Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Tässä sen näkee, miten pieleen nämä omat arvailut voi mennä:-) Tilanne on kyllä pahempi kuin saatoin ajatella. Todella isoa välinpitämättömyyttä.

Olen periaatteessa toki sitä mieltä, että aikuinen on aina vastuussa päätöksistään. Mutta samalla ajattelen, että olisi perin lohdutonta, jos tässä kovassa maailmassa meillä ei oikeasti ole mitään paikkoja, joissa saamme ajatella olevamme edes jotenkin turvassa, siis olettamuksessa, että kukaan ei tietoisesti tee mitään sellaista, joka vaarantaa meidät. Ystävien kanssa mökillä on kyllä semmoinen asia.

Jos ystäväni olisi viiltänyt pahan haavan lihaveitselläni se säikäyttäisi minut todellakin. Voi olla, että koko veitsi lähtisi käytöstä, mutta ellei, niin kyllä varottaisin seuraavaa ystävää, että veitsi on tosi terävä ja sitä saa varoa. Mainitsisin tod näk. että ainakin Y onnistui sillä viiltämään, joten pliis varo. Näin siitäkin huolimatta, että ihminen nakkaisi niskojaan ja toteaisi, että aikuinen kyllä osaa veistä käyttää.

Olen hyvin mielelläni enemmänkin yli- kuin alihuolehtivainen. Voihan se jotain ärsyttää, mutta kyllä se on pienempi paha kuin iso harmi ja sattuminen.

T: MaratonParkuja

Keskustelua tänä päivänä vaivaa aiheesta riippumatta sama perusongelma. Merkitystä ei valtaosalle keskustelijoista ole lopulta niinkään sillä mitä sanotaan, vaan sillä kumpaan leiriin sanoja tuntuu kuuluvan. Joka asiasta pitää pyrkiä saamaan aikaan jonkunlainen tekemällä tehty kahtiajako. En tiedä mitä tämä palvelee, joku ehkä osaa kertoa paremmin? Tässäkin on kysymys niin harmaansävyjä sisältävästä tilanteesta että objektiivisesti on mahdotonta mustavalkoisesti tuomita tilanteeseen syyllinen kuulopuheen perusteella. Arven saanutta kirjoittajaa luonnollisesti harmittaa, mutta hän on täysin kyvytön arvioimaan omaa vastuutaan asiassa ja kääntää aivan suoraan koko tilanteen ja seuraukset "ystävänsä" syyksi. Seuraajat tällä palstalla liputtavat hänen joukoissaan, niin että tulkitsevat negatiivisesti jopa aseen vastuullista käsittelyä korostavan kirjoituksen, koska sen ei katsota olevan "oikealla puolella". Polvilumpioita voisi kolhia vähän mailalla mutta god forbid joku tuo esille oman vastuun kun tappavia aseita käsitellään..

Eikö muut koskaan väsy tähän asetelmaan?

todella väsyy..täällä on jotain kirjottajia joilla on jostain syystä tarve kärjistää asioita ja saada kinastelua aikaan. Eipä tässä ketjussa hirveemmin muunlaista keskustelua ole ollut moneen kuukauteen. Tulee kuva että ovat omassa elämässä samalla tavalla riidanhaluisia kun on ongelma millon kenenkin kanssa..

Vierailija kirjoitti:

On inhimillistä olettaa itselleen itsestäänselviä asioita, kuten moni olettaa, että ystävä osaa ajaa pyörällä, ellei ystävä erikseen kerro, että minä en sitten osaa ajaa pyörällä. Oliskohan niin että kun on kehotettu tukemaan ase olkapäätä vasten on epäonnisesti oletettu, että ymmärretään sen tarkoittavan sitä että aseessa on rekyyli, kuten aseissa yleensä on?

Jos ei ollenkaan ole pahoiteltu, kipitetty hakemaan laastaria ja puhdistusainetta ja kyselty jälkikäteen jäikö jälkeä niin onhan se piittaamatonta.

Kuten totesin, on inhimillistä nojata omaan kokemukseensa. Siihen asti, kun kaveri loukkaantuu, kun on oletettu. Seuraavallakaan kerralla ei hoksata kertoa. Montako arpea tarvitaan, sen tajuamiseen, että aloittelijalle pitää erikseen kertoa?

Yltääkö tämä inhilmillisyys olettamisessa myös siihen, että minä oletin oman kokemukseni perusteella, että ase ei ole vaarallinen ja siinä ei ole rekyyliä?

En olisi koskaan uskonut, että joku on niin typerä, että jotain noin vaarallista mökillä lähtisi tekemään. Saati että yhden kaverin jo loukkaannuttua pyytäisi kokemattoman kaverinsa mukaan touhuun. Harkinta aseen mukaan ottamisesta ja ampumaan ryhtymisestä oli kuitenkin tehty kirkkaassa päivänvalossa selvinpäin ja tietoisena edellisen vuoden onnettomuudesta.

Oliko tuo harkinta sinun mielestäsi hyvää ja vastuullista Eli onko toisella osapuolella mitään vastuuta tapahtuneesta, vai vain minulla?

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Keskustelua tänä päivänä vaivaa aiheesta riippumatta sama perusongelma. Merkitystä ei valtaosalle keskustelijoista ole lopulta niinkään sillä mitä sanotaan, vaan sillä kumpaan leiriin sanoja tuntuu kuuluvan. Joka asiasta pitää pyrkiä saamaan aikaan jonkunlainen tekemällä tehty kahtiajako. En tiedä mitä tämä palvelee, joku ehkä osaa kertoa paremmin? Tässäkin on kysymys niin harmaansävyjä sisältävästä tilanteesta että objektiivisesti on mahdotonta mustavalkoisesti tuomita tilanteeseen syyllinen kuulopuheen perusteella. Arven saanutta kirjoittajaa luonnollisesti harmittaa, mutta hän on täysin kyvytön arvioimaan omaa vastuutaan asiassa ja kääntää aivan suoraan koko tilanteen ja seuraukset "ystävänsä" syyksi. Seuraajat tällä palstalla liputtavat hänen joukoissaan, niin että tulkitsevat negatiivisesti jopa aseen vastuullista käsittelyä korostavan kirjoituksen, koska sen ei katsota olevan "oikealla puolella". Polvilumpioita voisi kolhia vähän

Olen väsynyt jo aikaa. Tämä toistuu, oli aihe mikä hyvänsä. Kun tuossa asetapahtumassa oli näköjään juovuksissa oleva ihminen tarjoamassa asetta tottumattomalle niin mikä ihmeen vaikeus oli tottumattomalta ihmiseltä kieltäytyä jo siihen vedoten, että aseilla ei pelata juopuneena. Ei silloin kukaan porukasta eikä missään tapauksessa. Aseet syrjään, piste. Minusta oli vastuutonta toimintaa jo siinä vaiheessa edes ottaa ase omiin käsiinsä. Saati alkaa sohottelemaan. Miten muka joku juopunut edes olisi pystynyt antamaan jotain tarkempia ohjeita. 

Itse en ole ikinä ampunnut millään oikealla aseella, poislukien ehkä ritsat lapsena, niissäkin toki tapahtuu vahinkoja, mutta senverran tiedän, että iskee voimakkaasti takaisin. Siksi en edes halua yrittää. Ihmisen on oma vastuu omasta toiminnastaan. Nyt en enää ihmettele kuinka moni parisuhde menee pieleen ja jälkipyykkiä pestään ikävälläkin tavalla. Ilmeisesti odotukset kumppaniin nähden ovat utopistiset ja omaan suuntaan, no en keksi mitä sanoa. 

Arven saanutta kirjoittajaa luonnollisesti harmittaa, mutta hän on täysin kyvytön arvioimaan omaa vastuutaan asiassa ja kääntää aivan suoraan koko tilanteen ja seuraukset "ystävänsä" syyksi.

Sinulta meni ohi se osuus, jossa tunnistin oman osuuteni ja vastuuni?

En myöskään ole yhdenkään nimimerkillisen nähnyt taputtelevan minua olkapäälle hyvästä harkinnasta. Ainoastaan toteavan sen, että minulle olisi vaarasta pitänyt kertoa. Sinun mielestäsi ilmeisesti tällaista vastuuta ei järjestävällä taholla ole?

Siitä olen kyllä nyt samaa mieltä, että tämä keskustelu on varmaan käyty siinä määrin, kun tarve on. Ja vähän ylikin.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On inhimillistä olettaa itselleen itsestäänselviä asioita, kuten moni olettaa, että ystävä osaa ajaa pyörällä, ellei ystävä erikseen kerro, että minä en sitten osaa ajaa pyörällä. Oliskohan niin että kun on kehotettu tukemaan ase olkapäätä vasten on epäonnisesti oletettu, että ymmärretään sen tarkoittavan sitä että aseessa on rekyyli, kuten aseissa yleensä on?

Jos ei ollenkaan ole pahoiteltu, kipitetty hakemaan laastaria ja puhdistusainetta ja kyselty jälkikäteen jäikö jälkeä niin onhan se piittaamatonta.

Kuten totesin, on inhimillistä nojata omaan kokemukseensa. Siihen asti, kun kaveri loukkaantuu, kun on oletettu. Seuraavallakaan kerralla ei hoksata kertoa. Montako arpea tarvitaan, sen tajuamiseen, että aloittelijalle pitää erikseen kertoa?

Yltääkö tämä inhilmillisyys olettamisessa myös siihen, että minä oletin oman kokemukseni perusteella

Miten tuo kommentti yrittää esittää, ettei vastapuolella olisi mitään vastuuta?

Sehän puhuu inhimillisestä olettamisesta, siis virhearviosta. Samanlaisesta minkä itsekin teit: virhearvion. Miksi sinä löydät tämän inhimillistävän kulman vain omalle virheellesi mutta toiselle vierittäisit tyystin vastuun (en nyt muista millä sanoin tämän esitit mutta vastuu on siis 100% mielestäsi hänen)?

Vierailija kirjoitti:

Sehän puhuu inhimillisestä olettamisesta, siis virhearviosta. Samanlaisesta minkä itsekin teit: virhearvion. Miksi sinä löydät tämän inhimillistävän kulman vain omalle virheellesi mutta toiselle vierittäisit tyystin vastuun (en nyt muista millä sanoin tämän esitit mutta vastuu on siis 100% mielestäsi hänen)

Sinä et vastannut siihen, monenko kaverin pitää loukkaantua, että kyse ei enää ole virhearviosta? Onko kohtuullista, jos joku menettää silmänsä sen takia, että järjestävä taho toistuvasti epäonnistuu riskistä kertomisessa?

Siitä ei ole vastuuta, että tartuin aseeseen. Se oli minulta huonoa harkintaa, ja olen sen myöntänyt jo toistuvasti. Olkoonkin, että en koskaan niin tehnyt, jos olisin tiennyt riskit. Valitettavasti en tiennyt.  Toisella osapuolella tämä tieto oli. Samoin kuin tieto siitä, että aloittelija on tiedon puutteen vuoksi jo loukkaantunut.

Mitä hän tekee? Päättää jatkaa toimintaa vahingosta huolimatta, ehdottaa että aloitan, ei näytä esimerkkisuoritusta eikä kerro riskistä.

Olipa vika hänessä tai minussa, en tarvitse tällaisia ystäviä.

-Liekki

Tää ystävä (tai entinen ystävä) tais olla mies. Olisko tässä sukupuolien erostakin kysettä, miehen asenne kun voi olla että vekki on vekki kyllä se siitä paranee ja naiselle voi olla isompi kriisi jos vekistä jää arpi? Mun tuntemat miehet ei ainakaan juur oo haavoista ja ruhjeista välittäneet, vähän pitelevät paperin kanssa että verenvuoto tyrehtyy ja sit hommat jatkuu. Toisen asemaan asettuminen on usein vaikiaa kun ei toisen asemassa oo koskaan elänyt.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelua tänä päivänä vaivaa aiheesta riippumatta sama perusongelma. Merkitystä ei valtaosalle keskustelijoista ole lopulta niinkään sillä mitä sanotaan, vaan sillä kumpaan leiriin sanoja tuntuu kuuluvan. Joka asiasta pitää pyrkiä saamaan aikaan jonkunlainen tekemällä tehty kahtiajako. En tiedä mitä tämä palvelee, joku ehkä osaa kertoa paremmin? Tässäkin on kysymys niin harmaansävyjä sisältävästä tilanteesta että objektiivisesti on mahdotonta mustavalkoisesti tuomita tilanteeseen syyllinen kuulopuheen perusteella. Arven saanutta kirjoittajaa luonnollisesti harmittaa, mutta hän on täysin kyvytön arvioimaan omaa vastuutaan asiassa ja kääntää aivan suoraan koko tilanteen ja seuraukset "ystävänsä" syyksi. Seuraajat tällä palstalla liputtavat hänen joukoissaan, niin että tulkitsevat negatiivisesti jopa aseen vastuullista käsittelyä korostavan kirjoituksen, koska sen ei katsota olevan "oikealla puolella". Polvilumpioita voisi kolhia vähän

Eli olet ottanut oman kantais ja liputat nyt ärkähästi sen puolesta. Ja suututtaa kun hyvä kirjoitus ei saanut tarpeeksi pluspeukkua. Tuttu marina ja sinä tässä nyt riitaa haastat yrittämällä siirtää keskustelun keskustelijoihin.

Kuulemma ala- tai yläpekuillahan täällä ei ole väliä, eikä niitä kannata seurailla. On jopa outoa joidenkin mielestä. Mielipiteitähän täällä on moneksi. Miksei olisi, eihän voi olla mahdollista vain yhdenlaisia. Ei ainakaan yleisen elämänkokemuksen mukaan. 

Nyt kyllä siis jonkun mukaan olisi vain yhdensuuntaiset suositeltavia, miten en ihmettele. Ihmeen kauan kestikin ennenkuin joku taho puuttui kritiikkiin. 

Olen tosiaan varmaan keskittynyt hieman eri asiaan, kun yleensäkin näissä tulee myös kirjoiteltua hieman laajemmasta näkökulmasta. Mutta tosiaan itselleni näissä ei niinkään kolahda vastuukysymykset kuin myötätunnon puute.

Voi olla hyvinkin, että mies ei ehkä ihan ehkä tajua, että naiselle vekki otsassa on iso juttu, hyvä huomio tämä. Lisäksi ajattelen, että mies voi vähätellä senkin takia, että "ei nyt nouse tästä isompaa kohua", sillä en tiedä, mitä laki sanoo ampuma-aseiden käsittelyssä kännissä. Voisi kuvitella, että ainakin jonkun sakkorangaistuksen alainen rike voisi olla.

Yleisesti ottaen on kyllä minunkin mielestä siten, että ihmissuhteet, ovat nyt sitten pari-, ystävä- tai sukulaissuhteita kärsii tästä, että toista on tietysti helppo syyttää, helpompi kuin nähdä vika itsessään. Eli mitenkään väärässä eivät mielestäni ole he, ketkä tätä korostavat.

Mutta kun. Silti, vaikka oltaisiin kaikki punniten ihan yhtä väärässä ja ihan yhtä vastuussa, minusta väärin tekee hän, joka ei osoita myötätuntoa kärsinyttä kohtaan. Aivan samahan on se on siinä narratiivissa, että ei sille mitään voi jos rakastuu toiseen ja sen vuoksi tulee hups sori valehdeltua vuositolkulla. Elämä on ja jatka vain sinä omaasi petetty. 

Se on mielestäni jotenkin niin...armotonta. Ajatus, että ei saa olla vaan ihan saakelin pahoillaan jostain asiasta, täysin poikki erilaisten hankaluuksien seuratessa toisiaan ja pinoutuessa päälle, että ei saisi tuntea, että nyt on viimeinen pisara kun vielä ystävä on ensin välinpitämätön hyvinvoinnistani ja sen jälkeen ei edes pahoittele tapahtunutta. Ei, mitään vaan rauhallisesti punnita, että olihan se syy oikeastaan minun ja siksi en edes sitä sorit siitä ansaitse.

Mitä tulee kahtiajakoon, käsittääkseni kyllä tässä on taas kirjoitellut jokainen omasta kulmastaan. Tuttua on, että närkästytään siitä ja aletaan valittaa, miten oma hyvä näkökulma ei saanutkaan ansaitsemaansa huomiota. Jos ei mentäisi tuohon ihmettelyyn ja riitaan enää?

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Tää ystävä (tai entinen ystävä) tais olla mies. Olisko tässä sukupuolien erostakin kysettä, miehen asenne kun voi olla että vekki on vekki kyllä se siitä paranee ja naiselle voi olla isompi kriisi jos vekistä jää arpi? Mun tuntemat miehet ei ainakaan juur oo haavoista ja ruhjeista välittäneet, vähän pitelevät paperin kanssa että verenvuoto tyrehtyy ja sit hommat jatkuu. Toisen asemaan asettuminen on usein vaikiaa kun ei toisen asemassa oo koskaan elänyt.

Hyvä huomio. Yksi miespuolinen kaverini tästä mainitsikin, samoin kuin siitä, että miehet ovat toistensa kanssa toimiessaan ovat hyvin pitkälti omillaan. Oma ystäväpiirini on ehkä siitä poikkeuksellinen, että se on noin 50/50 naisia ja miehiä, eivätkä nämä miehet ole  sitä sorttia, jotka ikinä holtittomia riskejä ottaisivat. Olen ilmeisesti tottunut liian hyvään, kun mitään tällaista ei ikinä aikaisemmin ole käynyt lähelläkään.

Kaikkineen tämä keskustelu on ollut pääosin hyvää ja tarpeellista, ja herättänyt minut joillekin sokeille pisteilleni. Voin ehkä myöhemmin avata hieman oivalluksia, joita tässä on syntynyt. Niistä ehkä voisi olla jotain iloa muillekin.

Saa kyseenalaistaa, saa sanoa suoraan, olla eri mieltä hyvin suoraankin. On tehnyt hyvää.

Yksi mielenkiintoinen havainto tässä on ollut se, että kommentoijat tuntuvat jakautuvan kahteen leiriin. Niihin, jotka ymmärtävät ja suhtautuvat myötätuntoisesti silloinkin, kun tajuavat että kärsimys voi olla osin itseaiheutettua. Ja niihin, jotka haluavat osoitella vahingon kärsineen osapuolen virheitä ja osoittaa omaa paremmuuttaan. Näkyy kauttaaltaan vauvassa, esimerkiksi tilanteissa, joissa puoliso on osoittautunut huonoksi vanhemmaksi. Tyyliin "Itsehän sinä hänet valitsit, oma syysi."

On hyvä, että minulle on osoitettu oman toimintani heikkoudet, eikä ymmärretty liikaa. Auttaa toimimaan paremmin jatkossa. Ilkeilyä ja toisen osapuolen näkemistä täysin vastuusta vapaana en silti oikein tajua.

-Liekki

Pahus, taidamme sittenkin olla MaratonParkujan kanssa saman tekoälyn tuotteita :D

-Liekki

Liekki, lyhyesti: Älä mene enää seuraan, jossa käsitellään aseita humalassa. Ei ole turvallista. Ja pahaa tekee sanoa tämä, mutta olisi voinut tapahtua niin paljon pahempaakin kuin vekki otsassa.

Minun - toki rajoittuneen - elämänkokemukseni perusteella ihmiset, jotka käsittelevät aseita kuten ammattisotilaat ja metsästäjät, käsittelevät aseita vastuullisesti. Ase tappaa. Humalatila ei kuulu vastuulliseen aseen käsittelyyn.

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Liekki, lyhyesti: Älä mene enää seuraan, jossa käsitellään aseita humalassa. Ei ole turvallista. Ja pahaa tekee sanoa tämä, mutta olisi voinut tapahtua niin paljon pahempaakin kuin vekki otsassa.

Minun - toki rajoittuneen - elämänkokemukseni perusteella ihmiset, jotka käsittelevät aseita kuten ammattisotilaat ja metsästäjät, käsittelevät aseita vastuullisesti. Ase tappaa. Humalatila ei kuulu vastuulliseen aseen käsittelyyn.

Kuurankukka

Kiitos Kuurankukka,

En tiennyt meneväni lähtötilanteessakaan, ehkä siksikin tilanne yllätti. Virheellisesti luulin asetta suunnilleen leluksi, minkä takia en suoriltaan karannut paikalta.

Ei pelkoa näiden virheiden toistamisesta, onhan minulla muistutus otsassa.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Liekki, lyhyesti: Älä mene enää seuraan, jossa käsitellään aseita humalassa. Ei ole turvallista. Ja pahaa tekee sanoa tämä, mutta olisi voinut tapahtua niin paljon pahempaakin kuin vekki otsassa.

Minun - toki rajoittuneen - elämänkokemukseni perusteella ihmiset, jotka käsittelevät aseita kuten ammattisotilaat ja metsästäjät, käsittelevät aseita vastuullisesti. Ase tappaa. Humalatila ei kuulu vastuulliseen aseen käsittelyyn.

Kuurankukka

Riippuen vähän mökistä toki, ei yleensäkään mökillä sestominen kännissä ole suositeltavaa. Aika monta viikonloppua sai lapsena katsella äitiä sydän syrjällään huolesta kun isän kaveriporukassa oli tapana napostella kaljaa samalla kun mökillä kalastellaan ja korjaillaan rakennuksia. Veikkaan että useampi on kuollut tai vammautunut humalassa veneillessään tai kiivetessään katolla, jopa saunoessaan ja uidessaan esim avannossa, kuin käsitellessään ilmakivääriä.

Itse en osallistuisi enää tällä ikää mihinkään juopottelujuhliin kuin juhlissa, siis ihmisten ilmoilla.

Vähän sivusta, jos ja kun joku jäisi jotenkin kiinni siitä, että on aseita käsitellyt kännissä, voi johtaa aselupien tilapäiseen  tai pysyvään menetykseen. Siksikin ex-ystäväsi on ehkä tietoisesti ottanut vähättelevän asenteen, jotta siitä ei tehtäisi ns. numeroa.

Sen vuoksi metsästysseuroissakin on nykyään aika tiukkakin ryhmäkuri, ainakin noissa joita tunnen, koska sielläkin voidaan puhalluttaa yllärinä, ja tällöin koko seura saa huonoa mainetta, jos siellä sallittaisiin kännissä koheltaminen. En tiedä miten on ollut joskus kauan sitten, mutta koska lähipiirissäni on useampikin metsästäjä, tiedän tämän todeksi. Sitä paitsi autoilla ovat useimmiten liikkeellä, koska metsästysalueet ovat kaukana keskustoista.

Olen itsekin ampunut mm ratakiväärillä ja hirvikiväärillä ja joillain muillakin aseilla, vaikken armeijaa ole käynytkään (olen siis keski-ikäinen ++nainen) ja lähipiirissä on todella paljon aseharrastajia, mutta en ole ikinä kuullut tuollaisesta onnettomuudesta, ja kun yhtä kaveria konsultoin, ei ollut hänkään, mutta herää kysymys , onko ase ollut jotenkin viallinen jos tuollaista on sattunut peräti parikin kertaa. Uskon tottakai sinua, mutta tuo ase pitäisi  kyllä tarkistuttaa. Aseista kuuluu pitää hyvää huolta, niitä pitää puhdistaa ja öljytä yms. ja niitä käydään esim ennen hirvijahdin alkamista ns.kohdentamassa ja tarkistuttamassa lisensoiduilla ampumaradoilla, jos siis on kyse vastuullisesta ja asiallisesta aseiden käsittelystä.  Taisit joutua siis ns. huonoon seuraan.

Tässä kohden kuulisin mielelläni yleisellä tasolla siitä, miten helppo tai vaikea teidän on pitää kiinni kiinni omista näkemyksistänne, tai toisaalta päästää irti niistä? Mikä ohjaa päätöksentekoa, järki vai tunne?

Ajattelisin ettei mulla lähtökohtaisesti ole niin voimakkaita näkemyksiä, että niistä olisi sen kummemmin tarvetta osata päästää irti. Mulla on siis näkemykseni, jos se on ristiriidassa toisen ihmisen näkemyksen kanssa niin voimme todeta että olemme eri mieltä asiasta. Hyvä on. Yleensä ei ole mitään tarvetta vääntää toisen ihmisen kanssa kumpi on enemmän oikeassa, joten kumpikaan ei joudu luopumaan omastaan. Jos taas asialla olisi jotain suurempaakin merkitystä niin yrittäisin löytää sen objektiivisen totuuden tai sen puutteessa pyrkisin kompromissiin. Jos huomaisin logiikan kallistuvan lopulta enemmän toisen osapuolen argumentin puoleen niin helppohan totuuden edessä on myöntyä. Mulla ei ole ollenkaan sellaista kasvojen menetyksen tms pelkoa tai tuskaa.

Toisaalta harvoin asiat on mustavalkoisia, joten molemmat voi samaan aikaan olla oikeassa ja väärässä, näkökulma on vain erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sivusta, jos ja kun joku jäisi jotenkin kiinni siitä, että on aseita käsitellyt kännissä, voi johtaa aselupien tilapäiseen  tai pysyvään menetykseen. Siksikin ex-ystäväsi on ehkä tietoisesti ottanut vähättelevän asenteen, jotta siitä ei tehtäisi ns. numeroa.

Sen vuoksi metsästysseuroissakin on nykyään aika tiukkakin ryhmäkuri, ainakin noissa joita tunnen, koska sielläkin voidaan puhalluttaa yllärinä, ja tällöin koko seura saa huonoa mainetta, jos siellä sallittaisiin kännissä koheltaminen. En tiedä miten on ollut joskus kauan sitten, mutta koska lähipiirissäni on useampikin metsästäjä, tiedän tämän todeksi. Sitä paitsi autoilla ovat useimmiten liikkeellä, koska metsästysalueet ovat kaukana keskustoista.

Olen itsekin ampunut mm ratakiväärillä ja hirvikiväärillä ja joillain muillakin aseilla, vaikken armeijaa ole käynytkään (olen siis keski-ikäinen ++nainen) ja lähipiirissä on todella paljon aseharra

Omituista koko hommassa on, että aseen omistajan (siis tuon entisen kaverini) mukaan ase ei vaadi lupia. En ymmärrä, miten tuollaista asetta voidaan myydä ilman lupia.

Ysärinuoret ovat säännönmukaisesti kohottaneet kulmiaan, kun sanon että kyseessä oli ilmakivääri ja että siinä oli rekyyli. Jopa armeijan käyneet ja aseen kanssa muuten tutut. Epäilen siis, etten ole vaarattomuusharhojeni kanssa yksin.

Silloin joskus takavuosina oli ikäisteni keskuudessa ihan normia ampua räksiä ilma-aseella (en harrastanut, isoveli kylläkin). Ei sekään näin jälkikäteen kovin järkevältä touhulta vaikuta, kuten monet muutkaan ysärin herkut. Mutta oli siis hyvin tavallista. Eikä niissä aseissa mitään rekyyleitä ollut.

Toivottavasti tästä edes joku muu kerää hyödylliset opit talteen. Ainakaan ko. mökkiseurueessa ei kuulemma enää jatkossa paukutella, kun rohkenin huomauttaa, etten ymmärrä tuollaista kavereiden terveydellä ja ulkonäöllä leikkimistä. Sitä ennen vielä oli suunnitelmissa tapahtuneen jälkeen laminoitujen lappujen teettäminen harrastuksen tueksi.

-Liekki