Saavatko lapsenne jotain raivareita kaupassa ja vaativat karkkia tms?

Kauppaan mennään ja katsotaan kauppalistasta, mitä ostetaan. Lapsi voi auttaa latomisessa. Missä ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Saa raivareita yleensä joskus jos ei osteta jotain lelua.Tiukka linja on pitänyt onneksi eli sitten ei ainakaan osteta ja herkut jää myös kauppaan jne sillä kertaa.

Olet jo hävinnyt taistelun jos palkitset ettei raivonnut.

Itse lapsena usein vaadin karkkia tai jotain muuta makeaa kaupassa. En saanut raivareita, mutta ruinasin. Syy oli yksinkertaisesti se, että halusin makeaa. Olen aina tykännyt makeista herkuista, vieläkin. Olen kuitenkin aina ollut hoikka.

Vierailija kirjoitti:

3-vuotiaana sai sen ainoan kerran julkisen raivarin, lihatiskillä. Kielsin tökkimästä sormella jokaista lihapaketin kelmua ja kun ei uskonut kerrasta, olin nostamassa kärryyn istumaan. Ensin jännitti kaareksi ja sitten veti veltoksi ja sitten huusi kurkku suorana pari minuuttia, lattialla siinä jauhelihan vieressä. Eikä tullut yksikään mamma kertomaan miten pienen nyt pitää saada niitä pakkauksia rutistella, toisin kuulemmma siellä karkkihyllyn vieressä.

Ei mitään hajua mistä tuo tuli/johtui, ennen ja jälkeen on sietänyt kieltoja ihan hyvin. Kotona niitä raivareita oli jotain 10v asti, lähinnä kun pyydettiin tekemään jotain (viemään roskapussia, keräämään pyykit pesuun).

Aika "jännää", että ei mummoilla löytynyt samanlaista sympatiaa lihapaketteja tökkivää lasta kohtaan kuin löytyy karkkia haluavaa lasta kohtaan. 

Poikani 2,5 vuotiaana kaupassa halusi vanukkaan, ei saanut ja sai raivarit. Sen jälkeen meni varmaan puoli vuotta, että otin hänet uudestaan kauppaan mukaan. Nyt toinen lapseni, tyttö, on suunnilleen saman ikäinen ja vältän kauppoja hänen kanssaan, koska tämä ikä tuntuu olevan hankala. Poika on onneksi jo isompi ja hänen kanssaan on kiva käudä kaksistaan kauppareissuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa raivareita yleensä joskus jos ei osteta jotain lelua.Tiukka linja on pitänyt onneksi eli sitten ei ainakaan osteta ja herkut jää myös kauppaan jne sillä kertaa.

Olet jo hävinnyt taistelun jos palkitset ettei raivonnut.

Ei tossa mitään tollasta sanottu.

Noin 3 vuotiaana sai useamman kerran uhmaikäsenä raivarin. Pariin kertaan toinen meistä vanhemmista lähti kesken kaiken kaupasta lapsen kanssa. Ei myöskään jaksanut millään odottaa kassajonossa ja homma meni useasti hölmöilyksi ja karkailuksi. Oikein mikään rajaaminen tai palkitseminen tms ei auttanut kuin hetkellisesti. Puoleen vuoteen ei tämän takia otettu mukaan kauppaan ollenkaan. Nyt on jo pystytty ottamaan mukaan.

Aikanaan kun tuli käytyä siellä Tuurin kyläkaupassa, siellä oli joka ikinen kerta joku muksu joka karjui ja huusi raivopäisenä, aina ei edes näkynyt missään, mutta kuuli. Se oli kuin nakutettu, varma tapaus.

Kun yksi kersa lopetti tai ehkä lähtivät pois, toinen alkoi.

Nyt en ole siellä vuosiin käynyt, mutta kyllä näitä raivoavia pikkulapsia aina silloin tällöin kaupoissa kuulee olevan.

Kerran yksi ilmeisesti venäläinen pikkulapsi nosti kauhean huudon, toisti jotain yhtä ja samaa sanaa koko ajan parkumalla ja makasi maassa ja potki. Vanhemmat vain hiljaa seisoi vieressä, ja sitten he kääntyvät ja lähtivät paikalta mitään sanomatta. Mukula näki sen ja nousi äkkiä ylös kauhistuneen näköisenä, juoksi perään. Huuto loppui.

En tiedä oliko sikäläinen tapa suhtautua asiaan, mutta taisi tehota. Itse en tekisi omalle lapselle noin, mutta ei ne ole ikinä kaupassa raivonneetkaan.

Juuri eilen olin eräässä isossa ostoskeskuksessa ja poikkesin vaatemyymälään. Sinne tuli nainen mukanaan lapsi rattaissa, ehkä noin 3-vuotias poika joka KILJUI. Sen kuuli että se oli raivonkiljuntaa, jotain ei ollut saanut mitä halusi.

Äiti siinä sitten stoalaisen rauhallisena lykkäsi poikaa rattaissa, tämä rääkyi kita päälaella niin että koko myymälä raikui. Sieltä oli pakko lähteä pois. Menin sitten elintarvikemyymälään, ei eikös vain tämä kaksikko ilmestynyt sinne ja sama ulina täysillä päällä! Onneksi lähtivät sitten pois mutta se raivoaminen kuului pitkin keskusta milloin mistäkin. Ihmettelin eikö se pentu väsy ollenkaan, ja miten ihmeessä tuo äisi kestää sen kanssa?!

Ja jos asuvat kerrostalossa - voi raukkoja naapueita! Että kyllä näitä on. En vain ymmärrä mistä tällaisia tulee.