Lue keskustelun säännöt.
Saako terapeutti kommentoida asiakkaan ulkonäköä?
30.06.2022 |
Olen raskaana ja näimme terapeuttini kanssa pitkästä aikaa ja hän kommentoi: "Tissis on kasvaneet, mutta maha ei näy, oikeastaan näyttää vatsarenkaalta"
Hänellä muutenkin todella vahvat mielipiteet kaikesta ja nyt tän päiväinen kommentointi. Tuli todella epämiellyttävä olo. Sanoin hänelle jälkikäteen, että en tykännyt tuosta arvioinnista.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa kestämään ja sietämään tätä maailmaa. Sitten ei tarvitse terapiassakaan juosta. Kyllä ihmiset ovat nykyään kuin jotain helposti särkyviä lasiesineitä. Järkeäkin soisi olevan enemmän.
Nykyajan maailma on ulkonäkökeskeinen ja sosiaalisia paineita pullollaan. Ennen selvisi jos osasi hankkia oman ruokansa, mutta nykyään selviää kun näyttää ja kuulostaa hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako terapeutti sanoa että olet feministi ja miesvihasi on sairasta.
Kyllä mun tarinani ihan oikea on. En kyllä tiedä miksi keksisinkään tällästä:D parempaakin tekemistä on.
Halusin kuulla anonyymina muiden mielipiteen kommentoinnista. Ja noin hän minulle sanoi, en nyt muista aivan sanatarkasti ja mistä keskustelu lähti, mutta siitä hän aloitti kuinka raskaus minussa ei selkeästi vielä näy, tissit ovat kasvaneet ja raskausmaha näyttää enemmänkin vatsarenkaalta kuin raskausmahalta.
Että ihan näin hän todellakin ja oikeasti sanoi.
-ap
No ei todellakaan tuolla tavalla saa. Mutta on oma terapeutti jotain kommentoinut siististä ulkonäöstä. Menee mun mielestä samaan kastiin kun psykiatritkin aina laittaa sinne tietoihin jotain samankaltaista tyyliin "asiallinen ja siisti habitus", kun arvioivat pystyykö huolehtimaan hygieniasta tms.
Ja koska mielestäni terapiaan ei kuulu asiakkaan ulkonäön kommentointi millään tavalla. Neuvolassa vielä hyväksyisin kommentit, (jollain tavalla) mutta kun en ole ulkoisista asioista terapiassa, vaan henkisistä, en pysty ymmärtämään miksi hän antoi arvionsa minun ulkonäöstä. Vaikka itse siitä puhuin ja kerroin, että muuttunut ulkonäkö arveluttaa. Hän ei olisi saanut jatkaa juttua. :(
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta ammattitaitoiselta terapeutilta! Mulle oma psykoterapeuttini on kerran sanonut asiallisesti, että olen selvästi laihtunut paljon lyhyessä ajassa (siis terapian aikana) ja kysyi mistä siinä on kyse. Ihan ammatillisesti haki, että miksi en syö, kun en itse ollut ottanut asiaa esille. Mutta siitä ei todellakaan jäänyt mitenkään outo olo, eikä ollut loukkaavasti tai arvostelevasti esitetty kommentti. Sun terapeutti möläyttelee ja riskeeraa luottamussuhteenne. Se on huonon terapeutin merkki.
Mun entinen terapeutti (vaihdoin) kommentoi joskus terapiasuhteen alussa, että olen nuori ja nätti. Sen oli kai tarkoitus olla kannustava kommentti, mutta se kuulosti vain alentuvalta ja ongelmiani vähättelevältä. Kyseessä siis nainen ja olen itsekin nainen, ei mitään seksuaalissävytteistä, tms kuitenkaan. Silti oli outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kyllä meni häneen luottamus nyt. En vaan tiedä pitääkö tämä asia kertoa suoraan, vai saanko pitää omana tietonani ja vaan lopettaa terapian hänen luonaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun petyn ammatti-ihmisen käynnillä :(
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ja koska mielestäni terapiaan ei kuulu asiakkaan ulkonäön kommentointi millään tavalla. Neuvolassa vielä hyväksyisin kommentit, (jollain tavalla) mutta kun en ole ulkoisista asioista terapiassa, vaan henkisistä, en pysty ymmärtämään miksi hän antoi arvionsa minun ulkonäöstä. Vaikka itse siitä puhuin ja kerroin, että muuttunut ulkonäkö arveluttaa. Hän ei olisi saanut jatkaa juttua. :(
-ap
Ehkä hän ei tajunnut olevansa törkeä tai lipsautti sammakon suustaan. Joka tapauksessa, vaihtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kyllä meni häneen luottamus nyt. En vaan tiedä pitääkö tämä asia kertoa suoraan, vai saanko pitää omana tietonani ja vaan lopettaa terapian hänen luonaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun petyn ammatti-ihmisen käynnillä :(
-ap
Mikä koulutus terapeutillasi oli?
Joskus tuntuu ettei terapeutit ymmärrä henkisistä asioista tuon taivaallista, koska heillä itsellään ei välttämättä ole ollut sellaisia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrinen sairaanhoitaja sanoi minulle teininä, että annan synkän ensivaikutelman kun minulla oli tummat vaatteet. Kaverini oli hetki sitä ennen taas sanonut että näytän pirteältä...
En ymmärrä mikä pointti on kommentoida ulkonäköä, jossei itse pyydä sitä, varsinkin kun kyseessä on ns ammattiauttaja.
Psykiatrisilla sairaanhoitajilla ei ole terapeuttikoulutusta ja se näkyy. Itse koin sarjan tahattomia loukkauksia, kun kävin psyk. hoitajalla juttelemassa säännöllisesti ennen oikeaan terapiaan pääsyä. Ymmärrän, että hän tarkoitti hyvää, mutta siinä korostui selvästi se aidon terapeutin ammattitaidon puute. Teki esim. olettamuksia, jotka eivät olleet tosia ja toi niitä ilmi säälivällä sävyllä esitetyissä valitteluissa. Jotain, että voi kun sulla ei ole mitään sisältöä elämässä - tyyppistä. Itse en ollut samaa mieltä ja sääli oli muutenkin asiatonta, vaikka oli kai olevinaan myötätuntoinen. Törkeintä oli, kun toi "kuunteluoppilaan" eli harjoittelijan tunnille. Enpä paljoa avautunut. Eikä tädille tullut mieleenkään, että oli kiusallista mulle, ja sille harjoittelijalle. Siitä näki sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mää tiedä. Psykoterapeutti hän on.
Vierailija kirjoitti:
Itse siis puhuin muuttuneesta vartalosta eli minun aloitteesta keskustelu lähti käyntiin. Mutta ei kai kuitenkaan hän olisi saanut jatkaa keskustelua kommentoimalla itse?
Miten keskustellan kommentoimatta? Itse sanoit aloittaneesi keskustelun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. No edelleenkään en olisi halunnut siihen mitään hänen mielipidettään! Saahan sitä nyt kommentoida, mutta ei kai nyt niin, että alkaa arvioimaan mun vartaloani :O
-ap
Vierailija kirjoitti:
Minua on kehuttu terapiassa esimerkiksi suloiseksi.
Tämä ilmeisesti kelpasi, jos ei ollut taka-ajatuksia.
Yleensä kehut kelpaavat.
Pitkä selkä- yäk!
Pitkät jalat- yes!
Vierailija kirjoitti:
Mun entinen terapeutti (vaihdoin) kommentoi joskus terapiasuhteen alussa, että olen nuori ja nätti. Sen oli kai tarkoitus olla kannustava kommentti, mutta se kuulosti vain alentuvalta ja ongelmiani vähättelevältä. Kyseessä siis nainen ja olen itsekin nainen, ei mitään seksuaalissävytteistä, tms kuitenkaan. Silti oli outoa.
Mulle kävi vähän samalla tavalla työterveydessä psykologilla, jonka vastaanotolla kävin muutaman kerran työpaikan ikävän ilmapiirin takia. En siis ollut missään vaiheessa puhunut ulkonäöstäni, ei liittynyt mitenkään asiaan. Psykologi oli nätti nuori nainen ja nainen minäkin, vähän vanhempi vaan.
Yhdellä käynnillä olin vähän aikaa hiljaa, kun mietin vastausta johonkin kysymykseen. Silloin psykologi tokaisi yhtäkkiä, aivan tyhjästä, että "näytät paljon paremmalta, kun sun kasvot on rennosti". Oli varmaan tarkoitus olla kannustava kommentti, mutta mulle tuli vaan outo ja hämmentynyt olo ja tuntui alentuvalta. En käynyt hänellä enää monta kertaa, kun jäi päälle tunne, että mun ulkonäköä katsotaan arvostellen ja että normaalien ilmeiden kanssa näytän joltain... rumaltako?
Oon aika herkkä ihminen ja asia jäi vähän vaivaamaan. Harmittaa, että en tuolloin kysynyt, että mitä psykologi oikein tarkoitti kommentillaan. Oikeastihan terapeutin oudot sanomiset ja omat reaktiot niihin kannattaisi ottaa puheeksi terapeutin kanssa vaikka tuntuisi hankalalta. Ap, sun kannattaa ottaa asia puheeksi, ettei jää harmittamaan, vaikka et jatkaisikaan käyntejä. Ammattitaitoinen terapeutti osaa ottaa vastaan kritiikkiä ja asiakkaan pahan mielen, ainakin pitäisi osata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa kestämään ja sietämään tätä maailmaa. Sitten ei tarvitse terapiassakaan juosta. Kyllä ihmiset ovat nykyään kuin jotain helposti särkyviä lasiesineitä. Järkeäkin soisi olevan enemmän.
Kyllä, järkeä soisi olevan enemmän. Erityisesti niillä, jotka eivät osaa asiallisesti kohdella toisia ihmisiä.
Ei, vaan joka asiasta mielensä pahoittaminen ja uhriutuminen on se ongelma.
Ok. Puhut nyt ihmiselle, jota esim. oma vanhempi käytti seksuaalisesti hyväkseen lapsuudessa. Oletko edelleen sitä mieltä, että pitää vain "kestää ja sietää tätä maailmaa, niin ei tarvitse sitten terapiassa juosta"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrinen sairaanhoitaja sanoi minulle teininä, että annan synkän ensivaikutelman kun minulla oli tummat vaatteet. Kaverini oli hetki sitä ennen taas sanonut että näytän pirteältä...
En ymmärrä mikä pointti on kommentoida ulkonäköä, jossei itse pyydä sitä, varsinkin kun kyseessä on ns ammattiauttaja.
Psykiatrisilla sairaanhoitajilla ei ole terapeuttikoulutusta ja se näkyy. Itse koin sarjan tahattomia loukkauksia, kun kävin psyk. hoitajalla juttelemassa säännöllisesti ennen oikeaan terapiaan pääsyä. Ymmärrän, että hän tarkoitti hyvää, mutta siinä korostui selvästi se aidon terapeutin ammattitaidon puute. Teki esim. olettamuksia, jotka eivät olleet tosia ja toi niitä ilmi säälivällä sävyllä esitetyissä valitteluissa. Jotain, että voi kun sulla ei ole mitään sisältöä elämässä - tyyppistä. Itse en ollut samaa mieltä ja sääli oli muutenkin asiatonta, vaikka oli kai olevinaan myötätuntoinen. Törkeintä oli, kun toi "kuunteluoppilaan" eli harjoittelijan tunnille. Enpä paljoa avautunut. Eikä tädille tullut mieleenkään, että oli kiusallista mulle, ja sille harjoittelijalle. Siitä näki sen.
Usein nuo väärät oletukset vielä kirjoitetaan jonnekin omakantaan, joka on tällaisten merkintöjen jäljiltä kuin mustalaisen päiväkirja, välillä tuntuu kuin sinne olisi eksynyt kirjauksia joltain toiselta ihmiseltä. Ja sitten vaihtuukin työntekijä tai hoito siirtyy toiseen yksikköön, ja varatut ajat käytetään siihen että oiotaan ja kerrotaan kaikki taas alusta...
Terapeutti sentään ei sääli eikä keksi asiakkaalle tavoitteita omasta päästään. Joku saattaa kokea kiireettömän ja "sisällöttömän" elämän juuri sopivaksi, juuri siinä elämäntilanteessa. Aina jos otetaan joku kuunteluoppilas mukaan, pitäisi kysyä etukäteen että sopiiko asiakkaalle.
Oon käynyt melko monella psykologilla elämäni aikana ja lähes jokainen on kommentoinut ulkonäköäni, mutta positiivisessa mielessä. Joka kerta se on tuntunut hämmentävältä.