Lue keskustelun säännöt.
Onko hölmöä erota kun toinen ei tahdo avioliittoa?
30.06.2022 |
Lähtisittekö muuten hyvästä parisuhteesta jos toinen tahtoo avioliittoa ja toinen ei? Kysymys on periaattellinen, mutta myös käytännöllinen: avioliitto tuo vanhuuden ja sairauden turvaksi oikeuksia esim puolison hoivasta päättämiseen.
Kommentit (100)
Mä olen tuon päätöksen tehnyt kosimalla. Olisin lähtenyt suhteesta, jos oisin saanut kieltävän vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sitä voi jokainen tehdä hoitoahdostaan dokumentin ja antaa kumppanille oikeuden päättää siltä varalta, että joutuu huonoon kuntoon. Ei sen takia tarvitse naimisiin mennä.
Kyllä lähtisin koska toteaisin että arvomme eroavat liikaa. Mitään yhteistä en avioliittoon tahtomattoman kanssa ostaisi enkä muuttaisi saman katon alle.
Ei tietenkään. En minäkään olisi henkilön kanssa, joka halauaisi mennä naimisiin, saati solmisin avioliiton vasten tahtoani. Toimii myös toisin päin.
En ikinä naimisiin. Rahat ei kestä sitä kusetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asia on avioliiton haluavalle kynnyskysymys, niin ei siinä silloin vaihtoehtoa ole.
Mitä järkeä avioliitosta on, miksi luovuttaa puolet omaisuudesta parin vuoden liiton takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisin kumppanille, että avioliitto on minulle tärkeä asia, enkä halua jatkaa suhdetta, joka ei johda avioliittoon. Samalla kertoisin myös, että haluan / en halua lapsia, koska tämäkin on olennainen tieto. Tämän sanoisin vakavasti, mutta puhuisin vain omasta puolestani. Jos kumppani on sitä mieltä, että hän ei aio avioitua, niin sitten lähtisin. Vaikka se on surullista, niin on silti parempi perustaa perhe henkilön kanssa, joka haluaa sitoutua samalla tavalla, kuin itse. Aika moni nainen jää suhteeseen, jossa ei mennä koskaan naimisiin tai niitä lapsia ei sitten koskaan tehtykään ja tuntee sitten sitä ikuista surua ja katkeruutta.
Sivuutin juuri tästä syystä kaikki naiset jotka halusivat naimisiin. Jos naimisiin meneminen on tärkeämpi kuin minä ihmisenä, niin unohdetaan koko homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana seurustelin miehen kanssa, joka ei halunnut naimisiin. Minä olen aina halunnut, koska minulle se on sitoutumisen merkki. Hyväksyin kuitenkin, etten naimisiin pääsisi. No, mies jätti minut ilman selityksiä, ja myöhemmin tapasin miehen, joka halusi naimisiin. Muutkin arvomme ovat samat, ja olen niin onnellinen, että olemme naimisissa. Tämä on minulle oikea mies. Nuorelle itselleni sanoisin, että arvojen tulee kohdata kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä naimisiin. Rahat ei kestä sitä kusetusta.
Eihän naimisiinmeno mitään maksa. Ja avioehto pitäis olla itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivuutin juuri tästä syystä kaikki naiset jotka halusivat naimisiin. Jos naimisiin meneminen on tärkeämpi kuin minä ihmisenä, niin unohdetaan koko homma.
Eli sivuutit kaikki naiset, jotka olisivat halunneet sitoutua juuri sinuun lopuksi elämää ja mahdollisesti tehdä juuri sinulle ne lapsensa? Eikä se viestinnyt sinulle mitään noiden naisten mielipiteestä sinusta? No, ihan miten vaan. Hyvä tietysti, että nuo naiset saivat suunsa auki ja saivat mahdollisuuden löytää kumppani, joka halusi naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin kumppanille, että avioliitto on minulle tärkeä asia, enkä halua jatkaa suhdetta, joka ei johda avioliittoon. Samalla kertoisin myös, että haluan / en halua lapsia, koska tämäkin on olennainen tieto. Tämän sanoisin vakavasti, mutta puhuisin vain omasta puolestani. Jos kumppani on sitä mieltä, että hän ei aio avioitua, niin sitten lähtisin. Vaikka se on surullista, niin on silti parempi perustaa perhe henkilön kanssa, joka haluaa sitoutua samalla tavalla, kuin itse. Aika moni nainen jää suhteeseen, jossa ei mennä koskaan naimisiin tai niitä lapsia ei sitten koskaan tehtykään ja tuntee sitten sitä ikuista surua ja katkeruutta.
Ja aika moni mies suostuu avioliittoon/lapsiin pelätessään hylkäämistä ja tuntee sitten sitä ikuista surua ja katkeruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ikinä naimisiin. Rahat ei kestä sitä kusetusta.
Ai sä et oo kuullut vielä avioehdosta? :D
Miksi ihmiset ei halua naimisiin? Pidetään takaovi auki? Ei haluta olla yksiavioisia? Lapsuuden traumat?
Mites tämmöinen tilanne?
Mä ja mies ollaan oltu melkein 10v yhdessä. Ollaan molemmat 30v. Mies on aika ehdoton, että ei halua lapsia. Mä en tiedä. Oon miettinyt sitä 10 vuotta enkä vieläkään tiedä.
Mies sanoo, että naimisiin ei voida mennä (eikä tietty kannatakaan) ennenkun mä tiedän kantani. Oon aina ajatellut, että olen yhdessä rakastamani ihmisen kanssa (naimisissa) ja sitten jossain vaiheessa mulle vaan kirkastuu, että nyt se lapsi tai sitten, että joo ei ikinä. Että se tulee vähän niinkuin yhteisestä päätöksestä.
Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin kumppanille, että avioliitto on minulle tärkeä asia, enkä halua jatkaa suhdetta, joka ei johda avioliittoon. Samalla kertoisin myös, että haluan / en halua lapsia, koska tämäkin on olennainen tieto. Tämän sanoisin vakavasti, mutta puhuisin vain omasta puolestani. Jos kumppani on sitä mieltä, että hän ei aio avioitua, niin sitten lähtisin. Vaikka se on surullista, niin on silti parempi perustaa perhe henkilön kanssa, joka haluaa sitoutua samalla tavalla, kuin itse. Aika moni nainen jää suhteeseen, jossa ei mennä koskaan naimisiin tai niitä lapsia ei sitten koskaan tehtykään ja tuntee sitten sitä ikuista surua ja katkeruutta.
Ja aika moni mies suostuu avioliittoon/lapsiin pelätessään hylkäämistä ja tuntee sitten sitä ikuista surua ja katkeruutta.
Tuossa yllä olevassa skenaariossa ei kyllä pidetä veistä kurkulla. Ja jos se naimisiin menemättömyys on kynnyskysymys ihmiselle, niin kyllähän se pitäisi saada sanottua.
Vierailija kirjoitti:
Mites tämmöinen tilanne?
Mä ja mies ollaan oltu melkein 10v yhdessä. Ollaan molemmat 30v. Mies on aika ehdoton, että ei halua lapsia. Mä en tiedä. Oon miettinyt sitä 10 vuotta enkä vieläkään tiedä.
Mies sanoo, että naimisiin ei voida mennä (eikä tietty kannatakaan) ennenkun mä tiedän kantani. Oon aina ajatellut, että olen yhdessä rakastamani ihmisen kanssa (naimisissa) ja sitten jossain vaiheessa mulle vaan kirkastuu, että nyt se lapsi tai sitten, että joo ei ikinä. Että se tulee vähän niinkuin yhteisestä päätöksestä.
Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä?
Sano, että haluat lapsen. Muuten kaduttaa vanhempana (ja sanoin tämän kuitenkin, vaikka palstan jokainen vela lynkkaakin kohta). Ne, jotka ei halua lapsia, yleensä tietää sen aika vahvasti. Sulla on kyllä paljon pelissä, jos mies ei halua. Sano kuitenkin oma mielipiteesi. Älä selittele, äläkä puolustele.
Ei siinä ole mitään väärää, että haluaa naimisiin. Kuten ei myöskään siinä, ettei halua. Olennaista on vain löytää kumppani, joka haluaa samaa. Jos suhteen osapuolet ovat eri leireissä ja kummankin kanta on vahva, en oikein näe selviytymisen mahdollisuutta, koska jompi kumpi joutuu tekemään ison elämänvalinnan, joka sotii hänen omaa tahtoaan vastaan. Itkuun se päättyy tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin.
Jätä se sika/emakko