Lapsen päivähoidon aloitus ahdistaa, miten helpottaa tilannetta?

Pöööööö :(

Älä huoli, kyllä sinä sitä pääset hoitamaan jatkuvasti. Nimittäin alkaa flunssakierre yms eikä lasta oteta hoitoon.

Meillä auttoi tosi paljon se, että tutustuimme pariin lapseen, jotka myös olivat aloittamassa pvhoidon samassa (tulevassa) ryhmässä.

Onko teillä päiväkotiin mahdollista tehdä tutustumiskäyntejä ennen aloitusta ? Entä onko siellä ns. aloituskeskustelu ? jos on niin näissä kannattaa tuoda ajatuksesi esille. 

Itse olen työskennellyt vain yksityisellä, joten en tiedä miten kunnallisella toimitaan, mutta meillä on jotkut vanhemmat olleet useita kertoja lapsen kanssa tutustumassa päiväkotiin ja vähitellen sitten pidentäneet aikaa, jonka lapsi tutustuu yksin. 

Ehkä lapsesi ei ole niin arka kun annetaan mahdollisuus

Sun paniikki vain leviää

Riippuu niin lapsesta, että viihtyykö. Lapsistani  2/3 on viihtynyt.

Pahinta hoidon aloituksessa oli sitä seuraava talvi. Sairautta sairauden perään! Päiväkodit ovat saastuttavia paikkoja vs kotihoito. Varaudu poissaoloihin/ ehkä olisi oikein, että miehen työt joustavat, eikä sinun, sillä olet ilmeiseti olut jo hoitamassa lapsia kotona? Jossain vaiheessa taudit on kuitenkin sairastettava pois, jotta saa vahvemman vastustuskyvyn. Parempi nyt kuin esikouluiässä.

Ja et ole ollenkaan ajatuksesi kanssa yksin, 15 vuoden työskentelyn aikana kuulin samanlaisia ajatuksia ja mietteitä useita kertoja. ne ovat luonnollisia. 

Tärkeää on mielestäni, että on avoin kommunikaatio sinne päiväkodin suuntaan ja tietysti myös sieltä takaisin päin. 

Mahdollisuuksien mukaan pitkä (usemman päivän) tutustumisjakso hoitopaikassa yhdessä ennenkuin hän jää sinne koko päiväksi yksin. Helpottaa jos ensin ollaan yhdessä aamupäivä hoitopaikassa vaikka edes parin päivän ajan ja alussa on hyvä pitää päivät muutenkin lyhyinä, jos suinkin voi.

Koeta puhua hoitopaikasta kivasti ja kannustavasti, ja käykää läpi myös se että ikävän tunne kuuluu asiaan ja iltapäivällä aina nähdään taas. 2,5v on jo melko iso ja hänellä on luultavasti hyvät mahdollisuudet tottua melko nopeasti, hän ymmärtää hyvin puhetta jne.

Oma lapseni itki monta viikkoa joka päivä, mutta hiljalleen tottui, tärkeää on pysyä itse rauhallisena ja ystävällisenä eikä koettaa saada lasta pääsemään ylitse mahdollisimman nopeasti, se hoputtaminen ja kehotukset reippauteen ym palvelee aikuista eikä lasta. Lapsi kyllä kestää kun sinä kestät hänen kanssaan. Mukaan mielellään oma unilelu joka voi "asua" hoitopaikassa ja jonka kanssa on kiva mennä päivälevolle.

Aiheesta löytyy netistä paljon materiaalia tueksi lisää, avoimet välit hoitopaikan aikuisiin auttavat kaikkia osapuolia. Ikävä kyllä nykyään päiväkodeissa on hyvin vaihteleva taso eli on hyvä varautua ongelmiinkin ja siihen että joutuu pitämään lapsensa puolia, mutta sitä on turha surra ennekuin tietää millainen paikka on kyseessä.

Eiköhän se suju , jos joka aamu opastat hoitohenkilökuntaa kuinka sinun kullannuppuasi pitää hoitaa ja mitä erityistarpeita hänellä on. Iltapäivällä sitten kuulustelet, että asiat on tehty niinkuin sinä opastit.

Kyllä se viimeistään hoidon alkaessa helpottaa. Huomaat miten kivoja aikuisia ja lapsia ryhmässä on.

Yritä nyt keskittyä muutoksen positiivisiin puoliin. Lapsi saa tutustua uusiin ihmisiin, toisiin lapsiin, joista voi tulla elämän ikäisiä ystäviä. Miten mahtavia leikkejä niillä on yhdessä. Miten pienet jutut on isoja noin pienistä, menevät ekalle metsäretkelle päiväkodista ja syövät siellä eväät ja siitä intoillaan monta päivää. Odottelet sitä, että jonain päivänä lapsi voi olla ylpeä itsestään, kun on saanut kasvaa itsenäisemmäksi.  

Mulla myös hirveä stressi, 3,5-vuotias aloittelemassa päiväkotielämää.