Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sivusta, jos ja kun joku jäisi jotenkin kiinni siitä, että on aseita käsitellyt kännissä, voi johtaa aselupien tilapäiseen  tai pysyvään menetykseen. Siksikin ex-ystäväsi on ehkä tietoisesti ottanut vähättelevän asenteen, jotta siitä ei tehtäisi ns. numeroa.

Sen vuoksi metsästysseuroissakin on nykyään aika tiukkakin ryhmäkuri, ainakin noissa joita tunnen, koska sielläkin voidaan puhalluttaa yllärinä, ja tällöin koko seura saa huonoa mainetta, jos siellä sallittaisiin kännissä koheltaminen. En tiedä miten on ollut joskus kauan sitten, mutta koska lähipiirissäni on useampikin metsästäjä, tiedän tämän todeksi. Sitä paitsi autoilla ovat useimmiten liikkeellä, koska metsästysalueet ovat kaukana keskustoista.

Olen itsekin ampunut mm ratakiväärillä ja hirvikiväärillä ja joillain muillakin aseilla, vaikken armeijaa ole käynytkään (olen siis keski-ikäinen ++

Erikoista jos ei kukaan 'ysärinuorista' tiedä sitä että tavallisessa ilma-aseessa on eteenpäin suuntautuva rekyyli. Aseen laukeamismenetelmä perustuu jouseen ja siksi rekyyli kohdistuu eteenpäin, eikä taakse kuten tuliaseessa. Jos aseessa ei ole erikseen asennettua kiikaria, ei tästä rekyylistä ole tosiaan mitään vaaraa ampujalle, yleensä sitä tuskin edes huomaa. Mutta aseen lauetessa kiikari voi liikkua rekyylin voimasta taaksepäin. Ja silmähän on luonnollisesti hyvin lähellä sitä kiikaria. Se tässä vähän ihmetyttää miten sellainen liike riittää tekemään ihoon isoa haavaa.

Sinänsä mielenkiintoista, että aseharrastajien ympäröimä ja itsekin asian kanssa tuttu ei tiennyt tästä nykyisten ilmakiväärien "ominaisuudesta". Jonkunhan mukaan se on yleistä tietoa, että aseissa on rekyyli.

Toyboylle, joka työssään on tekemisissä aseiden kanssa, asia oli kyllä tuttu. Eli ilmeisesti ei vaadi viallista asetta, että näin voi käydä. Harmillista, että saattelin hänet juna-asemalle juuri ennen mökille siirtymistä...

-Liekki

Yleinen virhe laittaa silmä vasten kiikaria. Kiikarista näkee itseasiassa paremmin jos silmä ei ole sitä vasten. Kaveriporukan ei olisi tarvinnut oppia tuosta, ettei ilmakolla voi ampua omalla pihallaan laminoituun maalitauluun, vaan se riittää, ettei anneta sellaisen ampua jolla ei ole mitään kokemusta aseen käsittelystä.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä mielenkiintoista, että aseharrastajien ympäröimä ja itsekin asian kanssa tuttu ei tiennyt tästä nykyisten ilmakiväärien "ominaisuudesta". Jonkunhan mukaan se on yleistä tietoa, että aseissa on rekyyli.

Toyboylle, joka työssään on tekemisissä aseiden kanssa, asia oli kyllä tuttu. Eli ilmeisesti ei vaadi viallista asetta, että näin voi käydä. Harmillista, että saattelin hänet juna-asemalle juuri ennen mökille siirtymistä...

-Liekki

Ei se ole nykyisten ilma-aseiden ominaisuus, vaan mieluummin niiden vanhanaikaisten. Nykyisin ilma-aseiden laukaus perustuu yleisimmin paineilmaan, jolloin niissä ei ole minkäänlaista rekyyliä ja ne ovat myös tehokkaampia -sekä usein luvanvaraisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä mielenkiintoista, että aseharrastajien ympäröimä ja itsekin asian kanssa tuttu ei tiennyt tästä nykyisten ilmakiväärien "ominaisuudesta". Jonkunhan mukaan se on yleistä tietoa, että aseissa on rekyyli.

Toyboylle, joka työssään on tekemisissä aseiden kanssa, asia oli kyllä tuttu. Eli ilmeisesti ei vaadi viallista asetta, että näin voi käydä. Harmillista, että saattelin hänet juna-asemalle juuri ennen mökille siirtymistä...

-Liekki

Ei se ole nykyisten ilma-aseiden ominaisuus, vaan mieluummin niiden vanhanaikaisten. Nykyisin ilma-aseiden laukaus perustuu yleisimmin paineilmaan, jolloin niissä ei ole minkäänlaista rekyyliä ja ne ovat myös tehokkaampia -sekä usein luvanvaraisia.

Tästä näkee, miten vähän minä asiasta ymmärrän... Sinänsä hyvää yleissivistystä, vaikka toki olisin toivonut tietäneeni etukäteen.

Ja jännä, miten paljon tietoa eri asioista täällä keskustelijoilla on! Yllättää minut aina. Kyseessä tässäkin kuitenkin pääosin keski-ikäisten naisten ihmissuhdeketju.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Yleinen virhe laittaa silmä vasten kiikaria. Kiikarista näkee itseasiassa paremmin jos silmä ei ole sitä vasten. Kaveriporukan ei olisi tarvinnut oppia tuosta, ettei ilmakolla voi ampua omalla pihallaan laminoituun maalitauluun, vaan se riittää, ettei anneta sellaisen ampua jolla ei ole mitään kokemusta aseen käsittelystä.

Tietäen aseen tuhovoiman en kyllä suosittelisi sen käyttämistä humalassa missään nimessä tai kenenkään tekemänä. Sukulaismieheni, joka on kokenut metsästäjä, sanoi että hänellekin on käynyt vahinko hirvikiväärin kiikarin kanssa. Päivänvalossa, selvinpäin.

Mitä enemmän tiedän asiasta, sitä vähemmän ymmärrän koko touhua. Ja sitä kautta ymmärrän hyvin paheksunnan, jota omatkin valintani herättävät.

-Liekki

Etkö Liekki ole nyt jankuttanut tarpeeksi. Ystäväsi ei jaksa enää kuunnella, niin tuut tänne jankkaamaan. Käyhän taas vähän happihyppelyllä ulkona, loppuu tämä jankutijankuti...

No ei ole tarpeeksi itse haluaisin tietää onko Toyboy siis taas kuviossa kun häntä on junalle kuskattu! Menkääs taas itse happihyppelemään te jotka saatte ketjusta näppylöitä. Teillehän tässä ongelma on.

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän tuo on jo rikollisen välinpitämätöntä! Hosia aseilla kännissä mökillä. Jos olisit heti kertonut mistä on kyse niin reaktiot varmaan oliis muuta. Mutta siis ihan hullua toimintaa ja oppikohan nyt sitten vielä tästäkään kerrasta tuskin.

Ja ilmeisesti muille ok siellähän porikassa ammuskelevat. Outoa ja vaarallista sakkia en uskaltaisi enää edes olla samoissa piireissä.

Jep. Minkäänlaiset aseet ja alkoholi eivät kuulu yhteen. Melkeinpä olisi rikosilmoituksen paikka.

Kerrataanko vielä se arpijuttu.

Myönnetään pois, että minunkin uteliaisuuteni herätti sivuhuomautus Toyboysta:-) Eli ainakin ilmeisesti jollakin tavalla hän on kuvioissa?

T: MaratonParkuja

Liekki, minusta sinun tulisi nyt kysyä itseltäsi ehkä sellaisia kysymyksiä, että miten olet ylipäätään joutunut tuollaiseen kaveriseuraan. Teetkö ihmissuhteissasi valintoja, jotka tekevät sinulle hyvää? Vai jotain aivan muuta? Ja miksi?

Kysyy

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Liekki, minusta sinun tulisi nyt kysyä itseltäsi ehkä sellaisia kysymyksiä, että miten olet ylipäätään joutunut tuollaiseen kaveriseuraan. Teetkö ihmissuhteissasi valintoja, jotka tekevät sinulle hyvää? Vai jotain aivan muuta? Ja miksi?

Kysyy

Kuurankukka

Ei huolta Kuurankukka. Tämä kyseinen seurue ei kuulu vakiokalustoon. Tutustuin illan isäntään jokunen vuosi sitten Tinderissä, ja hän jäi pyörimään maisemiin kaverina. Mitään romanttista välillämme ei ollut.

Pidin häntä tähän asti vaaratttomana mutta hieman erikoisena hahmona. Sen vuoksi myös käsivarrenmitan päässä, osin hänen piiriensä suhteellisen holtittoman alkoholinkäytön vuoksi. Mutta joukossa on myös äärettömän mukavia ja huomaavaisia ihmisiä, kuten nainen, joka ajoi minut ensiapuun kesällä.

Aiemman ilma-asekokemuksen lisäksi harhaan ajoi nimenomaan se, että minun ystäväni ovat kautta linjan empaattisia ja huomioonottavia. Ovat aina olleet, ja pisimmät ystävyyssuhteeni ovat melkein yhtä vanhoja kuin minä. Luotin liikaa, kun ei käynyt mielessäkään, että joku keksisi tehdä jotain noin vaarallista.

Se minua hieman huolettaa, että tämä ei ollut aivan ensimmäinen kerta, kun en ole hoksannut kyseenalaistaa vääriä oletuksiani (muuten kuin ystävien suhteen). Tunnistan, että tänäkin päivänä saattaisin ottaa sensuuruisen riskin, muutaman siiderinkin jälkeen, kuin miksi alunperin arvioin ilma-aseella ampumiseen sisältyvän. Nykytiedon valossa en tietenkään, mutta kun en minäkään kaikesta besserwissweriydestäni huolimatta ole ihan kaikkien alojen asiantuntija. Mitä kaikkea jää tunnistamatta?

MP osui aikaisemmin ytimeen luottamuksen merkitystä pohtiessaan. Maailma on aika turvaton paikka, jos ystäviensä kanssakin joutuu koko ajan pohtimaan, asetetaanko minut tietämättäni alttiiksi elinikäiselle vammautumiselle.

Siksi tuttavuuden päättäminen tuntui parhaalta ratkaisulta. En voi enkä halua luottaa toiseen. Erityisesti kun hän ei oma-aloitteisesti mitään vastuusta tapahtuneesta tunnustanut.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Liekki, minusta sinun tulisi nyt kysyä itseltäsi ehkä sellaisia kysymyksiä, että miten olet ylipäätään joutunut tuollaiseen kaveriseuraan. Teetkö ihmissuhteissasi valintoja, jotka tekevät sinulle hyvää? Vai jotain aivan muuta? Ja miksi?

Kysyy

Kuurankukka

Käväisi kyllä sama mielessä, hyviä kysymyksiä. Eli kun asiat ajautuu alaspäin menevään spiraaliin siinä helposti myös väsymisen, turhautumisen, jne. myötä tekee huonolla impulssikontrollilla huonoja päätöksiä. Mieli ei vaan jaksa keskittyä edes itsesuojeluun. Jos nyt sitten edes kokee suojelua ansaitsevansa.

Tietysti voi olla, että tämä oli kaverilta aivan jänis hatusta, eli et mitenkään olisi voinut häneltä odottaa. Kyllähän ihmiset osaa todellakin kaikin tavoin yllättääkin!

T: MaratonParkuja

Ja tämä kaikki tapahtui siis kesällä. Toyboyn kanssa emme ole enää tekemisissä, kun hän päätti palata yhteen exänsä kanssa. Muistelen häntä kuitenkin pääasiassa lämmöllä.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekki, minusta sinun tulisi nyt kysyä itseltäsi ehkä sellaisia kysymyksiä, että miten olet ylipäätään joutunut tuollaiseen kaveriseuraan. Teetkö ihmissuhteissasi valintoja, jotka tekevät sinulle hyvää? Vai jotain aivan muuta? Ja miksi?

Kysyy

Kuurankukka

Käväisi kyllä sama mielessä, hyviä kysymyksiä. Eli kun asiat ajautuu alaspäin menevään spiraaliin siinä helposti myös väsymisen, turhautumisen, jne. myötä tekee huonolla impulssikontrollilla huonoja päätöksiä. Mieli ei vaan jaksa keskittyä edes itsesuojeluun. Jos nyt sitten edes kokee suojelua ansaitsevansa.

Tietysti voi olla, että tämä oli kaverilta aivan jänis hatusta, eli et mitenkään olisi voinut häneltä odottaa. Kyllähän ihmiset osaa todellakin kaikin tavoin yllättääkin!

T: MaratonParkuja

Parisuhdekontekstissa tämä on ajoin ollut aivan todellinen ongelma. Mitä stressaavampi elämäntilanne ja enemmän kuormaa, sitä varmemmin olen eksynyt arveluttavien hahmojen seuraan. Isoja vahinkoja tästä ei kuitenkaan ole koskaan tullut, kun olen taipuvainen ottamaan pikaiset ritolat mukavammistakin miehistä, jos he itse eivät ymmärrä lähteä...

Yksi niistä oivalluksista, mitä tuli tehtyä jo suhteellisen varhain. Valitettavasti sitä vähemmän stressaavaa elämäntilannetta ei ole näkynyt yli puoleentusinaan vuoteen, että olisi päässyt yrittämään paremmilla eväillä.

Virheillä on tapana kasautua ja kertautua, ja siitä tässäkin varmaan oli kyse.

-Liekki

Tästä asiasta tuli , hassua kyllä, ihan mielenkiintoinen ketju. Samoin itseäni, kuten vissiin Liekkiäkin , positiivisesti hämmästyttää ja yllättää, että miten täältä vauva-palstaltakin löytyy monenlaista asiantuntemusta, ja tämä ei siis ollut satiiria.

Olen joskus ystäväporukoissa varovasti kysellyt, (joukossa sekä akateemisia että ei-akateemisia ammattilaisia, jos sillä nyt on jotain merkitystä) että oletteko ikinä lukenut vauva-palstaa. Yllättävän moni on , vaikka asiasta puhutaan vähän vitsilläkin. Onhan tästä palstasta tehty biisikin, Kale-vauva -bändi jopa aika montakin, mm. Isä söi lapsen vanukkaat ja Onko pakko synnyttää Alapää paljaana. Eli kyllä tätä yllättävän monikin lukee. Elämänmakuinen ketju kaikessa hulluudessaankin (ja trollien pelikenttänä myös)

Itse luen palstaa sekä viihdykkeenä että juurikin tätä "Pitäisi osata päästää irti" ketjua  ihan vakavissani, koska olen onnistunut elämässäni haksahtamaan ,melko monenkinlaiseen pari/ystävyyssuhteeseen. Itse kuulun, ehkä Liekin tavoin, tuollaiseen helposti innostuvaan, nuoruudessa jopa nk. yllytyshulluihin, ja siinähän sitä on tullut monenlaista nähtyä, koettua ja opittua(kin).

Nyt olen jo iällä ja leski-ihminen,  mutta lausun kuten  minunkin isoäitini sukupolvi aikoinaan lausui ,että kaikkea sitä voipi ihminen  katua, vaan ei nuorena naimistaan,( pilke silmäkulmassa.). Sittemmin kun olen tutustunut sukuni historiaan , niin on sitä osattu elää ennenkin, on äpärälapsia, on ameriikkaan karkaamisia sun muuta. Mutta elettiin sitä ennenkin, ilman somea.

Ja jokainen sukupolvi töppäsi omat töppäyksensä, vaan eiköhän se kuulu ihan ihmiselämään.Tekevälle sattuu, on minun lempilauseeni.  Että päästetään irti siitä ihme ideaalista,  että kunhan  koskaan vaan tee mitään virheitä, niin sitten voi mennä tyytyväisenä hautaan. Vaan kun se ei mene niin, niin mieluummin sitä muistelee lopussa sitten kaikkea sitä mitä on tullut tehtyä, niitä tekemättömyyksiä kun ei kukaan muista.

Hyvää ja kaunista syksyä kaikille! T- Leski

Kiitos ihanasta viestistä Leski :) Siitä paistoi elämänkokemus. Ja kyllä, tunnistan edustavani ylipäänsä ihmistyyppiä, jolle vähän sattuu ja tapahtuu. Yleensä ihan harmittomasti ja hauskasti - esimerkiksi ystäväni arvostavat sosiaalisen median kotitalouspäivityksiäni, koska se kuulemma saa heidät heti tuntemaan olonsa paremmaksi omasta elämänhallinnastaan. Viimeksi tein syntymäpäiväkakkua sellaisella raivolla, että kermavaahtoa löytyi vielä kolme viikkoa myöhemmin eteisessä olevasta jumppakepistä...

Nyt keveys on kuitenkin suurelta osin pois. Huomaan itse olevani kaiken tapahtuneen jälkeen (myös vanhempani kuolema ja asunto-ongelmat) edelleen henkisessä hätätilassa, joka tuntuu jotenkin välittyvän viesteihini täällä. Ja tunteet tarttuvat, olivat sanat mitä tahansa.

Ensimmäinen ajatus onnettomuuden jälkeen oli, että onneksi on näkö ja silmät tallella. Ja nyt vasta on jotenkin alkanut tulla se tärinävaihe ja tajuaminen, miten pienestä se oli kiinni, että ei olisi. Se sumentaa omaa ajattelua ja saa puolustuskannalle. Silkka pelko ja kauhu siitä, että olen tietämättäni joutunut tuollaiseen vaaraan. Ja ollut itse osallinen sen syntyyn.

On ilmeistä, että minun olisi pitänyt tietää paremmin. Mutta kun en tiennyt. Ei kerta kaikkiaan ollut mitään ajatusta siitä, mihin olin ryhtymässä. Ja nyt arpi muistuttaa tilanteesta joka päivä. Kuin olisi pelannut venäläistä rulettia luullen asetta leluksi. Hallinnan tunne puuttuu. Samoin luottamus kanssaihmisiin. Muihin kuin niihin aivan lähimpiin.

Tämä nimetön kauhu on jollain tasolla seurannut minua ajatusteni taustalla lapsuudestani lähtien, ja sitä pitää lähteä työstämään. On nimittäin vahva tunne, että se on pohjasyy siihen, miksi ajaudun ikäviin tilanteisiin.

-Liekki

Liekki, minusta nimimerkki Leski esitti tärkeän pointin, jota yritin itsekin aikaisemmin tuoda esille, mutta en osannut kirjoittaa niin hyvin kuin Leski. Nimittäin olisit armollisempi itsellesi. Minusta ruoskit nyt itseäsi turhan ankarasti tapahtuneesta ja se on osa taakkaasi, jota kannat. 

Samaistun sinuun, sillä minullakin on taipumus varsinkin stressaantuneena vaatia itseltäni ihan liikaa. Ja olla joskus turhan vaativa myös kanssaihmisille. Yritän opetella antamaan armoa. Kun annan armoa itselleni, annan sitä myös muille helpommin. Me ollaan kaikki vain ihmisiä, epätäydellisiä, puutteellisia ja oppimassa kaikki lisää elämästä. Kukaan ei ole valmis.

Sinulla Liekki on nyt henkinen hätätila. Liian monta palikkaa on muuttanut paikkaa elämässäsi lyhyessä ajassa. Keskity johonkin pieniin askeliin ja yritä palauttaa sitä kautta luottamusta siihen, että elämä kantaa. Lopulta asiat yleensä järjestyvät, tavalla tai toisella. Vaikka välillä tuntuu, että elämä on yhtä rämpimistä vastoinkäymisestä toiseen.

Resonoi myös sanonta, että ollaan kivoja toisillemme. Sillä emme tiedä millaista taakkaa kanssakulkija kantaa parhaillaan sisällään.

Kuurankukka

En osaa tätä sanoa selkeästi, mutta Kuurankukan viimeinen lause herätti myös minua. Olen myös todennut itsekin olevan vaativainen itselleni ja joskus vaadin liikaa muilta. Pitäisi muistaa, että jos en itsekään osaa, tiedä tai tajua jotain asiaa niin miten voin vaatia, että muut silti osaavat, tietävät ja tajuavat. 

Kuten Liekki nyt totesi hän ei osannut tietää paremmin. Kääntäen voisi helpottaa oloaan, etteivät muutkaan ihmiset ole sen täydellisempiä. Jonkun toiminnan ehdottaja ei voi tietää toisen "tasoa" jos toinen kuitenkin lähtee mukaan vapaaehtoisesti. Kumminkin päin näkee ja tietää (luulee tietävänsä) asiat vain omalta kannaltaan. Eikä oikein muuta voi vaatiakaan.