Miksi lääkärikoulutukseen ei ole soveltuvuuskokeita, vaikka monelle muulle alalle on?

Looginen päättelykyky, skarppius, kyky kartoittaa potilaan vointia, kyky kuunnella potilasta, muisti, stressinsietokyky, ahkeruus, sinnikkyys, nöyryys elinikäiseen oppimiseen, nöyryys, mutta toisaalta hyvä itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreitä toimii niin tuiki erilaisilla työnkuvilla, että aika vaikeaa olisi yhtä sopivaa persoonallisuutta löytää. Sisätautilääkäri ja kirurgi ovat yleensä tyystin erilaisia persoonallisuuksia (ja aivan syystä) Samoin esim. patologi ja psykiatri,  silmäkirurgi ja yleislääkäri jne jne.  

Ajattelin samaa. Alalla on niin monia erilaisia erikoistumiskohteita ja monissa niissä tarvitaan hyvin erilaisia taitoja ja ominaisuuksia. Kenestä tahansa ei tule kirurgia tai psykiatria .

Aika monenmoista persoonallisuutta on kyllä tullut tavattua. Yksi kirurgi oli aivan kamala. Ei tullut turvallista oloa kun juttelin hänen kanssaan. Toinen oli ihan mahtava tyyppi ja todellakin osasi olla ihmisten kanssa ja leikkasi käteni hyvin kuntoon. Lääkärikin saa potilaasta enemmän informaatiota irti kun saa luotua luottamuksellisen ja hyvän ilmapiirin. Siksi ihmissuhdetaidot ovat tärkeät potilastyössä.

Vierailija kirjoitti:

Looginen päättelykyky, skarppius, kyky kartoittaa potilaan vointia, kyky kuunnella potilasta, muisti, stressinsietokyky, ahkeruus, sinnikkyys, nöyryys elinikäiseen oppimiseen, nöyryys, mutta toisaalta hyvä itsetunto.

Minä en sovellu lääkäriksi mutta mielestäni yllä tärkeimmät ominaisuudet. Niin ja moraali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soveltuvuuskokeet ovat hyvin epäluotettavia, eikä sitä paitsi tiedetä edes, minkä tyyppisiä ominaisuuksia niissä pitäisi suosia. Ei varmaan haluta myöskään, että kaikki lääkikseen päästettävät ovat superempaattisia, palavat loppuun parissa vuodessa eikä kenestäkään tule arroganttia thoraxkirurgia tai introverttia patologia.

Karsiuduin joskus Jyväskylän psykologian soveltuvuuskokeesta ja ne oli oikeasti ihan huuhaata. Vi**utti kyllä, kun olet ensin päntännyt pääsykokeeseen ja saat siitä hyvät pisteet ja pääset "seuraavaan vaiheeseen" eli siihen soveltuvuuskokeeseen, niin joidenkin höpöhöpöryhmätehtävien yms. perusteella muka päätetään, että et kelpaa.

Tosi epäreiluhan tuo on, koska ihminen saattaa olla vaikka ujo, ei ole tottunut puhumaan vieraiden kanssa jne. Niin eihän se tarkoita, että kuuden vuoden päästä opintojen jälkeen enää olisi sellainen!

Silloin ei kannata hakeutua alalle, jossa joutuu puhumaan vieraiden kanssa. On totta, että siihenkin voi oppia ja kehittää ammattiminän, mutta silti ikinä ei ole omalla mukavuusalueellaan ja se on lisärasite jatkuvasti työssä.

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni on lääkäri ja on sanonut, että lääkärin ammatti on ensisijaisesti vuorovaikutusammatti. Nuoremmat lääkärit taitavat nykyään ottaa vuorovaikutuksen potilaan kanssa vakavammin. Opettajakoulutuksen MAP-malliin perustuva soveltuvuuskoe on ihan hyvä. Hoitoammatteihin voisi kehitellä samanlaisen kokeen.

Enpä usko että yhden tai kahden ihmisen parissa minuutissa tekemällä soveltuvuusarvioinnilla on mitään ennustearvoa. Haastattelun perusteella Tukholman Karolinskassa otettiin murhamies opiskelemaan kun ei satuttu kysymään missä herra oli viettänyt edelliset vuodet (vankilassa) eli ei yhdellä keskustelulla ole mitään arvoa. 

Suurin osa lääkärin käyttäytymisestä on opittua ja sitä käydään läpi koko koulutuksen ajan ns. "Kasvaminen lääkäriksi" opinnoissa (tai ainakin kauan sitten oli tällainen käytössä). Vuorovaikutustaidot ja aito kohtaaminen on tärkeää mutta tietyissä tilanteessa lääkärin on osattava toimia sen sijaan että jäädään lässyttämään kun pitäisi ihmishenki pelastaa vaikka vuotosokin vuoksi. 

Paras 20% osuus lääkiksen valintakokeissa ratkaisee 99.9% terveyskeskusten lääketieteellisistä ongelmista yhtä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soveltuvuuskokeet ovat hyvin epäluotettavia, eikä sitä paitsi tiedetä edes, minkä tyyppisiä ominaisuuksia niissä pitäisi suosia. Ei varmaan haluta myöskään, että kaikki lääkikseen päästettävät ovat superempaattisia, palavat loppuun parissa vuodessa eikä kenestäkään tule arroganttia thoraxkirurgia tai introverttia patologia.

Karsiuduin joskus Jyväskylän psykologian soveltuvuuskokeesta ja ne oli oikeasti ihan huuhaata. Vi**utti kyllä, kun olet ensin päntännyt pääsykokeeseen ja saat siitä hyvät pisteet ja pääset "seuraavaan vaiheeseen" eli siihen soveltuvuuskokeeseen, niin joidenkin höpöhöpöryhmätehtävien yms. perusteella muka päätetään, että et kelpaa.

Niinpä. Se kelpaamattomuus on aina arviointien subjektiivinen näkemys. Ylipäätään ihminen valitsee mieluiten samanlaisia ihmisiä kuin itse on, vaikka kuvittelee valinnan olevan objektiivinen ja faktoihin perustuva

Vierailija kirjoitti:

Lukiosta laudaturin paperit on aika hyvä soveltuvuuskoe. Pääsykoe tietysti myös.

Eikä tarvi pääsykoettakaan välttämättä l:n papereilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Looginen päättelykyky, skarppius, kyky kartoittaa potilaan vointia, kyky kuunnella potilasta, muisti, stressinsietokyky, ahkeruus, sinnikkyys, nöyryys elinikäiseen oppimiseen, nöyryys, mutta toisaalta hyvä itsetunto.

Minä en sovellu lääkäriksi mutta mielestäni yllä tärkeimmät ominaisuudet. Niin ja moraali.

Niin ja kyky pyytää ja antaa apua, oikeamielisyys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soveltuvuuskokeet ovat hyvin epäluotettavia, eikä sitä paitsi tiedetä edes, minkä tyyppisiä ominaisuuksia niissä pitäisi suosia. Ei varmaan haluta myöskään, että kaikki lääkikseen päästettävät ovat superempaattisia, palavat loppuun parissa vuodessa eikä kenestäkään tule arroganttia thoraxkirurgia tai introverttia patologia.

Karsiuduin joskus Jyväskylän psykologian soveltuvuuskokeesta ja ne oli oikeasti ihan huuhaata. Vi**utti kyllä, kun olet ensin päntännyt pääsykokeeseen ja saat siitä hyvät pisteet ja pääset "seuraavaan vaiheeseen" eli siihen soveltuvuuskokeeseen, niin joidenkin höpöhöpöryhmätehtävien yms. perusteella muka päätetään, että et kelpaa.

Niinpä. Se kelpaamattomuus on aina arviointien subjektiivinen näkemys. Ylipäätään ihminen valitsee mieluiten samanlaisia ihmisiä kuin itse on, vaikka kuvittelee valinnan olevan objektiivinen ja faktoihin perustuva

Kyllä jo ulkonäkökin vaikuttaa. Tiedän tapauksen, että valintaraadissa yksi vastusti erään opiskellijatarjokkaan valintaa. Opiskelija pääsi, kun kaksi (muistaakseni) kannattivat. Myöhemmin selvisi, että tämän yhden valitsijan mies oli aloittanut suhteen tämän opiskelija tarjokkaat näköisen naisen kanssa.

Kun tästä naisesta tuli professori, oli suuri osa alan opiskelijoista suurin piirtein hänen mallisiaan.

Lääkärille ei voi määritellä soveltuvuutta. Työtehtäviä on niin monenlaisia. Sosiaalinen tunneälykkö on varmasti hyvä terveyskeskuksessa tai syöpävastaanotolla, mutta kun lääkäreitä on sitten tutkijoina, labroissa, leikkaussaleissa yms. joissa ei juuri potilasta kohdata vaan pitää olla ammattitaitoinen itse tekemisessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiosta laudaturin paperit on aika hyvä soveltuvuuskoe. Pääsykoe tietysti myös.

Teoriatieto ei takaa soveltuvuutta ihmissuhdealalle. 

Ihmissuhdealalle? Nyt puhuttiin lääkäreistä. Ihmissuhdealaa ovat jotkut sosiaalitoimen pestit ja pariterapiapsykologit yms. 

Miten soveltuvuuskokeesta tulisi tarpeeksi objektiivinen ja kattava?

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni on lääkäri ja on sanonut, että lääkärin ammatti on ensisijaisesti vuorovaikutusammatti. Nuoremmat lääkärit taitavat nykyään ottaa vuorovaikutuksen potilaan kanssa vakavammin. Opettajakoulutuksen MAP-malliin perustuva soveltuvuuskoe on ihan hyvä. Hoitoammatteihin voisi kehitellä samanlaisen kokeen.

Serkkusi ei liene ainakaan patologi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiosta laudaturin paperit on aika hyvä soveltuvuuskoe. Pääsykoe tietysti myös.

Teoriatieto ei takaa soveltuvuutta ihmissuhdealalle. 

Koulutus on lääkeTIETEELLINEN. Soveltuvuustestit voi olla työpaikkakohtaisia, suinkaan kaikki lääkiksestä valmistuneet eivät mene suoraan potilastyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Looginen päättelykyky, skarppius, kyky kartoittaa potilaan vointia, kyky kuunnella potilasta, muisti, stressinsietokyky, ahkeruus, sinnikkyys, nöyryys elinikäiseen oppimiseen, nöyryys, mutta toisaalta hyvä itsetunto.

Minä en sovellu lääkäriksi mutta mielestäni yllä tärkeimmät ominaisuudet. Niin ja moraali.

Minä en sovellu potilastyöhön, mutta olisin kyllä esimerkiksi hyvä oikeuslääkäri, radiologi, patologi tai tutkija. Lääkiksestä valmistuneita nuokin.

Millaisen soveltuvuuskokeen kehittäisit ap?

Vierailija kirjoitti:

Lääkikseen pitäisi päästä helpommin sisään, ja sieltä pitäisi pudottaa nopeasti ne jotka ei sitten pysy kärryillä, ja asiakaspalveluun sopimattomat pitäisi ajoissa ohjata tutkimushommiin.

Lääkäri ei ole asiakaspalvelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soveltuvuuskokeet ovat hyvin epäluotettavia, eikä sitä paitsi tiedetä edes, minkä tyyppisiä ominaisuuksia niissä pitäisi suosia. Ei varmaan haluta myöskään, että kaikki lääkikseen päästettävät ovat superempaattisia, palavat loppuun parissa vuodessa eikä kenestäkään tule arroganttia thoraxkirurgia tai introverttia patologia.

Karsiuduin joskus Jyväskylän psykologian soveltuvuuskokeesta ja ne oli oikeasti ihan huuhaata. Vi**utti kyllä, kun olet ensin päntännyt pääsykokeeseen ja saat siitä hyvät pisteet ja pääset "seuraavaan vaiheeseen" eli siihen soveltuvuuskokeeseen, niin joidenkin höpöhöpöryhmätehtävien yms. perusteella muka päätetään, että et kelpaa.

Tosi epäreiluhan tuo on, koska ihminen saattaa olla vaikka ujo, ei ole tottunut puhumaan vieraiden kanssa jne. Niin eihän se tarkoita, että kuuden vuoden päästä opintojen jälkeen enää olisi sellainen!

Silloin ei kannata hakeutua alalle, jossa joutuu puhumaan vieraiden kanssa. On totta, että siihenkin voi oppia ja kehittää ammattiminän, mutta silti ikinä ei ole omalla mukavuusalueellaan ja se on lisärasite jatkuvasti työssä.

Patologin "potilaat" eivät paljoa puhele.

Koska oon tavannut niin monia tympeitä, röyhkeitä ja valehtelevia lääkäreitä, joille antaisin käyttäytymisen ja huolellisuuden arvosanaksi korkeintaan kuusi, jos minä olisin peruskoulun opettaja ja he oppilaita, oon monesti miettiny samaa, että herranjestas onhan lähihoitajillekin joku soveltuvuushaastattelu!

Mutta se on kyllä totta, että lääkärin tehtäviä on monenlaisia. Exäni äiti on kauhea nihilisti ja hän on Kelan lääkäri. Hän varmasti soveltuukin sinne oikein hyvin hylkäämään sairaiden ihmisten eläkehakemuksia. Ei sellainen tehtävä kellekään hyväntahtoiselle ihmiselle sovi.

Mutta jos ajatellaan, että lääkärin pitäisi auttaa sairauksien kanssa, niin sitten tarvisi osata kohdata ihminen. Riippuu siis mikä on tavoitteena. Jos psykiatri on oikein ikävä, niin voidaan saada itsemurhatilastot nousuun ja mielenterveysongelmat laskuun. Eihän kuolleilla ole mitään mielenterveysongelmia?