Missä muualla ihmiset tapaavat toisiaan kuin tinderissä?

Nettideiteissä tapahtuu nykypäivänä suurin osa pariutumisesta.

Miten kukaan uskaltaisi oikeassa elämässä tehdä suoran aloitteen?

Vierailija kirjoitti:

Opiskellessa, harrastaessa, töiden kautta, tansseissa, yhteisten tuttavien kautta ja sitä rataa.

Tapasivatko vanhempasi ja isovanhempasi Tinderin kautta?

Onko maailma muuttunut sitten vanhempiesi ja isovanhempiesi ajoista?

Itse tapasin mieheni bussipysäkillä. Oltiin melkein joka aamu samalla pysäkillä. Kerran sitten jompi kumpi alkoi juttelemaan ja sillä tiellä ollaan. Meidän lapsista molemmat ovat löytäneet kumppaninsa harrastuksista, vanhempi miehensä suunnistuksen ja nuorempi tyttöystävänsä tenniksen parista.

Vierailija kirjoitti:

Itse tapasin mieheni bussipysäkillä. Oltiin melkein joka aamu samalla pysäkillä. Kerran sitten jompi kumpi alkoi juttelemaan ja sillä tiellä ollaan. Meidän lapsista molemmat ovat löytäneet kumppaninsa harrastuksista, vanhempi miehensä suunnistuksen ja nuorempi tyttöystävänsä tenniksen parista.

Olen itsekin rampannut harrastuksissa n 20 vuotta, kahdesti olen niistä "löytänyt" miehen jonka kanssa oli juttua pari viikkoa jonka jälkeen minut dumpattiin mutta joo. Pitäisiköhän mennä syksyllä linnunpöntöntekokurssille.

Tinder on ainoa tapa, ainakin itsellä ja toimii oikein kivasti, tapaan paljon ihmisiä. Seuraava haaste on löytää se oikeasti sopiva, jonka kanssa jatkaa yhdessä eteenpäin.

Jos tutustuminen olisi kiinni pelkästään vastaantulijoista, olisi todennäköisyydet kumppanin löytämiselle todella pienet. Nuorena, ennen Tindereitä se on ollut helpompaa, koska oma elämäntilanne on ollut aivan erilainen. Nyt on muuttujia matkassa reilusti enemmän, toki myös kokemus on karttunut ja kaikkea ei tarvitse kokea uudestaan.

Ostin eilen jätskin eräästä tienvarsipaikasta, jota pyöritti kaksi (ihan suomalaista) miestä. Heillä oli tietysti kuuma ja heittivät toisilleen jotain läppää. Tartuin itsekin aiheeseen ja kommentoin jotain.

En tiedä, tulkitsiko tounen sen flirtiksi, mutta vähän ajan kuluttua hän tuli kanssani samaan pöytään juomaan vissyä ja jatkoimme juttua.

Jos olisin sinkku ja jos olisin jäänyt kyseiselle paikkakunnalle seuraavaksi yöksi niin tiedä miten juttu olisi jatkunut. Olen kuitenkin onnellisesti parisuhteessa ja ajettavana oli lähemmäs 200 kilometriä.

Tällaisia kohtaamisia minulle osuu silloin tällöin ja uskoisin että muillekin, kun on avoin ja sosiaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Tinder on ainoa tapa, ainakin itsellä ja toimii oikein kivasti, tapaan paljon ihmisiä. Seuraava haaste on löytää se oikeasti sopiva, jonka kanssa jatkaa yhdessä eteenpäin.

Jos tutustuminen olisi kiinni pelkästään vastaantulijoista, olisi todennäköisyydet kumppanin löytämiselle todella pienet. Nuorena, ennen Tindereitä se on ollut helpompaa, koska oma elämäntilanne on ollut aivan erilainen. Nyt on muuttujia matkassa reilusti enemmän, toki myös kokemus on karttunut ja kaikkea ei tarvitse kokea uudestaan.

Niin, nuorena sitä tapasi uusia ihmisiä melkeinpä päivittäin, lisäksi suuri osa oli sinkkuja, haku päällä, paljon yhteistä toimintaa vapaa-ajalla. Nyt jos menee johonkin harrastukseen ikäistensä pariin niin suurin osa on varattuja.

Vierailija kirjoitti:

Ostin eilen jätskin eräästä tienvarsipaikasta, jota pyöritti kaksi (ihan suomalaista) miestä. Heillä oli tietysti kuuma ja heittivät toisilleen jotain läppää. Tartuin itsekin aiheeseen ja kommentoin jotain.

En tiedä, tulkitsiko tounen sen flirtiksi, mutta vähän ajan kuluttua hän tuli kanssani samaan pöytään juomaan vissyä ja jatkoimme juttua.

Jos olisin sinkku ja jos olisin jäänyt kyseiselle paikkakunnalle seuraavaksi yöksi niin tiedä miten juttu olisi jatkunut. Olen kuitenkin onnellisesti parisuhteessa ja ajettavana oli lähemmäs 200 kilometriä.

Tällaisia kohtaamisia minulle osuu silloin tällöin ja uskoisin että muillekin, kun on avoin ja sosiaalinen.

Entä jos ei osaa olla avoin ja sosiaalinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut "tavallisen" fiksu ja ihan ok -näköinen ja tasapainoisen oloisen miehen, joka ei ole eläessäni ainakaan toistaiseksi ollut Tinderissä olisi  ollut erinomaien mukavaa, jos olisin tänään voinut kohdata sen elämäni naisen vaikka jäätelöjonossa tai kun kuljeskelin kesäisellä torilla.

Mutta en kohdannut. Sen sijaan koin vain pienen kateuden piston sisälläni kun joku pikkupirulainen tökkäsi sisälläni, haluten huomauttaa miten niin moni muu näytti olevan liikkeellä kumppaninsa kanssa ja nauttivan kesästä yhdessä täysillä. - Tai miten moni kiinnostavan oloinen nainen kulki ohitseni ilman, että tiemme olisi kohdanneet.

Onneksi kesää on vielä jäljellä. Vaikka kai sen kumppaninsa voi kohdata ja löytää, vaikka lumen sataessa vasten kasvoja. 

Mä olen kans tämmöinen romanttinen haahuilija. Kumpikohan meistä ikinä koskaan rohkaistuisi lähestymään toista siellä torilla, vai katseltaisiinkohan me vaan toisiamme sivusilmällä kaihoten?

Kiitos enemmän kuin mukavasta kommentistasi, - Kyllä minä aina toisinaan rohkaistun ja yritän lähestyä myös muiden muassa torilla näkemiäni ja kohtaamiani naisia. Vaikka omat haasteensa tässä mutta yritän. - Eihän minun tarvitse löytää ja kohdata kuin lopulta kuin se yksi ja erityinen. Toisinaan on myös mukava yrittää heittää huulta ja vaihtaa muutama sana. 

Flirttailu on ehkä vähän väärä sana kuvaamaan näitä tilanteita, joista olen saattanut itseni joitain kertoja löytää. Harmitti kyllä pari  viikoa sitten kun rupattelin yhden mukavan oloisen naisen kanssa torilla. Noin viikkoa myöhemmin törmäsin häneen Stockkalla, jonka läpi molemmat olimme kulkemassa. Uskaltauduin kysymään, että lähtisikö hän kanssani kesäpäivän kunniaksi jätskille. 

Hän kieltäytyi huomaavaisesti ja tahdikkaasti mutta pättäväisen olosiesti. Itse taas osoitin oman junttiuteni sanomalla että ei väkisin. Mukavaa kesän jatkoa sulle sitten vain. Ja jatkoimem matkaamme kumpainenkin omaan suuntaamme. (Tuo "ei väksin" oli minulta "vähän" kömpelösti sanottu). Mutta ei tässä mitään kohti uusia tuulia; kesääkin on vielä jäljellä.    

Jos nyt sinkuksi joutuisin, en kai tapaisi missään.

Nuorena saattoi mennä huvipaikkaan ja tarvittaessa avittaa sosiaalisuutta pussikaljalla.

Nykyään ei ole mitään paikkaa, missä näkisi ihmisiä.

Harrastuksetkin ovat muotoutuneet sellaisiksi, että ei niissä naisia tapaa, tanssimaan olen aina ollut huono...

No, jospa saisin olla vielä toiset 30v nyxäni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minut "tavallisen" fiksu ja ihan ok -näköinen ja tasapainoisen oloisen miehen, joka ei ole eläessäni ainakaan toistaiseksi ollut Tinderissä olisi  ollut erinomaien mukavaa, jos olisin tänään voinut kohdata sen elämäni naisen vaikka jäätelöjonossa tai kun kuljeskelin kesäisellä torilla.

Mutta en kohdannut. Sen sijaan koin vain pienen kateuden piston sisälläni kun joku pikkupirulainen tökkäsi sisälläni, haluten huomauttaa miten niin moni muu näytti olevan liikkeellä kumppaninsa kanssa ja nauttivan kesästä yhdessä täysillä. - Tai miten moni kiinnostavan oloinen nainen kulki ohitseni ilman, että tiemme olisi kohdanneet.

Onneksi kesää on vielä jäljellä. Vaikka kai sen kumppaninsa voi kohdata ja löytää, vaikka lumen sataessa vasten kasvoja. 

Missä asut? Minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskellessa, harrastaessa, töiden kautta, tansseissa, yhteisten tuttavien kautta ja sitä rataa.

Tapasivatko vanhempasi ja isovanhempasi Tinderin kautta?

Onko maailma muuttunut sitten vanhempiesi ja isovanhempiesi ajoista?

Tietenkin on ja ihmiset tapaavat joidenkin typerien appien kautta, joissa jokaisessa profiilissa on osa täyttä valetta. Sitten deittaillaan tuikituntemattomia kerran tai kaksi ja taas swipataan seuraavaan profiiliin. VMP. Itse tapasin ensimmäisen tyttöystäväni uintiseuran kautta. Kyllä kai se harrastusten kautta tapaaminen edelleen onnistuu vai onko kaikkien ainoa harrastus sen halvasti Kiinassa kyhätyn puhelimen appien näpyttely ja playstationin läiskiminen? 

Jos harrastukseen menee ihan vain etsimään kumppania, eikä se itse asia kiinnosta yhtään, se saattaa hieman näkyä muille harrastajille. Sitten ne harrastukset jotka kiinnostavat, siellä on vain omaa sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Jos harrastukseen menee ihan vain etsimään kumppania, eikä se itse asia kiinnosta yhtään, se saattaa hieman näkyä muille harrastajille. Sitten ne harrastukset jotka kiinnostavat, siellä on vain omaa sukupuolta.

"Juu, minua alkoi yllättäen avioeroni jälkeen kiinnostaa autojen moottoreiden toiminta ja mekaniikka, ei minulla toki autoa ole mutta jatketaanko juttua vaikka tuossa läheisessä kahvilassa?"

Ihmisiä ei todellakaan ole missään muualla, kuin tinderissä.

Kadutkin on ihan autiot aina, kun kaikki on vaan tinderissä. Samoin kahvilat ja baarit.

Kirjastossa mietinkin eilen, miten on niin hiljaista ja siellä olikin vain kyltti, että ollaan hei kaikki tinderissä. Sama kaupassa. Töissä alkaa pikkuhiljaa ottamaan koteloon, kun kaikki työt kaatuu itselle, kun muut on, yllätys yllätys, tinderissä.

Minä en ainakaan tapaa missään ja Tinderiin en mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin eilen jätskin eräästä tienvarsipaikasta, jota pyöritti kaksi (ihan suomalaista) miestä. Heillä oli tietysti kuuma ja heittivät toisilleen jotain läppää. Tartuin itsekin aiheeseen ja kommentoin jotain.

En tiedä, tulkitsiko tounen sen flirtiksi, mutta vähän ajan kuluttua hän tuli kanssani samaan pöytään juomaan vissyä ja jatkoimme juttua.

Jos olisin sinkku ja jos olisin jäänyt kyseiselle paikkakunnalle seuraavaksi yöksi niin tiedä miten juttu olisi jatkunut. Olen kuitenkin onnellisesti parisuhteessa ja ajettavana oli lähemmäs 200 kilometriä.

Tällaisia kohtaamisia minulle osuu silloin tällöin ja uskoisin että muillekin, kun on avoin ja sosiaalinen.

Entä jos ei osaa olla avoin ja sosiaalinen?

Sosiaalisia taitoja voi kehittää, vaikka perusluonne olisikin sulkeutunut ja vetäytyvä.

Tai sitten voi tinderöidä ja toivoa, että sitä kautta löytyy nainen, joka ihastuu juuri sinuun eikä johonkin niistä avoimemmista ja sosiaalisemmista, mitä siellä on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin eilen jätskin eräästä tienvarsipaikasta, jota pyöritti kaksi (ihan suomalaista) miestä. Heillä oli tietysti kuuma ja heittivät toisilleen jotain läppää. Tartuin itsekin aiheeseen ja kommentoin jotain.

En tiedä, tulkitsiko tounen sen flirtiksi, mutta vähän ajan kuluttua hän tuli kanssani samaan pöytään juomaan vissyä ja jatkoimme juttua.

Jos olisin sinkku ja jos olisin jäänyt kyseiselle paikkakunnalle seuraavaksi yöksi niin tiedä miten juttu olisi jatkunut. Olen kuitenkin onnellisesti parisuhteessa ja ajettavana oli lähemmäs 200 kilometriä.

Tällaisia kohtaamisia minulle osuu silloin tällöin ja uskoisin että muillekin, kun on avoin ja sosiaalinen.

Entä jos ei osaa olla avoin ja sosiaalinen?

Sosiaalisia taitoja voi kehittää, vaikka perusluonne olisikin sulkeutunut ja vetäytyvä.

Tai sitten voi tinderöidä ja toivoa, että sitä kautta löytyy nainen, joka ihastuu juuri sinuun eikä johonkin niistä avoimemmista ja sosiaalisemmista, mitä siellä on tarjolla.

Olen itse siis nainen, enkä osaa mennä kellekään miehelle missään juttelemaan eikä nekään tule minulle juttelemaan.

Kirjastossa, kahviloissa, kauppakeskuksissa. Vai kysyitkö missä toisiaan ennen tuntemattomat ihmiset kohtaavat? No periaatteessa samoissa paikoissa, eivät vain yleensä ala juttelemaan keskenään.

Anteeks mitä sää nyt kaipasitkaan?

Jo aiemmin mainittu kahvila. Mies tarjoaa leivoksen ja sitä myöten samaan pöytään istumaan.