Vinkkejä imetykseen- aina vaan sattuu!

minulla, että rinnanpäät tottuivat. Nytkin ovat välillä vähän lujilla (vauva hieman yli 2kk ikäinen), mutta ei millään muotoa samanlaista itku kurkussa imettämistä kuin alkuviikkoina. Kokemusta voi jo luonnehtia suht miellyttäväksi, molemmat ovat oppineet ja tottuneet hommaan. :)



Lansinohia käytin minäkin, ja yritin maitotippaa jättää rinnanpäähän aina kun mahdollista (sitä kehutaan parhaaksi tavaksi hoitaa kipuilevaa rintaa).



Kaalinlehtiä ja lämpö-jyväpusseja kokeilin myös, jälkimmäinen jäi käyttöön ja ainakin tuntuu tosi miellyttävältä, en tiedä kuinka paljon auttaa rinnanpäitä.



Koeta kestää, tiedän miten hurjalta tuntuu välillä - mutta kyllä se käsittääkseni ainakin useimmilla helpottaa!

Se oli kyllä aika tuskaa silloin alussa. Jos rinnanpäät ei ole verillä /auki, niin kannattaa imettää ilman rintakumia, m.utta jos vähänkään aukeaa niin heti kumi vaan käyttöön.



Eipä niitä keinoja oikein ole muita kun nuo ilmakylvyt ja rasvat. Kylmät kaalinlehdet tuntui minustakin hyvältä. Ei kannata liikoja lypsellä, maidontulo tasottuu siten nopeammin. Lypsämällä vaan lisäät sitä.



Yks vinkki on vielä vaihdella joka imetyskerralla imetysasentoa. Ei sitten kohdistu pahin imu aina samaan kohtaan.



Muista nyt viileiden aikaan suojata rinnat hyvin. Imetyksen alkutaipaleella ne on tosi herkät tulehtumaan. Varsinkin jos on rinnanpäät auki, niin bakteereja pääsee herkästi kehoon. Kannattaa pari kertaa päivässä käydä suihkussa, jotta rinnat peseytyisi. Saippuoita ei kannata käyttää.



Kyllä ne rinnat siihen vielä tottuu. Ja sit kun tottuu, niin imetyksestä tulee ihan mukavaa puuhaa. Toisilla menee pari viikkoa tottumiseen, toisilla tuo 6 niin kuin mulla.



Tytteli-83

Ilmeisesti kipu johtuu rikkoutuneista rinnanpäistä? Itsellä vauva ilmi rinnanpäät rikki ja meinas aina itku tulla, mutta sitten muutamassa päivässä sain helpotuksen näillä keinoilla:



rintakumit imetäessä, imetyksen jälkeen rasvasin reilusti bepanthenilla, tämän jälkeen leikkasin rasvalapusta (saa apteekista, 1-2 lappua riittää) pieniä paloja (n. 2cm*2cm) ja laitoin palat nännin kohdalle liivinsuojukseen. Näin ei liivinsuojus tarttunut kiinni. Muutama päivä meni ja rinnat ehjät ja imetyksen tuska loppui :). Kokeileppa tätä!

jopa 2 kk kesti ennenku helpotti. Lansinohhia käytin paljon ja sit koitin olla ilman rintsikoita. Muistan kyllä monesti itkeneeni kun koski niin kovaa, käytin rintakumeja, jotka vähän helpotti muttei poistanu kipua täysin... en osaa muuta sanoa kun että aika auttaa 2kk kuulostaa kyllä pitkältä ajalta, mutta ite oon iloinen että jaksoin imettää enkä lopettanu kivun takia, vaikka kävi kyllä mielessä. Nyt oon imettäny kohta 8kk. Nuo rasvalaput kuulosti kyllä hyvältä idealta, enpä ite keksinyt.



Jaksamista kaikille joilla tekee kipeetä!!!!

Pikkuhiljaa helpotti. Tuntui, että rinnat olivat niin kipeät, ettei edes paitaa kestänyt pitää. Yöllä pidin vanhoja t-paitoja enkä ollenkaan rintsikoita/liivinsuojia. Mulla tosin rinnat vuoti pääosin vain imetyksen aikana, jolloin pidin toisella rinnalla harsoa tai sitten vaan vaihdoin t-paidan kun kastui. Rasvailu ei mulla helpottanut kauheesti, tai mistä sen tietää miten kipeä olis ollu ilman sitä. Mulla oli kans tosi matalat rinnanpäät ja mun teoria on se, että niin kauan sattuu, ennenkuin ne sieltä venyvät esiin. Vauvan oli välillä tosi vaikea saada otetta jos rinta oli vähänkin pinkeä, silloin jouduin pumppaamaan pikkuisen pois että rinta pehmeni ja rinnan pää nousi esiin. Pumppaaminenkin sattui kamalasti. Rintakumia en koskaan osannut käyttää, en jaksanut opetella kun se(kin)oli sellaista sähläystä. Toppimalliset rintsikat oli mulla hyviä, tosin olen pienirintainen.



Itse ihmettelin että mikä ihme on kun sattuu. Kaikkialla sanottiin vaan että muutamassa viikossa helpottaa tai sitten imuote on väärä. Tarkistutin imuotetta neuvolassa(kannattaa pyytää jos mietityttää), mutta siinä ei ollut vikaa. Kaipa sitten ne oli ne surkeat nännit...MUTTA kun pääsin vauhtiin niin mitään ongelmaa ei ollut. Tyttö vieroittui itse 2v4kk ikäisenä kun raskauden myötä maito loppui. En voi muuta sanoa kun koita jaksaa ja koko ajan se siitä helpottuu. Minä itse toivon kovasti että tämä ei uusi toisen lapsen kohdalla, muutaman viikon päästä sitten tiedän. Luulisi että eka olisi venyttänyt ja parkkiinnuttanut tissit...



Ai niin. Mulla oli sitten yksi rintatulehduskin. Oli tullut tukos, jota en vaan heti huomannut kun rinnat olivat yleensäkin tosi kipeät. Sitten vasta kun nousi korkea kuume niin jossain vaiheessa tajusin että ei mulla ehkä olekaan flunssa, kun ei ollut muita flunssaoireita. Eli kannattaa seurailla ja tunnustella rintoja imetyksen jälkeen, jääkö johonkin maitoa/paakkuja, ja sitten lypsää ja hieroa ne pois jos tuntuu jäävän, muuten tulee helposti tulehdus. Mulla tietty kohta rinnasta jäi aina alussa tyhjentymättä kunnolla, mutta kun jaksoin vähän hieroa rintaa kohti nänniä samalla kun vauva imi niin ei ollut enää mitään ongelmaa. Tämäkin meni ajan myötä ohitse sitten.

kyllähän se aika tuskaa oli alussa ja kammosin nimenomaan sitä imetyksen aloittamista joka kerta. Kyllä se lopulta helpottaa, vaikka tuntuukin loputtoman pitkältä ajalta. Tsemppiä vaan, kyllä se on sen arvoista.



Tipy

Moni ei usko, mutta sitruunan siivulla sivele rikkinäistä rinnan päätä, laita sitä voidetta ja aina kun et ole julkisella paikalla: ota kaalista (jääkaappikylmänä) molempia rintoja varten lehti, reiítä sitä haarukalla tai pehmitä lihanuijalla sisäpuolelta ja laita rintaliivien sisään. Tuntuu ensin tosi oudolta, mutta on todella tehokas. Veikkaan että sitruunalla ja kaalilla olet kunnossa jo parissa päivässä. Minä olin...



Tsemppiä!

Heippa!



Alussa tosiaan voi olla yhtä tuskaa, ja se voi kestää eri pituisia aikoja kuten moni onkin sulle jo vastaillut. Tässä pari omaa aatostani:

- tsekkaa vielä varmuuden vuoksi tuo imetysote, mulla itselläni auttoi alkuviikkojen aikana " hampurilaisote" (ks. http://www.imetystukilista.net/faq/hampuri.php). Tein sen itse niin, että otin vauvan tavallaan väärinpäin syliin, siis ei pää kainaloon, vaan jalat sinne kainalon alle vauva lepäilemään sen puolen käden ja/tai tyynyn päälle. SItten toisella kädellä C:n mallinen ote nännin ympäriltä. Kuulostaa hankalalta ja sitä se onkin, mutta auttaa alussa saamaan hyvän otteen

- ennen imetystä koeta itse " hiplailla" nänniä vähän esiin. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta auttaa etenkin jos on pienet nännit ja vauvalla vaikeuksia napata siitä kiinni.

- Lansinoh on ok, mutta ainakin mulle kaikki th:t on neuvonut hieromaan äidinmaitoa imetyksen jälkeen peri tippaa nänniin. Toimii kuulemma paremmin kuin erittäin rasvainen Lansinoh, joka ikäänkuin jättää aukiolevan ihon " auki" , ts. haava ei pääse kuivamaan ja parantumaan



Ja ennen kaikkea, koeta muistaa että imettäminen ja imeminen on sekä sulle että vauvalle uusi taito, joka pitää opetella. Se ei ole vauvallakaan mikään refleksi joka tulee tosta noin vaan. Parin viikon päästä ootte jo molemmat ihan hakoja siinä, ja vauva osaa imeä vaikka jalat kattoa kohden :-)



Tsemppiä!

- Pyjamabansku

itsellä kesti noin 3 viikkoa tuo kipu, mutta senkin jälkeen sai tarkkana olla.



ihan ykköshoito on ehdottomasti ruskovillan silkki-villa-lämmittimet nännejä vasten ja tarpeeksi isot rintsikat! Silkki hoitaa ihoa ja vie haavaumat mennessään ja villä lämmittää niin maito ei pakkaannu niin helposti.



Rintsikat estävät jatkuvan herutuksen ja niitä tulisikin pitää ainakin alussa yötäpäivää. Missään nimessä ei tule käyttää kiinnijääviä liivinsuojuksia, vaan jos tarttee niin esim. ainut tai ruskovillan puuvillaiset.

Aloittajan viesti on kaikkineensa kuin olisin itse kirjoittanut. Siis silloin imetyksen alkuvaiheessa. Vain rintatulehdus puuttuu, minkä itse sain...

Mielessä liikui jo koko imetyksen lopettaminen, mutta suomalaisella sisulla jatkoin imetystä rintakumien kanssa, koska ajattelin äidinmaidon kuitenkin olevan sitä parasta ravintoa lapselleni. Ja miten kävikään, noin puolentoistakuukauden iässä huomasin, ettei imetys enää satu ja tavallaan " pakkotilanteessa jouduin" kokeilemaan imetystä ilman kumia...ja sekin onnistui! ..ja vieläpä oikealla imuotteella, niinpä varsinaista kipua ei tuntunutkaan. Nyt ollaan pärjätty ilman rintakumia jo kolmisen viikkoa ja hyvin menee. Mutta alku oli kyllä yhtä itkua ja hammastenkiristystä. Elämä pyöri vain rintojen ympärillä...



Mutta tsemppiä sinne..ajan kanssa toivottavasti sielläkin helpottaa.

Alussa mullakin sattu ihan törkeesti, eikä poika meinnannu saada otetta nännin päästä. Mullakin on lyhyet nännit, ja ilmeisesti se aiheutti imuotteen irtoamisen. Kunnes tuli pelastus RINTAKUMIT, niillä ollaan nyt pärjäilty 4kk ja aijon vielä jatkaa. Pojalla nyt painoa 7895g ja ikää 4kk. Tsemppii ja kandee kokeilla!

Minulla imetys sattui suunnilleen kuukauden päivät, aluksi PALJON, hiljalleen helpotti.itseläni myös oli matalat rinnanpäät, ja peesailen sitä teoriaa minkä joku jo täällä eisitti, että sattuu kunnes vauva on saanut venytettyä rinnanpäät mieleisekseen. ja kyseessä ei siis ollut se, että rinnanpäät olisivat olleet rikki tms, vaan ihan ehjiin ja hyvinvoiviin rintoihin - tai lähinnä nänneihin - vain sattui. imuote oli oikea jne, eli tuo matalan rinnanpään venytys on minun teoriani kipuiluihin. tässä hetkesä ei ehkä paljon lohduta, mutta aika auttoi ainakin minulla! suunnilleen neljässä viikossa se siis meni ohi. ja nyt puolivuotiaan kanssa nautiskellaan imetyksestä.:)



tsemppiä vaan! jos on kyse rikkinäisestä rinnanpäistä, neuvoja oletkin jo saanut kasapäin. jos kipu on tällaista " mystistä" kuten minulla, toivottelen sitkeyttä. kyllä se siitä kirkastuu! ;)

minä en edellisen kirjoittajan tavoin kuitenkaan käyttänyt rintakumia. kävi kyllä mielessä, mutta en jaksanut sitä osta-keitä-steriloi-etsi-puhdista-etsi-raahaa mukana-etsi -rumbaa (jota on kokeiltu), joten kun vauva sai ruokansa hyvin ilman rintakumiakin ja rinnanpä pysyi ehjänä, annoin vain ajan tehdä tehtävänsä. jos esim. olisi tullut haavaumia tms, oli minulla kuitenkin rintakumi jo olemassa varmuuden varalta.

Minäkin tarkistuttelin imuotetta. Useammallakin alan ihmisellä, (vauvateholla kun oltiin ja siellä oli mahdollista) Huomasin, että toisten mielestä ote oli " ihan hyvä" vaikka sen jälkeen olikin rinta verirakkuloilla, kun taas toiset asettivat vauvan ihan eri tavalla ja imetys tuntui huomattavasti miellyttävämmältä sillä kertaa. En silti osannut itse asettaa vauvaa oikein rinnalle ja minun piti pitää pieni parin päivän taukokin imetyksessä että rinnanpäät toipui edes vähän.



Lansinohia käytin ja sitä minäkin suosittelen. Minulla suurin apu kuitenkin oli imetystukisivujen ohjeet ja äitiyspakkauksen rinnalla- vihkoakin tavasin ahkeraan. Nyt poika on viikkoa vajaa 8kk ja imetystaipaleelle on mahtunut monta muutakin mutkaa joissa tuo imetystuki ry on ollut kullanarvoinen apu.



Eli rintakumi tarvittaessa, vaihtelevat asennot (jos vaan onnistuu) ja imuotteen kanssa pitää olla tarkkana. Mulle neuvoi eräs tosi taitava hoitaja, että jos yhtään tuntuu että on huono ote, hiin heti irti ja uusiksi. Ja että imun pitää jotenkin tuntua rinnassa " syvemmällä" .



Kyllä se varmaan alkaa kohta jo helpottaa.

Kiitos vinkeistä!



Noita rintakumeja oon yrittänyt käyttää kyllä, se vähän ratkaisisikin ongelmaa, mutta kun ollaan huomattu, että rintakumien kanssa vauva saattaa syödä yli tunnin ja vielä kitistä lisää. Epäillään, ettei se saa rintakumilla tarpeeksi syödäkseen... Onko tällaisesta kokemusta?



Joka ilta alkaa olla itkua ja hammasten kiristystä. Nytkin olen istunut noin neljä tuntia niin, että vauva haluaa tissille, syö enää noin 2 minuuttia ja nukahtaa tissille. Sitten se laitetaan sänkyyn ja sieltä kuuluu vartin päästä hirveä huuto. Alkaa pää seota.



Koska rintakumeilla saan imettää tuntitolkulla ilman " tulosta" (kylläistä vauvaa) olen nyt väkisin imettänyt paljaalla tissillä ja nyt alkaa molemmat nännit olla haavoilla. Milläs mä sitten imetän...



Ostin jo korviketta kaupasta ihan varuiksi ja kohta aion olla huono äiti ja antaa sitä lisämaitona, jotta edes joku auttaisi.



Onneksi huomenna on neuvola. Mä luulen, että mä ratkean siellä ihan täysin, oon niin epätoivoinen jo.



Haluaisin kyllä imettää ja päästä kivuista ja kokeilla, josko imettämisestä voisi oikeasti nauttia. Luonne ei anna mun luovuttaa. Mutta tuohon lisämaitoon saatan kyllä langeta. Onko siitä kokemuksia? Toivon, että vauva sitten suostuu juomaan pullosta...



Saas nähdä millainen ensi yöstä tulee, viime yönä nukuttiin kaksi tuntia.



Huhhuh! Olisi kiva päästä nauttimaan vauvasta ja vauvan hoidosta ihan oikeasti.



terveisin epätoivoinen Alisa

Minun imetyksen alkutaipale alkoi juuri noin. Se oli kamalaa. Kuitenkin halusin imettää ja yritin vaikka mitä. Kaikkea edellä mainittua. Jos vois jollakin tietyllä kikalla " oikasta" helpompaan vaiheeseen niin olis ihanaa. Totta se on, että opettelua imetys on teille molemmille. Oikea imuote on ensimmäinen ja se ettei anna vauvan imeä, jos kipu ei hellitä heti maidon herumisen jälkeen. Katso, ettei pieni roiku nännissä vaan purista rintaa ylempää, niin että vauvan suussa on reilusti rintaa, ei vain nänni. Makuuasento oli meille helpoin. Ei tarvinnut jännittää omia käsiä ja hartioita ja vauva pysyi tukevasti paikoillaan eikä heilunut edestakaisin.

Meidän vauva oli juuri tuollainen tissimaakari ja muuta en tehnyt kuin imetin. Nyt tajuan, että siihen " imutuskaan" vauvalle olisi kannattanut antaa välillä tutti. Yritä sitä. Jos vauva on imenyt rintaa hyvin niin kyllä hänen reilu tunti parikin pitäisi pärjätä. Tutittele väliaika. Ja meidän vauva ei todella missään vaiheessa itse päästänyt irti. Vaikka ohjeet sanoo niin.. Imetä maks puoli tuntia ja jos vielä vauvaa imetyttää anna tutti. Ja imetys ei siihen lopu jos omaa väsymystä hoitaa niin, että isi antaa pullosta kerran korviketta. Tosin se voi helposti johtaa kierteeseen niin, että imetys ei enää houkuta. Tsemppiä!! Ja kotiin saa myös tilattua imetystuki-ihmisen apuun, jos se tuntuis auttavan.



Eevukka + tissimaakari nyt 1v10kk +Vaavi 3kk

Olen itsekin tullut siihen tulokseen, että rintakumien kanssa vauva imee pitempään. Kuten jo aiemmin kirjoitin, pääsin ikäänkuin " vahingossa" niistä eroon ja samalla imetysajat lyhenivät reilusti ja vauva saa mahansa täyteen. Epäilen, että asiaan vaikuttaa sekin, että poika on kasvanut ja imuteho on eriluokkaa kuin alussa.



Toinen asia,mitä joku tuossa sanoikin on, että kannattaa varmaan yrittää pitää edes se tunnin tauko imetyksien välillä...oma kokemus on sellainen, että alkuun imetin myös todella pitkiä aikoja yhtä mittaa ja heti kohta uudestaan. Mutta kun aloin systemaattisesti hiljalleen pidentämään imetysväliä, alkoi pieni syödä kerralla enemmän ja pikkuhiljaa rytmiä alkoi löytyä. Alkuunsa se kyllä kysyi mielikuvitusta ja voimia saada tyynnyteltyä itkevää vauvaa. Mutta se kannatti. Nykyään tiheämmän imun aikana syödään noin kahden tunnin välein, muuten syöntivälit ovat pidempiä ja poika on tyytyväinen ja kasvaa hyvin.



Mutta helppoa ei todellakaan ole..yritä jaksaa ja kerätä voimia itsellesi. Älä vielä luovuta, mutta jos imetys ei kertakaikkiaan ala onnistua, älä suotta pode huonoa omaatuntoa jos siirryt pulloruokintaan...



Ainiin, pahimpina päivinä lypsin maidot ja annoin pullosta, jolloin rinnat saivat levätä. Onneksi tuo pulloruokinta ei vaikuttanut pojan imemishalukkuuteen..

Sinä et ole huono äiti vaikka annat lapsellesi pullosta ruokaa.



Kuopuksen kanssa minä tein näin: sanoin tylystä jo laitoksella että tämä äiti imettää sitten kellon kanssa. Ja niin myös tein: imetin 15 min. per rinta ja loppu pullosta. Kun ei eka lapsi ollut, maito nousi suht nopeaan, jo kotona pystyin lopettamaan pullosta antamisen. Eli vaikka olin antanut pullosta muutaman ensimmäisen päivän joka syötöllä, se ei vaikuttanut mihinkään muuhun kuin siihen että mun rinnat säilyi ehjinä enka masentunut imetysongelmista.



Esikoisella oli juuri tuollaista kuin sinulla nyt: vauva söi ja söi ja söi ja söi ja...Rinnat vuosi verta, äiti itki, masentui... Ja kaikista typerintä,kuvittelin myös itseni huonoksi äidiksi kun annoin sitten lopulta pullosta hänelle ruokaa. Kaikkea sitä ihminen luuleekin...



Anna ihmeessä rintojesi välillä levätä ja syötä vauvaa pullosta. Omaa (mielen)terveyttään EI kannata menettää imetyksen vuoksi, aivan NIIN tärkeää imetys ei sentään ole.



Tsemppiä!





ps. kyseinen kuopus on vieläkin tissillä, ikää 8kk ja risat. Myöhemmin ei edes pullos huolinut...huoh... :)

Justan: Kiva kuulla, että joku muukin on huomannut että rintakumien kanssa imettää pidempään. Mä aion jättää ne nyt pois.



Kävin tänään neuvolassa itkemässä imetystä ja terkka olikin tosi kiva. Olin jo varma imetyssaarnasta, mutta vastassa olikin tosi inhimillinen täti. Me kokeillaan nyt imetyksen rytmittämistä, samaa kuin Justan. Kolme tuntia pitäisi olla imetysten väli (vähintään kaksi tuntia jos ihan mahdottomaksi menee). Me ollaan täällä kotona ihan hermoraunioita jo. Viikonloppu pitäisi nyt kokeilla tätä... Mutta sitkeästi on jaksettava. Voin valita: jatkuva imetys - rinnanpäät rikki - ihan sairas kipu. Tai sitten: syöttö - hirveä huuto vähintään kaksi tuntia - syöttö. Terkkakin myönsi, että ihan noin kipeää ei pitäisi tehdä ja aika rikki on rinnanpäät. Katsottiin siellä molemmat rinnanpäät ja imetysote.



Terkka jopa antoi " siunauksensa" korvikkeelle, joten siitä en sinänsä ota stressiä jos siihen jonain päivänä/yönä langetaan. Silti jokin piru kuiskuttelee korvaan, että älä luovuta, imetä vaan, ei korviketta... Mutta katsotaan nyt.



Vauva ei ole nukkunut tänään päivällä kuin ehkä tunnin. Nyt se nukkuu, huonosti kuitenkin, kitisee vähän väliä. Luulisi, että jo väsyttäisi... äitiä ja isää ainakin väsyttää.



Mutta..nyt annetaan rintojen parantua ja katsotaan kuinka ensi yöstä taas selvitään. Ai niin, vauvalla on paino tosi hyvin noussut, joten onneksi siinä ei ongelmaa!



Suuri kiitos kaikille empatiasta ja neuvoista!!! Mutta jatketaan vaan keskustelua ja vinkkien jakamista jos asiaa löytyy! Ootte korvaamattomia!



t. Alisa taas