellä karkkihyllyn vieressä.

Ei mitään hajua mistä tuo tuli/johtui, ennen ja jälkeen on sietänyt kieltoja ihan hyvin. Kotona niitä raivareita oli jotain 10v asti, lähinnä kun pyydettiin tekemään jotain (viemään roskapussia, keräämään pyykit pesuun).

Kun olin itse lapsi, meillä oli selkeästi lauantaina karkkipäivä ja jotain ylimääräistä kivaa lelua tai tavaraa sai juhlapäivinä (synttärit, joulu, vappu...). Viikkorahoista säästettiin itse rahaa, jolla sai ostaa jonkun uuden lelun itselleen muulloin. Ei kinuttu eikä raivottu lelujen ja herkkujen perään, koska oli selvää, että se oli ihan turhaa, ei niitä olisi saanut sillä tavalla kuitenkaan.

Yrittivät. Mutta kun en taipunut, lakkasivat yrittämästäkään.

Saa raivareita yleensä joskus jos ei osteta jotain lelua.Tiukka linja on pitänyt onneksi eli sitten ei ainakaan osteta ja herkut jää myös kauppaan jne sillä kertaa.

On 5v saanut useitakin raivareita. Tai no mitä nyt raivarilla tarkoitetaan. Jos on kiukuttanut niin on kiukuttanut ja on sen myös näyttänyt. Samoin kuin näyttää muutkin tunteensa.

Meikä-kakara oppi toisen tavan ruinata. Sulata äidin sydän.

Yksi lapsistamme on jouduttu pari kertaa viemään ulos kaupasta kesken ostosten teon. Ei johtunut karkista eikä leluista eikä muustakaan "haluamisesta", vaan yksinkertaisesti siitä, että kaupassa oli hänen mielestään tylsää, ja siksi alkoi venkoilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin itse lapsi, meillä oli selkeästi lauantaina karkkipäivä ja jotain ylimääräistä kivaa lelua tai tavaraa sai juhlapäivinä (synttärit, joulu, vappu...). Viikkorahoista säästettiin itse rahaa, jolla sai ostaa jonkun uuden lelun itselleen muulloin. Ei kinuttu eikä raivottu lelujen ja herkkujen perään, koska oli selvää, että se oli ihan turhaa, ei niitä olisi saanut sillä tavalla kuitenkaan.

Tuskin olet esim.2-vuotiaana säästänyt viikkorahoja ja osannut odottaa lauantain karkkipäivää...