Lue keskustelun säännöt.
Hermoni ovat riekaleina 1v riiviön kanssa =o(
18.10.2006 |
Alan jo pikkuhiljaa epäillä että kyseessä on jokin ylivilkkaus tai muuta vastaavaa. Tyttö on niin mahdoton. Kuulostaa varmaan uskomattomalta mutta tyttö tekee kaikkea: pihalla keskittyy vaan syömään kiviä, hiekkaa, nuolemaan jäistä liukumäkeä (ei leiki juurikaan) tai juoksentelee tielle päin kerta toisensa jälkeen. Ruokahan ei maistu, se nakellaan pitkin lattioita ja sotketaan muuten tai purskutetaan suusta ulos. Maito on ainoa joka menee varmasti. Muuten syö todella huonosti. Sisällä kiipeilee tuolille, pöydälle asti vaikka sata kertaa peräkkäin, kaivaa kukkapurkeista multaa ja laittaa suuhunsa ja heittelee lattioille, kaivaa kaappeja, nappuloi televisiota, on yleisesti ottaen tyytymätön ja kitisevä. Saattaa läpsiä ja lyödäkin vaikkei meillä lyödä ketään. Ei pelkkä hampaitten tulo voi olla syynä. Varaanko ajan neuvolalääkärille vai mitä teen? En jaksa enää. Olen jatkuvasti hermostunut ja masentunut tätä myötä. Olen yrittänyt olla kärsivällinen ja tehdä kodista sellaisen ettei voisi kaivaa kukkaruukkuja ym mutta tyttö pääsee ns joka paikkaan eikä kaikkea voi eliminoida pois.
Auttakaa joku oikeasti, mitä tehdä? Olen todella väsynyt tähän elämään enkä tiedä mitä tehdä.
Kommentit (26)
Mutta miksi hän tekee juuri sitä mistä yritän ohjata pois, syö hiekkaa ym kerta toisensa jälkeen, mikään muu ei ulkona edes kiinnostakaan! Oikeasti tunnen itseni niin huonoksi kasvattajaksi enkä jaksa enää olla edes hyvällä tuulella koskaan itsekään. =o(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, on kokemusta jo siitäkin esikoiselta. Mutta hän oli vauvana todella helppo.
ap
Tuo aktiivisuus alkoi jo ihan muutaman päivän ikäisenä, ja sitä jatkui tosiaan tuonne reilun vuoden ikään asti, kuullosti NIIN tutulta, ihan kuin meiltä. Ja vaikka kuka mitä marisee ja vinkuu täälläkin, että " miksi et pärjää yhden lapsen kanssa bla bla bla" niin kyllä se vain niin on, että lapsissa on valtavia persoonallisuuseroja jo ihan pienestä pitäen. Kun meidän kuopus (tyttö) syntyi, niin just tuonne yhden vuoden ikään asti en voinut uskoa, että lapsen kanssa voi olla niin helppoa ja vaivatonta verrattuna tähän " riiviö" -esikoiseen.
Eihän tuohon mikään muu auta kuin aika, valitettavasti. Mun kokemuksen mukaan kyllä tuo aktiivisuus ja vilkkaus kääntyvät vähän tuossa reilun vuoden- puolentoista vuoden iässä päinvastoin tosi iloksi, koska kun lapsi alkaa tajuamaan sen verran, ettei tee pahaa koko ajan. Meidän poika jaksoi siinä vaiheessa energisesti leikkiä leluillaan yksin tai toisen lapsen kanssa aivan eri tavalla kuin siskonsa, joka oli tosi rauhallinen mutta tarvitsi jonkun " stimuloimaan" ja leikittämään itseään koko ajan. Poika oli ja on edelleen loputtoman kiinnostunut kaikesta, ja jaksaa olla kiinnostunut kaikesta tosi hyvin.
Joten tsemppiä, kyllä se ohi menee...
Minusta kuulostaa vilkkaalta, joskin normaalilta lapselta. Aika parantaa, JOS jaksat pysyä kielloissasi kaikesta huolimatta.
kielto tekee asioista paljon mielenkiintoisemman. Itsellä 1,5 vuotias tyttö ja tiedän tarkalleen mistä puhut, aluksi minäkin kielsin lähes kaiken, nykyään annan tehdä mitä haluaa kunhan ei ole vaaraksi itselleen tai toisille. Sitä se kehittyy ja on innoissaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika 1v4kk ja tätä jatkunut nyt noin 4kk...
Poika ei syö muuta kuin iltapuuron hyvin. Maitoa vetelis kyllä nokkamukista koko ajan.
Ja nappulat kiinnostaa ihan hirveästi, telkkari, dvd,videot, kännykät, radio,tietokone. ja astianpesukone... niitä rämppää jatkuvasti. Kukat meillä on nostettu katon rajaan, niihin ei pääse. Kiipeilee jopa keittiönpöydällä vaikka kuinka kieltää.
Ulkona syö kaiken!
Isosisko 3v on ihan erimaata, aina ollut. Keskittyy kovasti tekemään jotakin. Keskittyi jo 1½v katsomaan titi-nallea tms. Poika ei pysy 2min kauempaa paikallaan.
Kylässä on tuska käydä kun koko ajan saa juosta perässä, edes kahveja on turha yrittää juoda.
Ja uhmaa on. Meilläkin poika läpsii jos ei saa tahtoaan läpi.
Kärsivällisesti vaan jatkuvaa kieltämistä ja mielenkiinnon kääntämistä muihin asioihin. Sitä tämä nyt on.
Tsemppia teille!
Hyvä ettei kämppä äsken palanut, kun neiti oli laittanut kaikki liesitasot täysille. Onneksi huomasin ajoissa - tai ajoissa ja ajoissa. Hirvittävä savunkatku sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ton ikäinen on vielä sen verran pieni, ettei niin ymmärrä leikkien perään, aika aikaansa kutakin. Kuten kerroin aiemmin, varmaan se ympäristö on niin mielenkiintoinen nyt, varsinkin jos on oppinut vasta käveleen.
Hieman lohduttaa viestisi =oJ Kuinka suhtauduit itse lapsen " ilkeilyyn" ? Itse olen jo ollut niin tööt välillä että huudan kurkku suorana ja sieppaan tytön pöydältä melko lujalla otteella alas. =o(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johon auttoi se että tein jäähypaikan, johon lapsen laitoin kun teki pahojaan. Jäähypaikkana oli matkasänky, jossa ei ollut leluja. Kun ensimmäisinä päivinä laitoin lapsen sinne n. kymmenen kertaa ;) ei nykyään joudu sinne enää kuin muutaman kerran päivässä. Nykyään auttaa se että sanon että joutuu jäähylle.
Kumma juttu että leikit jne. alkoi sujumaan paremmin kun oli kunnon pelisäännöt touhuille saatu.
Tsemppiä, tiedän että on kamala vaihe. Ja tosiaan on vasta alkusoittoa siihen mitä tuleman pitää kun uhmaikä alkaa...
ihan normaali yksi vuotias. Haluaa tutustua ympäristöön, on kiinnostunut kaikesta ja kaikkihan tuon ikäisellä melkein sinne suuhun menee. Elä ny hermoja noin pienen kanssa menetä. Eikä noin pieni vielä niin pitkäksi aikaa leikkeihin keskity.
Ei kai tuon ikäinen vielä niin paljon säännöistäkään ymmärrä?
Mikset joskus vois antaa imeskellä niitä kiviä ja syödä sitä hiekkaa? Ei se nii vaarallista ole.:) Pian jättää nuo tavat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja meillä on tosiaan alettu sääntöjä ymmärtää.
T. 14
Nehän lähtevät vetämällä irti, joten meillä oli kaksi nappulaa sitten vain pöydällä ja niillä tarvittaessa laitettiin levy tai uuni päälle. Sen verran monta kertaa olivat levyt päällä, että pakko oli turvautua tähän ratkaisuun... t.7
Vierailija:
Hyvä ettei kämppä äsken palanut, kun neiti oli laittanut kaikki liesitasot täysille. Onneksi huomasin ajoissa - tai ajoissa ja ajoissa. Hirvittävä savunkatku sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Anna syödä hiekkaa, siihen ei kuole
-Meillä on ruokapöydän tuolit nostettu kodinhoitohuoneeseen, nojatuoleihin saa kiivetä (osaa tulla alas nätisti kun on opetettu)
-kukat ylös hyllyn päälle. Jos ei voi nostaa niin laita muovipussit ruukkujen päälle ja teippaa suu kukanvarren ympäri niin ettei multaan pääse käsiksi
-telkkarin luukut teipillä kii
-kaapit jollakin vipstaakilla kiinni, jätä yks tai kaks kaappia mitä on luvallista tonkia ja tutkia
No mutta, en kuitenkaan koskaan ole tullut ajatelleeksi, että olisi jotenkin epänormaalia käytöstä. Niin ne lapset tutustuu ympäristöönsä.
Minä olen antanut puuhastella kaikenlaista. Tosin hellannappulat pitää antaa olla rauhassa. Kiellän, jos kiipeää pöydälle ja käyn nostamassa pois, jonka jälkeen sitten tehdään yhdessä jotain, että pöydälle kiipeäminen unohtuu. Digiboksin räplääminen on inhottavaa, jos yrittää itse katsoa jotain ohjelmaa, mutta yleensä poika on uskonut, kun olen nostanut pois sen vierestä. Telkkarin virtanappula on teipattu kiinni, mutta muuten meillä on kaikki tavarat normaaleilla paikoillaan.
Välillä huusin kurkku suorana minäkin, tai ainakin teki mieli. Mulla oli siihen asti ollut hyvin " korkeaotsaiset" kuvitelmat lapsenpidosta, esikoinen kun oli kyseessä ja hyviä periaatteita, kuten lapsen on opittava kiellot heti liikkumaan opittuaan, mitään ei tarvitse siirtää pois vaan lapselle opetetaan ettei saa koskea, ruoan kanssa ei koskaan leikitä tms. Tulin siihen tulokseen, että kaikki tekevät virhearvoita, mutta vain tyhmä ei opi toimimaan tilanteessa uudella tavalla. Heitin romukoppaan periaatteet, ja aloin toimia aika lapsilähtöisesti tässä tilanteessa, koska siinä vaiheessa kun itsellä palaa hermot niin tilanne ei ole kellekään hyväksi, ei lapselle eikä itselle. Eli siivosin KAIKEN rikkimenevän pois tai ylemmille hyllyille, ruuvasin lapsilukot keittiön kaappeihin, hellan nupit vedin kokonaan irti, siirsin pois keittiöjakkaran tms., tv, dvd, videot tms. lukolliseen kaappiin. Sitten annoin lapsen tutkia ja toimia niin vapaasti kuin mahdollista ja toteuttaa sitä uteliaisuuttaan ja vilkkauttaan, mutta mahdollisimman turvallisesti ja siten, ettei mun tarvitse höpöttää kuin papukaija ei ei ei ei. (Lastenpsykologithat ovat sitä mieltä myös, että jatkuva höpöttäminen ja kieltäminen ennen puolentoista vuoden ikää ei toimi ja on pahastakin, koska eihän lapsi mitään ilkeyttään tee, vaan uteliaisuuttaan, ja lapsen luontaista uteliaisuutta ei pitäisi tukehduttaa jatkuvalla, automaattisella Ei:llä) Meidän perheessä tämä ainakin toimi, kului ehkä puolisen vuotta ja kun asiat oli tutkittu ja menettäneet uutuudenviehätyksensä, niin tarmo ja energia kohdistuivat ihan muihin asioihin kuten leluihin.
Vierailija:
Hieman lohduttaa viestisi =oJ Kuinka suhtauduit itse lapsen " ilkeilyyn" ? Itse olen jo ollut niin tööt välillä että huudan kurkku suorana ja sieppaan tytön pöydältä melko lujalla otteella alas. =o(
ap
Siinä on kyllä vanhemman hermot koetuksella - nim. kokemusta löytyy viiden kohdalta jo - mutta se pitää vaan kestää. Aikuisen pitää olla se aikuinen, jonka kanssa lapsen on turvallista kasvaa ja kehittyä. Tottakai on luonnollista, että menee hermot siihen jatkuvaan " EI!" :n kailottamiseen ja torumiseen, komentamiseen, ojentamiseen, ja se on minusta ihan oikeutettuakin vanhemmalta. Ei aina tarvikaan jaksaa.
Mutta älä nyt hätäile, lapsesi kuulostaa tosiaan aivan normaalilta kasvavalta lapselta, ei hän minusta ole edes mitenkään ylivilkas. Meillä lapset on olleet paljon tekevämpiä vielä - ja jotensakin " kovakorvaisempia" :)
Joten nou hätä! Ota ihan rennosti vaan, kyllä se pian hellittää! :) Vaikka sitten onkin edessä seuraavat uhmaiät ja muut " koettelemukset" , mutta kuitenkin...
Tsemppiä!!
että on MUITAKIN samassa ' jamassa' .. Nimittäin YMMÄRRÄN TOSI hyvin ap:n tilannetta, mulla on poika 1v 8kk ja on aikast vilkas sanoisin...heh heh, tuttuja juttuja noin temput.
Ihan just tunnistin itseäni tuosta sun ' hermoilusta' ja voimien loppumisesta, itse olin MYÖS tosi uupunu pahimmassa vaiheessa kun poika räpelsi kaikkea ja aina piti sata silmää olla jokapaikassa. Vaikka meillä on järjestetty normaali lapsiturvallinen koti niin monesti tuntui että pillahdan itkuun kun uuvuttaa jatkuvat kiellot. Joskus kun olimme sellaisissa paikoissa missä täytyy vaan olla rauhallisemmin niin sanoinkin miehelleni että tää oli muuten VIIMEINEN kerta kun enää lapsen kanssa lähden MIHINKÄÄN, sen verran voimille otti!
Mun mies oli ihan hilkulla kans että kysytään neuvolasta onko tää normaalia... mut kun kävin neuvolassa niin unohdin kysyä. Poika oli niin nätisti. Jälkeenpäin ajattelin, että taitaa se olla normaalia käytöstä,
ja en vaivautunut asiaa kysymään enemmälti..
Oikeesti on menny varmasti PUOLI VUOTTA että voin nyt ' pikkuhiljaa' alkaa sanomaan pojan rauhoittuneen. Monet äidit sanoo että ne alkaa vaan yks kaks rauhoittumaan iän myötä. Hymyilin vaan sisäänpäin näille äideille, että kuulkaas...kun meidän poika ei vaan rauhoitu...tiedän sen. =) Mutta kas kummaa, jonkinlainen käänne on ilmeisesti tapahtunut kun osaa rauhoittua hetkeksi ja ei paisko ovia ennää niin paljon, tv:tä ei räplätä enää samalla tavalla ja aletaan uskomaan jos äiti sanoo että ' ei' saa laittaa suuhun kiveä yms.
Eli, se MENEE ajankanssa ohi.
Sen verran vielä että luin ADHD sekä ylivilkkauslapsille (en tarkoita että sulla on) auttavan jos saavat Omega 3 ja Omega 6 rasvahappoja. Kävin juttelemassa luontaistuotekaupassa niin kertoivat että on saatu hyviä tuloksia ja auttanut lapsen keskittysmiskyvyssä... mutta sulla on vielä niin pieni lapsi että ehkä miettisin toistaiseksi vielä tarpeellisuutta, koska kyseessä on ihan normaali lapsen käytös. =)
Voimia sulle vaan, täällä on äitejä jotka tasan tietää mistä puhut. Ymmäretään että voimia vie, mutta kohta helpottaa. (Vaikka se puoli vuotta voi tuntua aika pitkältä ajalta eteenpäin ajateltuna) =)
Sitä rakastaa niin syvästi omaa lastaan, ja kun keskityt ajattelemaan niitä hellyyttäviä piirteitä joita sinun lapsella varmasti on paljon, niin jaksat yli tämän hetken. Hellät tunteet antaa lisää voimaa! Katselepa nukkuvaa lastasi ja ajattele sen pieniä suloisia piirteitä. Nukkuessa ne ainakin on kiltisti. Hih. ;D
Meillä ei esim. ainuttakaan kukkaa/koriste-esinettä kuin kattoon hinattuna.
Voithan neuvolassa puhua, mutta lääkärille tuskin on aihetta.