Miksi lääkärikoulutukseen ei ole soveltuvuuskokeita, vaikka monelle muulle alalle on?

Ei ole enää psykallekaan soveltuvuuskoetta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole enää psykallekaan soveltuvuuskoetta.

Eikö Jyväskylässäkään?

Lukiosta laudaturin paperit on aika hyvä soveltuvuuskoe. Pääsykoe tietysti myös.

Vierailija kirjoitti:

Lukiosta laudaturin paperit on aika hyvä soveltuvuuskoe. Pääsykoe tietysti myös.

Teoriatieto ei takaa soveltuvuutta ihmissuhdealalle. 

Ei sairaanhoitajaksikaan taida olla, jos on saanut lukiosta tai amiksesta tarpeeksi hyvät arvosanat, joilla pääsee suoraan sisään.

Soveltuvuuskokeet ovat hyvin epäluotettavia, eikä sitä paitsi tiedetä edes, minkä tyyppisiä ominaisuuksia niissä pitäisi suosia. Ei varmaan haluta myöskään, että kaikki lääkikseen päästettävät ovat superempaattisia, palavat loppuun parissa vuodessa eikä kenestäkään tule arroganttia thoraxkirurgia tai introverttia patologia.

Vierailija kirjoitti:

Soveltuvuuskokeet ovat hyvin epäluotettavia, eikä sitä paitsi tiedetä edes, minkä tyyppisiä ominaisuuksia niissä pitäisi suosia. Ei varmaan haluta myöskään, että kaikki lääkikseen päästettävät ovat superempaattisia, palavat loppuun parissa vuodessa eikä kenestäkään tule arroganttia thoraxkirurgia tai introverttia patologia.

Karsiuduin joskus Jyväskylän psykologian soveltuvuuskokeesta ja ne oli oikeasti ihan huuhaata. Vi**utti kyllä, kun olet ensin päntännyt pääsykokeeseen ja saat siitä hyvät pisteet ja pääset "seuraavaan vaiheeseen" eli siihen soveltuvuuskokeeseen, niin joidenkin höpöhöpöryhmätehtävien yms. perusteella muka päätetään, että et kelpaa.

Onhan sinne. Testataan että hallitsee hyvin vaikeaa matematiikkaa sekä fysiikkaa. Jos sellaisen kokeen läpäisee niin sitten katsotaan että on soveltuva lääkäriksi. Itse koulutuksen kanssa näillä aineilla ei ole juuri mitään tekemistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soveltuvuuskokeet ovat hyvin epäluotettavia, eikä sitä paitsi tiedetä edes, minkä tyyppisiä ominaisuuksia niissä pitäisi suosia. Ei varmaan haluta myöskään, että kaikki lääkikseen päästettävät ovat superempaattisia, palavat loppuun parissa vuodessa eikä kenestäkään tule arroganttia thoraxkirurgia tai introverttia patologia.

Karsiuduin joskus Jyväskylän psykologian soveltuvuuskokeesta ja ne oli oikeasti ihan huuhaata. Vi**utti kyllä, kun olet ensin päntännyt pääsykokeeseen ja saat siitä hyvät pisteet ja pääset "seuraavaan vaiheeseen" eli siihen soveltuvuuskokeeseen, niin joidenkin höpöhöpöryhmätehtävien yms. perusteella muka päätetään, että et kelpaa.

Tosi epäreiluhan tuo on, koska ihminen saattaa olla vaikka ujo, ei ole tottunut puhumaan vieraiden kanssa jne. Niin eihän se tarkoita, että kuuden vuoden päästä opintojen jälkeen enää olisi sellainen!

Vierailija kirjoitti:

Lukiosta laudaturin paperit on aika hyvä soveltuvuuskoe. Pääsykoe tietysti myös.

Laudaturin paperit ei kerro mitään soveltuvuudesta potilastyöhön. Se kertoo vain siitä että henkilö on jaksanut lukea yo-kirjoituksiin. Tämä pelkkä papereilla sisäänpääsy on todella arveluttavaa joihinkin opiskelupaikkoihin, kuten juurikin terveydenhuoltoalalle, opettajaksi

Lääkikseen pitäisi päästä helpommin sisään, ja sieltä pitäisi pudottaa nopeasti ne jotka ei sitten pysy kärryillä, ja asiakaspalveluun sopimattomat pitäisi ajoissa ohjata tutkimushommiin.

Matemaaattinen ongelmanratkaisukyky.

Vierailija kirjoitti:

Lääkikseen pitäisi päästä helpommin sisään, ja sieltä pitäisi pudottaa nopeasti ne jotka ei sitten pysy kärryillä, ja asiakaspalveluun sopimattomat pitäisi ajoissa ohjata tutkimushommiin.

Lääkikseen jos pääsee niin se on lähestulkoon sataprosenttisen varmaa että valmistuu jos vaan onnistuu pysymään hengissä sen kuutisen vuotta.

Se, että pystyy oppimaan pikkutarkasti vaadittavan biologian, kemian ja fysiikan sekä osaa soveltaa sitä pääsykokeessa, vaatii sinnikkyyttä, älykkyyttä ja hyvää muistia. Tätä soveltuvuutta vaaditaan, kun tekee töitä 60h viiikossa ja jokaisen potilaan kohdalla voi olla kyse elämästä ja kuolemasta. Tällä soveltuvuudella on suurempi merkitys lääkärin työssä kun sosiaalisilla taidoilla.

Lääkäreitä toimii niin tuiki erilaisilla työnkuvilla, että aika vaikeaa olisi yhtä sopivaa persoonallisuutta löytää. Sisätautilääkäri ja kirurgi ovat yleensä tyystin erilaisia persoonallisuuksia (ja aivan syystä) Samoin esim. patologi ja psykiatri,  silmäkirurgi ja yleislääkäri jne jne.  

Lääkäri voi olla myös tutkija. Ei siihen tarvita mitään soveltuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Se, että pystyy oppimaan pikkutarkasti vaadittavan biologian, kemian ja fysiikan sekä osaa soveltaa sitä pääsykokeessa, vaatii sinnikkyyttä, älykkyyttä ja hyvää muistia. Tätä soveltuvuutta vaaditaan, kun tekee töitä 60h viiikossa ja jokaisen potilaan kohdalla voi olla kyse elämästä ja kuolemasta. Tällä soveltuvuudella on suurempi merkitys lääkärin työssä kun sosiaalisilla taidoilla.

Se on juuri näin. Lääkärityö on pohjimmiltaan insinöörityötä, koneen sijasta tutkittavana on ihmisen elimistö.

Ihmisille höpöttäjien ammatit ovat erikseen.

Serkkuni on lääkäri ja on sanonut, että lääkärin ammatti on ensisijaisesti vuorovaikutusammatti. Nuoremmat lääkärit taitavat nykyään ottaa vuorovaikutuksen potilaan kanssa vakavammin. Opettajakoulutuksen MAP-malliin perustuva soveltuvuuskoe on ihan hyvä. Hoitoammatteihin voisi kehitellä samanlaisen kokeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiosta laudaturin paperit on aika hyvä soveltuvuuskoe. Pääsykoe tietysti myös.

Teoriatieto ei takaa soveltuvuutta ihmissuhdealalle. 

Ei tämä ole ihmissuhdeala. Lääkärin ei tarvitse osata lässyttää vaan tehdä diagnoosi ja määrätä hoito.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreitä toimii niin tuiki erilaisilla työnkuvilla, että aika vaikeaa olisi yhtä sopivaa persoonallisuutta löytää. Sisätautilääkäri ja kirurgi ovat yleensä tyystin erilaisia persoonallisuuksia (ja aivan syystä) Samoin esim. patologi ja psykiatri,  silmäkirurgi ja yleislääkäri jne jne.  

Ajattelin samaa. Alalla on niin monia erilaisia erikoistumiskohteita ja monissa niissä tarvitaan hyvin erilaisia taitoja ja ominaisuuksia. Kenestä tahansa ei tule kirurgia tai psykiatria .