Kuinka paljon omat sisaruksesi ovat sinun lapsiesi kanssa tekemisissä? Tai vastaavasti kuinka paljon itse olet tätinä/enona/setänä mukana?

Köyhissä maissa omaa lisääntymistä puolustellaan länsimaiden ylikulutuksella ja länsimaissa omaa lisääntymistä puolustellaan köyhien maiden ihmismäärällä.

Kätevästi näin kukaan ei ole vastuussa ja voidaan jatkaa taas uusien lajimme edustajien synnyttämistä valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Syntymä on kuolemantuomio :(

Mitä sitten? Tarvitseehan emän omat tarpeet tyydyttää.

Mulla ei sisaruksia ole. Miehen sisarukset ovat ristiäisiin osallistuneet, muuten ei ole käyneet meidän luona. Hieman ikävääkin, kun mieheni vanhemmat eivät ole enää elossa joten sisarukset on lähimmät sukulaiset.

Asutaan kaikki kolme siskoa eri maissa joten ei nähdä toisiamme tai toistemme lapsia kovin usein. Mutta silloin kun nähdään ollaan tiivisti yhdessä ja puhutaan puhelimessa säännöllisesti.

Itse olen läheinen isosiskoni esikoisen, jo aikuisen kummipoikani kanssa ja pikkusiskoni on hurjan läheinen mun lapsille.

Ap tässä itse. Mulla ei ole lapsia, mutta rakkaimpia asioita itselle on sisarusten lapset. He asuvat kaukana, mutta nähdään väh. kerran kuussa tai parissa ja sitten nähdäänkin usean päivän voimin. Se on minulle henkireikä ja heidän näkemisellään olen melkein viikon sydän pakahtuneena ikävästä, heh.

Meille on muodostunut läheiset suhteet ja yritän järjestää kahdenkeskeistä tätiaikaa. Yhdessä tekeminen on parasta ja näyttää heille tärkeitä juttuja, mitä minulle on ollut lapsena kivaa.

Tätinä oleminen on maailman parasta.

Veljentytärtä ennen covidia näin aika usein kun kävin veljen luona, ehkä muutaman kerran kuussa. Covidin aikana hän muutti omilleen opiskelemaan joten nyt en ole varmaan nähnyt pariin vuoteen. Siskon lapsia olen nähnyt tasan kerran, välimme siskon kanssa eivät ole niin hyvät että tapaisimme muuten kuin mahdollisesti jossain sukujuhlassa.

Vierailija kirjoitti:

Syntymä on kuolemantuomio :(

Naisten pakottava tarve saada elävä nukke jota pukea ja huoltaa. Pitäisi tehdä hyväksytymmäksi jatkaa leikkinukella leikkimistä.

En yhtään, en ole edes tavannut veljeni lasta, veljeäkin viimeeksi useampi vuosi sitten.

Onneksi ystävät saa valita itse, toisin kuin sukulaiset.

Pikkusiskoni mua niin paljon nuorempi, että ei tää lapsiarki häntä kiinnosta vielä ja sen ymmärrän. Nähdään harvoin, jollain synttärikutsuilla pari kertaa vuodessa.

Veljeni lasten kanssa olen paljon tekemisissä ja heille hyvin läheinen, niin siinä samassa mun veli taas on mukana mun lasten elämässä. Joskus matkustellan perheinä yhdessä ym.

Sisaruksilla mt-ongelmia, siksi sikiävät kuin kanit kun ehkäisy on liian monimutkaista. Lapsiparat, mutta en voi heitä geeneiltään pelastaa, meidän vanhemmiltahan ne peräisin ovat.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään, en ole edes tavannut veljeni lasta, veljeäkin viimeeksi useampi vuosi sitten.

Onneksi ystävät saa valita itse, toisin kuin sukulaiset.

Ei sillä aikuisena enää väliä ole, koska sukulaisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä.

Veljen kanssa ollaan päikseen esikoisten kummeja, ja he asuvat lähimpänä+ovat läheisimpiä. Lapsia tulee nähtyä siinä samalla kun muutenkin kyläillään, pari kertaa kuussa. Joskus lapset on puolin ja toisin vahdittavana. Muilla sisaruksillani ei ole lapsia ja he asuvat kaukana. Nähdään lähinnä mummolakäyntien yhteydessä, lomilla/pitkinä viikonloppuina. Lapsia tervehtivät ja puuhastelevat jotain yhdessä, riehuntaleikkejä enon kanssa tai pelailua tädin kanssa.

En ole sisarukseni kanssa missään tekemissä, heidän 16 v lapsi käy meillä kesäisin pari viikkoa. Omaani en sinne hullujenhuoneelle päästä.

Mulla on itselläni pieniä lapsia ja kaksi lapsetonta veljeä.

Toinen veljeni tykkää lapsista paljon, tavataan vähintään kerran kuussa. Kun veli vierailee meillä niin näkee lapsia myös. Kun minä hänen luonaan tai käydään jossain niin en ota lapsia mukaan.

Toinen veljeni pitää lapsista, mutta on epävakaa emmekä näe kovin usein. Välillä meillä on ollut läheinenkin suhde, välillä ei mitään välejä. Nykyään en ota lapsia mukaan missä tavataan.

Miehelläni on myös lapseton sisko (hän on vela). Nähdään muutaman kerran vuodessa. Mies näkee myös n. pari kertaa vuodessa siskoaam kahdestaan. Hän on kyllä tosi kiva, mutta myös tosi kiireinen työmatkojen ja muiden ulkomaanmatkojen vuoksi.

Ylipäänsä ei niin kauhean tiiviit välit ole enoihin ja tätiin, mutta mä en ainakaan niitä suhfeita sillälailla ota asiakseni vaan muodostuvat sellaisiksi kuin muodostuvat eniten sen mukaan miten tuntuu hyvältä olla tekemisissä. Itsellekin tärkeimpiä ylläpidettyjä suhteita on olleet sisarussuhteet, ei tädit/sedät/enot niinkään ja kun meidän lapsilla ei serkkuja toistaiseksi olekaan,

En ole juurikaan sisarukseni lapsien kanssa tekemisissä. Ei kiinnosta lapset, ei ole omiakaan. Sukulaiset nyt on muutenkin pakollinen paha enkä ole heitä voinut valita. Jos joku heistä tekee lapsia niin aivan vapaasti, mutta ei mua silti kiinnosta niiden kanssa pyöriä. Katotaan sitten kun ovat aikuisia.

Oma siskoni viettää paljon aikaa lasteni kanssa, tosin olemme aina olleet läheisiä ja viettäneet aikaa yhdessä. Käydään yhdessä uimassa ja kirjastossa, nyt kesällä täti on halunnut mukaan puuhapuistoihin ja erilaisille retkille. Miehen siskoista kaksi ei ole edes tavannut lapsiamme, vaikka olemme heitä kutsuneet käymään. Yksi sisko sentään on lasten elämässä mukana, tapaavat noin joka toinen kuukausi ja hän neuloo lapsille lahjaksi suloisia pipoja ja sukkia. Lapset haluaisivat useamminkin tavata myös tätä tätiä, mutta en halua painostaa häntä. Mukava että on kuitenkin osallisena lasten elämässä ja lapset pitävät hänestä.

Lisäksi lapsillamme on "ylimääräinen" täti, oma tätini, äitini sisko. Hän on vähintään yhtä paljon lasten elämässä läsnä kuin siskoni ja käyttää useimmat vapaa päivänsä näiden tapaamiseen.

Olen iloinen että lasten elämässä on paljon tuttuja aikuisia.