**MAALISmasuset keskiviikkoon***

GALLUPPIIN;



Missä ajattelit nukuttaa?

Vaikeita kysyy hän...no tietty ulkona vaunuissa mahdollisuuksien mukaan päivällä. Meidän sängyn viereen olis tarkotus mahduttaa pinnis, ja sinne sitten kenties topattu kori? tai sitten se äp-laatikko.



Pinnis vai äp-laatikko?

Oho, taisin vastata tähän jo äsken...eli oikeestaan en vielä tiedä - molemmat! :)



Minkä kokoinen se äp-laatikko suunnilleen on? Funtsailin että jos jostain osuis kohdalle sopivan kokoinen kori niin sellanen olis kiva topattuna ensisänkynä..joten kokoja kiitos??



Hih, ja kadonnut lammaskin on palannut joukkoon taas, jo sua kaivattiinkin :)



(.) en mä oo jaksanu siivota, en oo oikein tehny mitää muutakaan. Pessy pari koneellista pyykkiä - siinähän se tärkein.

Pitäs lähtee anoppilaan vaihtamaan autoon vanhat talvitennarit alle ettei pääse yön kuurat yllättämään joku aamu (loppuvkolle luvattii jo kylmää!). Mä oon aina ekojen joukossa vaihtamassa renkaita (ja keväällä vikojen joukossa) kun töihin lähtö on usein ennen 05:ttä ja sillon on vielä yökosteus jäätyneenä tien pintaan...en viiti turhia riskeerata.

Joo,. kyllä nyt täytyy jotain saada aikaan.



Tappert ja Puksu

Mies venyttää mun jalkoja siten, että mä makaan selällään ja mies nostaa toista jalkaa ylöspäin niin paljon kun menee. Itse venytän pakaralihasta niin että istun toinen jalka sivulla koukussa (vähän niin kuin risti istunnassa), toisen jalan nostan koukussa olevan jalan yli poivi ylhäällä, pidän polvesta kiinni ja käännän vartaloa. Tässä kyllä ottaa vähän masu vastaan. Huonosti selitetty, mutta toivottavasti ymmärsit! Nää auttaa mulla ja lisäksi yritän pyöritellä lantiota.



galluppiin:

Vauva nukkuu meidän makkarissa pinnasängyssä heti alusta alkaen. Päivä unet olisi tarkoitus nukuttaa ulkona, jos rytmi sattuu niin, että esikoinen voi silloin leikkiä pihalla. Jos pienokaisesta tulee yhtä vaativa kuin isoveljensä vauvana, niin varmaan sit nukkuu päikkärit kantoliinassa.

Liikkeitä tuntuu säännöllisen epäsäännöllisesti. Selkeimmin ja eniten vauva potkii aina iltaisin ,alkaa tuossa klo 19-20 aikaan ja mesoo tunnin-pari.



Galluppiin vastaan, että meillä on varmaan pinnasänky taas omassa sängyssä kiinni kuten esikoisestakin mutta käytäntö taitaa olla sama, että vauva nukkuu vieressäni parisängyssä, koska nukahdan kun imetän sen tuhat ja yksi kertaa yössä..... Mutta pinnasänky on siinä muodon vuoksi ja päiväunia voi koittaa siinä nukuttaa. Esikoinen kun ei nukkunut niitäkään koskaan, torkahteli syliin tai kantoliinaan muutamaksi minuutiksi silloin tällöin.



Vaunuissa meillä ei esikoinen nukkunut minuuttiakaan ekaan 4 kuukauteen, joten en edes haaveile niissä unista, ehkä sitten isompana koisaa niissä tää tuleva vauvakin :-)



Ei mitään ihmeitä ole olossa, kaikki ok ja vointi ihan normaali. Väsyttää tosin edelleen todella paljon välillä ja välillä on ihan hirveän energinen.



19+3

En eilen ehtinyt koneelle, ja tänään kun selailin viestejä taaksepäin, niin jo tuli paha olla :( Sofialle enemmän voimia tämän päivän synnytykseen, kun pystyn edes täältä lähettämään. Koeta jaksaa. Päivä kerrallaan.



Iloisiakin uutisia onneksi oli, Paljon onnea morsiammelle!!



Gallupiin; Öisin vedän pinnasängyn sänkymme viereen ja siitä nostan tissille ja takaisin. Luulen, että päikkäreitä yritän kelien mukaan nukuttaa takapihalla terassilla vaunuissa. Toivottavasti ei ole paukkupakkasia! Ja alussa, kun nukahtelee muutenkin pitkin päivää ja minne vain, niin varmaan tulee laitettua myös pinnikseen. Rytmin löydyttyä nukutan tosiaan varmaan ulkona. Todellisuus näyttää kuitenkin miten se menee :) Esikoinen ei koskaan oppinut nukkumaan muuta kuin liikkuvissa vaunuissa. Kuopus taas nukkui kuin tukki takapihalle työnnetyissä vaunuissa. Joten arvoitushan tuo taitaa olla sinne maaliskuulle asti :))



Eipä muuta kummempaa!



Caius ja ilona 20+2

Tappi: mun veli nukutti poikaa vanhassa perunakorissa, vaimo on tosi kätevä käsistään ja oli tehnyt siihen pehmusteet. Jonkun tollasen tai pärekorin vois laittaa aluks pinnikseen, monet laittaa äp pakkauksen. Noista koreista tulee kivoja, kun jaksaa vaan pehmusteet ym värkätä.

Varmaankin joku 70-80cm pitkä ja 40-50cm leveä. Pitäis ainakin muutama eka kuukausi pärjätä (riippuu tietty miten vauva kasvaa).



Möhköfantti: toi mainitsemas liike venyttää vissiin enempi sivuilta, eiks se oo se perinteinen venytys. Mun pitäis saada venytettyä pituussuunnassa ja sillon tää masu vasta tiellä onkin. Taitaa kohta saikku paukkua tälle mammalle, jollen saa jotain aikaiseksi. Pahenee nimittäin tää kipu joka päivä.



-m-

Joo venyttää sivusuunnassa ja tuo missä mies auttaa venyttää vain tuolta alhaalta. En ole minäkään keksinyt miten venyttää pituus suunnassa, koska maha tosiaan pahasti tiellä :(. Viime raskaudessa mistään ei ollut apua ja lopulta alkoi lähtee jalat alta ja saikulle siis. Nyt sitten yritän kaikkea, ettei äityisi niin pahaksi.

tsempitetään sitten toinen toisiamme ettei tarvis saikulle kovin aikaisin jäädä. Ja tai Tapillakin olla hieman iskias-vaivoja.



Mites, jos muuten koeajalla joutuu jäämään pitkälle saikulle, vaikuttaako se työsuhteeseen jotenkin, eipä kait, tuli vaan sellanenkin pelko persiiseen :)



-m-

En taasen töiltä ole ehtinyt käydä katsomassa ja kirjottamassa tänne.Nytkin saavuin just kotia...yllätys yllätys-töistä! ja päätin oikein istahtaa koneen ääreen.

Kiitos vaan onnitteluista,hääpäivä on siis päätetty ja kirkko varattu.Ei mitään suuria häitä tässä ole tarkoitus järjestää...ja ristiäiset menee siinä sitten samalla.Eli keväällä sitten.Tässä ollaan niin töiden kanssa naimisissa loppuvuosi ettei suorastaan ehdi kauheasti niihin nyt panostaa.Niin ihana kun niitä onkin järjestää.

Meillä on rauha maassa,lapset syyslomalla ja nyt mummolassa.Odottelen täällä nyt siis vaan miestä kotiin =) kynttilän valossa.Meillä kun ei hirveästi ole ollut nyt sitä kahden keskistä aikaa ,niin otetaan ilo irti!

Mitä napaani kuuluu? Ihan hyvää ,kovasti siellä jo poika potkii ja vatsa kasvaa.Tänään taisin paareja nostaa hieman huonossa asennossa kun alaselkä on ihan jumissa.Tukiliivin tilasin,tulee ensiviikolla.Kaupassa toki oli niitä mutta liian isoja kokoja.Joten ensiviikkoon menee....

Sofian juttuja tuossa luin ja kauhea olo tuli.....miten pahoillani olen,niinkuin moni muukin.Jännitystä meilläkin piisaa.Meillä on myös tuo vauvan sydän ultra ensiviikolla.Toivotaan että hyvin käy.Kamalaa jos vielä jotain löytyisi.....Nyt kun on päässyt kaiken muun vaikeuksien ohitse ja saanut tässä nauttia viikon tästä raskaudesta ihan olan takaa.

Mutta edelleen päivä kerrallaan.....





-Eve-71-

Sofialle valtavat määrät jaksamista ja voimia surussa!



Itsekin elän ' uutta arkea' , opettelen elämään ilman rakasta äitiäni. Äitini haudattiin viime lauantaina ja sen jälkeen olo on ollut totaalisen tyhjä vaikka arki kuluu ihan normaalisti.



Vauvan liikkeitä olen tuntenut ihan satunnaisesti, ehkä. Tällä hetkellä olo on lähes ei-raskaana vaikka masu kasvaakin ja välillä jopa rajoittaa elämää. Onneksi ei vielä pahasti.



Nyt mulla on ilmeisesti joku hiivatulehdus, semmoinen kutina päällä :(. Jostain lääkesivuilta luin, että raskaana olevat ovat erittäin suuressa riskiryhmässä ja lääkehoito on turvallista mutta neuvolaan kannattaisi olla yhteydessä. Toivottavasti eivät käske mihinkään lääkärille näytille, mielelläni kokeilisin hoitaa ihan vaan kotosalla jos onkin vain vaaratonta hiivaa... Pitänee huomenna siis pirauttaa.



Muutenkin pitäisi edelleen mennä apteekkiin ja ostaa niitä 2+vitamiini/rauta/kalkki -pillereitä. Sen verran vähän tulee maitotuotteita syötyä ja samalla saisin deet ja muut tarpeelliset vitamiinit.



Semmoista tänne. Lapsi on jo nukkumassa, isäntä vielä pihahommissa. Ai miten niin talvi painaa päälle ja pitäisi eläinlauma saada pois laitumelta.



telma ja masuasukas 17+1

Pakko oli tulla käymään tällä palstalla, en ole sitten alkuraskauden kirjoittanut mitään, lueskellut joskus. Haahuilen enemmän ja siltä palstalta kuulinkin, että täällä oli tosi surullisia ultrakuulumisia...



Vaikken sua Sofia tunnekaan, toivon sulle ja perheellesi paljon voimia. Olette tosi kammottavassa ja vaikessa tilanteessa. Onneksi kuitenkin saatte tukea toisistanne. Itketti lukea kuulumisiasi, ja sanattomaksi tuollainen tilanne vetää. Nyt olet jo tainnut synnyttää vauvan... Jaksuja ja haleja niin paljon vaan.



- - -



ON (kuitenkin pakko kertoa tähän perään):

Tiistaisessa rakenneultrassa kaikki hienosti!! :) Onneksi pääsin sinne jo heti aamulla, taisi mua kuitenkin jännittää, vaikka en uskonut jännittäväni. Oli masu ihan sekaisin aamulla ja päätä särki ikävästi koko päivän.



Siellä se pikkuinen vilkutteli ja heristi ihanasti etusormeaan juuri, kun puhuttiin, että yövuorot olleet rankkoja (mulla supisti kipeästi yhden yövuoron jälkeen tässä pari viikkoa sitten). Halusi pikkuinen osallistua keskusteluun selvästi. Kaikki sisäelimet näyttivät hyviltä, samoin selkä ja pää. Jalat näyttivät kovin lihaksikkailta ja sitä naureskelin, että miten voi jo noin pienellä olla noin isot muskelit. Kaikki sormet ja varpaatkin näkyivät. Ja pikkunenä. Voi että vauva ja sen kasvaminen tuolla omassa masussa ovat kyllä ihme! Iloisin ja onnellisin mielin ollaan siis oltu:) :) Mukaani sain monta kuvaa, niistä on ollut mukava katsella pienokaista näin jälkeenkin päin. Ultran jälkeen ollaan vaan oltu entistä iloisempia ja onnellisempia. Ihana kuulla, että normaalin kasvun lisäki vauva näytti myös varsin terveeltä. Kutittelua tuntuu joka päivä, joskus pieniä töytäisyjäkin. Tuntuu ihanalta!! Ehkä huomenna kerron asiasta töissä vihdoin. Alkaa tää jotenkin vaan tuntua niin todelliselta nyt...



Iloinen ja onnellinen Lizie & Pikkuinen 19+3

Olenkohan ehtinyt edes esittäytyä muille maaliksille. Eli Lohjalla asustelemme vanhassa omakotitalossa miehen, esikoistytön (2.11 täyttää puolitoista vuotta), koiran, leopardigekon ja kahden islanninhevosen kanssa. (Hevoset siis ulkona, heh)



Ja minunkin mieheni piipityttää torkkuhälytintä puoli tuntia ennen kuin kömpii ylös sängystä!!!Ja arvatkaapas kuka oikeasti herää 5.45??!!



Tänään tuli rv 19 täyteen eli toiveemme pikkukakkosesta mahdollisimman pian ensimmäisen jälkeen täyttyi oikeastaan niin pian kuin se vain oli mahdollista koska imetin ensimmäistä tasan vuoden verran.

Töihinkin ehdin jo palata yli-innokkaana ja helmikuussa jään sitten taas kotiin ja kyllä olenkin kotiaikoja ehtinytkin kaipailla...Onhan se arki erilaista kun opelle aina jää töitä kotiinkin ja kotona odottaakin nyt kuitenkin ihan täysi työmaa. Ja ratsastamaankin pitäisi ehkä joskus ehtiä...Ja iso pihakin vaatii huomiota...

Onneksi raskaus etenee taas yhtä mallikkaasti kuin ensimmäisenkin kanssa. Näyttää siltä että kroppani on todella luotu tähän hommaan=) Kolme olisikin se unelmoimani lapsiluku ja mikä ettei kun näin hyvin sujuu! Ratsastamassakin ajattelin käydä vielä ainakin muutaman viikon mutta sitten kyllä joudun turvautumaan vakivararatsastajaani talven ajaksi.

Masu alkaa olla jo selkeästi pömpöllään mutta äitiysvaattet roikkuvat vielä hieman päällä joten pähkäilen työvaatetuksen kanssa...Mutta muuten sekä väsymys että hyvin lievä pahoinvointi katosivat molemmat ennen kuin koulut alkoivat! Tänään neuvolassa huomattiin tosin että hemoglobiini oli rysähtänyt 135 -) 115. Ei ole kyllä tuntunut missään!Päinvastoin olen puhkunut energiaa kun on syysloma ja olen ehtinyt haravoimaan, möyrimään kukkapuskissa ja suunnittelemaan pientä remppaa=)

Huomenna lähdetään LONTOOSEEN! Päätimme jättää neidin kotiin mumman kanssa kokonaiseksi kolmeksi yöksi...Tätä ennen olemme olleet vain yhden yön kahdestaan viime kesänä hotellissa Tampereella. Ehkä tekee parisuhteelle hyvää! Tai sitten ei...Äitini varoitteli miestäni että minä olen rasittavaa matkaseuraa...Pieni matkaopas kun laatii hirmuiset listat mitä PITÄÄ nähdä ja tehdä...Äitini ja siskoni kieltäytyvät lähtemästä kanssani enää mihinkään vietettyään kanssani viikonlopun Pariisissa...No, ehkä yritän relata. Kuljeskellaan vaan ja nautitaan suurkaupungista.

Hyvää yötä ja yritän palailla listoille useammin!

t. Katja rv 19

Nyt vasta sain yhden koirista laitettua. Huomenna sitten loput. Tossa yhdessäkin meni kaksi tuntia, puuh! En pysty enää pesemäänkään noita kunnolla kun joutuu niin alas menemään.



Varasin huomiseksi lääkärin. Selkä ei kestä, niin ei kestä. Ei enää imuroimista eikä koiranpesua. Töitä olisi vielä 2,5kk, ei taida selkä kestää..



Hiivoista. Mulla se on ikuinen riesa raskausaikana. Niin on nyt ollu molempien aikana. Ja apteekista ostan lääkkeen, ilman reseptiä saa. Ei kai siinä sen enempää.



Mutta mä lähen nyt koirien kaa ulos ja sit nukkumaan. Aamulla herääminen teki taas tuskaa..



Heidi