Jos et tietäisi minkä ikäinen olet, eikä sitä olisi maailmassa määritelty ajan suhteen, niin minkä ikäiseksi itseäsi luulisit?
Olisit vain elänyt yhteiskunnassa, jossa ajalla ei olisi väliä ja ilman lokerointia. Elänyt vain päivä kerrallaan kuten tähänkin asti.
Minkä ikäiseltä sinusta tuntuisi tai mitä veikkaisit, kun joku tulisi kysymään minkähän ikäinen mahdat olla?
Kommentit (17)
Olen päässäni jumiutunut 16-vuotiaaksi.
Peili näyttää eläkeikää.
Sairauksieni kanssa varmaan 40. Olen päälle 30.
Kutakuinkin neuvokas, osittain myös viisas, törmäily ohitettu jo aikapäivää sitten, samoin kuin riehakas.
Aamulla töihin herätessäni tunsin itseni 93-vuotiaaksi.
No jos sellaista määritelmää ei olisi en usko että alkaisin itse sellaista keksimään.
Miksi vaivata päätään jollain mitä ei käytännössä edes olisi?
Mutta jos joku sellaista tulisi kysymään niin hän varmaan sitten olisi keksinyt ikämääritelmän.
En usko että jaksaisin kiinnostua. Ihanan huoletonta päivä kerrallaan kuin koira tai kissa tai taivaan lintu!
Vierailija kirjoitti:
No jos sellaista määritelmää ei olisi en usko että alkaisin itse sellaista keksimään.
Miksi vaivata päätään jollain mitä ei käytännössä edes olisi?
Mutta jos joku sellaista tulisi kysymään niin hän varmaan sitten olisi keksinyt ikämääritelmän.
En usko että jaksaisin kiinnostua. Ihanan huoletonta päivä kerrallaan kuin koira tai kissa tai taivaan lintu!
Ajattelin itsekin juuri näin enkä osannut edes määritellä ikääni vaikka aloituksen itse teinkin. Tuli vain vapautunut olo, että mitä sitten. Elän hetki kerrallaan ja elämäni on ihanaa ilman aikatauluja. Jos vaikka kuvittelisi sitten, että aikataulusta olemme kuulleet ja se on jonkun diktaattorimaan keksintö. Olemme onnellisia täällä kaukana, ettei meillä ole sellaista yhteiskuntaa ja mietimme, että onpas ankeaa kun he siellä joutuvat jonkun aikamittarin mukaan juoksemaan. Me vain heräämme, teemme työmme pienessä yhteisössämme, elämme ja nukumme kun siltä tuntuu. Ei ole aikatauluja, on vain vaistot ja elämämme jano.
Ap
Todellisuudessa sitten menen kohta asemalle, hyppään kyytiin ja menen toiseen kaupunkiin. Illaksi töihin, jossa aikataulut määrittelevät elämän, ensin täytyy käydä nopeasti kotona. Sitten myöhään illalla kotiin ja aamusta taas lähdetään. Täytän vuosia taas ja täyssä aikarumbassa juostaan. kuin päättömät kanat, murehditaan kun pitäisi saavuttaa tietyssä aikataulussa jotain, että tuntee kuuluvansa yhteisöön.
Minusta elämämme on käsittämätöntä. Jos aikaa ei olekaan. On vain hetki mutta se on pilattu kellolla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa sitten menen kohta asemalle, hyppään kyytiin ja menen toiseen kaupunkiin. Illaksi töihin, jossa aikataulut määrittelevät elämän, ensin täytyy käydä nopeasti kotona. Sitten myöhään illalla kotiin ja aamusta taas lähdetään. Täytän vuosia taas ja täyssä aikarumbassa juostaan. kuin päättömät kanat, murehditaan kun pitäisi saavuttaa tietyssä aikataulussa jotain, että tuntee kuuluvansa yhteisöön.
Minusta elämämme on käsittämätöntä. Jos aikaa ei olekaan. On vain hetki mutta se on pilattu kellolla.
Ap
Eikös tiedemiehet ole sitä mieltä, että aikaa ei oikeasti ole olemassakaan. Ei ainakaan siinä mielessä aikajanana, kuin me sitä ajatellaan.
Kaikki mitä me nähdään, saattaa olla harhaa. Esim. kaikki muistot voi olla kuvitelmaa, ja me eletäänkin jotain minuutin silmukkaa aina uudestaan simulaatiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa sitten menen kohta asemalle, hyppään kyytiin ja menen toiseen kaupunkiin. Illaksi töihin, jossa aikataulut määrittelevät elämän, ensin täytyy käydä nopeasti kotona. Sitten myöhään illalla kotiin ja aamusta taas lähdetään. Täytän vuosia taas ja täyssä aikarumbassa juostaan. kuin päättömät kanat, murehditaan kun pitäisi saavuttaa tietyssä aikataulussa jotain, että tuntee kuuluvansa yhteisöön.
Minusta elämämme on käsittämätöntä. Jos aikaa ei olekaan. On vain hetki mutta se on pilattu kellolla.
Ap
Eikös tiedemiehet ole sitä mieltä, että aikaa ei oikeasti ole olemassakaan. Ei ainakaan siinä mielessä aikajanana, kuin me sitä ajatellaan.
Kaikki mitä me nähdään, saattaa olla harhaa. Esim. kaikki muistot voi olla kuvitelmaa, ja me eletäänkin jotain minuutin silmukkaa aina uudestaan simulaatiossa.
Niin. Eikö ole hienoa? Ei aikaa voi olla, siis tällaista mitä me luulemme todelliseksi ajaksi. Minusta kun tätä pohtii, niin kaikki tämä missä elämme tätä outoa harhaamme, niin todellakin "todellisuus" vaikuttaa vain päälleliimatulta. Kuin olisi vain tungettu kaikkea ylimääräistä olemisen ylle ja menemme oudoissa sfääreissä. Jokaisella ihmisellä on oma todellisuutensa joka yhdistyy tässä ajassa kelloon ja kalentereihin.
Kun tätä tässä miettii, niin tuntuu todella vapauttavalta ajatella, että oikeasti tuo on harhaa. Tuli vapaa olo.
Ap
Olen 40. Ei vakityöpaikkaa, perhettä ym. Tunnen olevani 30.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa sitten menen kohta asemalle, hyppään kyytiin ja menen toiseen kaupunkiin. Illaksi töihin, jossa aikataulut määrittelevät elämän, ensin täytyy käydä nopeasti kotona. Sitten myöhään illalla kotiin ja aamusta taas lähdetään. Täytän vuosia taas ja täyssä aikarumbassa juostaan. kuin päättömät kanat, murehditaan kun pitäisi saavuttaa tietyssä aikataulussa jotain, että tuntee kuuluvansa yhteisöön.
Minusta elämämme on käsittämätöntä. Jos aikaa ei olekaan. On vain hetki mutta se on pilattu kellolla.
Ap
Eikös tiedemiehet ole sitä mieltä, että aikaa ei oikeasti ole olemassakaan. Ei ainakaan siinä mielessä aikajanana, kuin me sitä ajatellaan.
Kaikki mitä me nähdään, saattaa olla harhaa. Esim. kaikki muistot voi olla kuvitelmaa, ja me eletäänkin jotain minuutin silmukkaa aina uudestaan simulaatiossa.
Niin. Eikö ole hienoa? Ei aikaa voi olla, siis tällaista mitä me luulemme todelliseksi ajaksi. Minusta kun tätä pohtii, niin kaikki tämä missä elämme tätä outoa harhaamme, niin todellakin "todellisuus" vaikuttaa vain päälleliimatulta. Kuin olisi vain tungettu kaikkea ylimääräistä olemisen ylle ja menemme oudoissa sfääreissä. Jokaisella ihmisellä on oma todellisuutensa joka yhdistyy tässä ajassa kelloon ja kalentereihin.
Kun tätä tässä miettii, niin tuntuu todella vapauttavalta ajatella, että oikeasti tuo on harhaa. Tuli vapaa olo.
Ap
Se on ajatuksena toisaalta vapauttavaa, toisaalta karmivaa, sillä pohjalla on se totuus, että me ei välttämättä tiedetä totuutta. Eikä ehkä koskaan tulla tietämäänkään.
Se on oma valinta, että miten asian ajattelee. Itse myös otan sen vapauttavana, sillä turha kiukutella sellaisen asian kanssa, mikä on tavallaan oman itsen ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Olen 40. Ei vakityöpaikkaa, perhettä ym. Tunnen olevani 30.
Sama!
Ulkonäköni puolesta 40, käytökseni puolesta 70.
Tunnen itseni n. 35- vuotiaaksi, joskin peiliin katsoessa harmaat karvat juoruavat oikean ikäni.
Olen 50.
49- vuotiasta vaimoani on kyllä luultu n. 35- vuotiaaksi.
Muutama vuosi sitten työkaverinsa ei uskonut häntä yli 30- vuotiaaksi.
Miten voisin iästä mitään luulla, kun sinun ajatusrakelmasi mukaan ikää ei tuossa maailmassa tunnettaisi...
Oon heränny jo melkein kahtenakyt tuhantena aamuna. Tarkempi tieto löytyy tukkimiehen kirjanpitona kukkatapetista. Pituuskasvu loppui aikoja sitten, maan vetovoima kiskoo kudoksia alaspäin ja kehon muotoni on horisontaalisesti haasteellinen.
Sillä ei kyllä olisi väliäkään ja ihmettelisin varmaan mitä väliä koko asialla olisi.
Nauraisin ja jatkaisin elämääni ilman aikaa.
Ihanan stressitön mielikuva.
Ap